tiistai 17. elokuuta 2010

Muistaa kuolleet naiset, joiden kanssa saunoi


Menee metsään, ihmettelee sitä kuinka puut ovat jyrkkiä kuin sanat,
vadelmat punaisia kuin tädin huulipuna.
Menee metsään, on unohtanut, että puut on virkattu vihreästä pitsistä, että tanner on täynnä ruskeita hattuja.

Muistaa kuolleet naiset, joiden kanssa saunoi. Joiden kanssa kasvoi naiseksi.
Menee metsään, ihmettelee sitä kuinka puut ovat jyrkkiä kuin rakkaus,
vadelmat punaisia kuin silloin kun vielä tiesi kaiken.

Muistaa ne naiset rivissä lauteilla, tuoleissa, pihoilla, kirkossa, juhlissa, lieden ääressä, mökillä, järvessä, rannalla, autossa, alasti, vaatteet päällä, esiliina edessä, hattu päässä, käsineet kädessä, meikittä, ruskettuneena, vahvana, heikkona, pitkäaikaisosastolla.
Menee metsään ja on osa ketjua, kaatuvia puita. Kaatuvatko puut, kun kukaan ei kuule? Minä kuulen! Minä kaadun, minä nousen, minä konttaan, pidän kädestä, silitän ja pyyhin.
Ne naiset siellä riveissä.
Laita tulitikku ikkunan väliin. Älä nouse vieraiden kyytiin. Tiskaa ensin lasit. Muistaa röyhtäyttää. Unelmoi.

Menee metsään ja näkee taivaan, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu.
Ihmettelee sitä kuinka helposti vadelmat villiintyvät.

31 kommenttia:

  1. Oh.

    Onneksi vielä tulin tänne ennen kuin lähden tauolle.

    Mikä teksti. Mykistävä. Minäkin muistan sen mitä oli kun vielä tiesi kaiken. Ja näen ne naisten rivit. Näenhän minä kun näytät.

    Voi että. KIITOS.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa ajattelua, ihmetystä ja muistelua!

    VastaaPoista
  3. Tästä meni niin hyvät kylmät väreet, että oli pakko jättää kommentti. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. vahvoja ollaan. me naiset. onneksi meillä on toisemme.

    VastaaPoista
  5. Ajattelen usein naisten ketjua. Miten ennen minua on aina ollut nainen ja äiti. Minun äitini, äitini äiti, hänen äitinsä... Viimeaikoina olen kuunnellut tarinoita niistä naisista, joita en ole koskaan tavannut, mutta jotka kuuluvat näihin omiin ketjuihini, ja tajunnut, että ne minulle itsestäänselvät naisetkaan eivät aina ole täällä. Ne tarinat pitäisi saada muistiin ennen sitä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tästä. Palautit tekstilläsi niin paljon, nyt tuntuu, ettei juuri mitään puutu. Huulipunaa en muista, koska sen ajan körttinaiset eivät sitä käyttäneet, mutta vieraiden kyytiin en ole koskaan noussut. Ja unelmointi on kaikkein tärkeintä.

    VastaaPoista
  7. Vau. Ei tähän osaa muuta sanoa. Sinulla on kyllä taito kirjoittaa niin elävästi, niin kuvailevasti, niin vahvasti.

    VastaaPoista
  8. Nämä sanat vievät syvälle muistoihin. Ei mitään lisättävää. Kiitos tästä hetkestä.

    VastaaPoista
  9. Tämä oli vaan niin IHANA kirjoitus!

    VastaaPoista
  10. Aivan huikeaa! Metsä on mielen koti minullakin. Se muistaa silloinkin kun minä en muista. Kerään oman naisketjuni tarinoita, niiden jo poismenneiden ja yritän olla läsnä niille, jotka ovat vielä täällä kanssamme. Kiitos taas tekstistäsi :)

    VastaaPoista
  11. Aivan mykistynyt myös olen tästä tekstistä, niin ihana. Tuntuu kuin kaikki menneet naiset ja nyt olevat ja tulevat olisivat samaan aikaan voimana yhdessä.

    VastaaPoista
  12. samaa samaa minunkin suustani. Kiitos.

    VastaaPoista
  13. Juuri näin se menee, sukupolvien ketju, naiselta naiselle. Sanasi asetat oivallisesti, kiitos!

    VastaaPoista
  14. Vaikuttava, koskettava, niin upeaa ...
    minustakin tutuu, ettei mitään puutu,
    ehkä villahousut =)

    VastaaPoista
  15. Iso ooh ja kiitos täältäkin! Ihana, ihana teksti.

    VastaaPoista
  16. "Miehet tulee ja menee kuin ratikat .Nainen,joka on ystävä seisoo aina vieressä" sanoi mummini.Lämmin käden puristus täältä koneen ääreltä sinulle.

    VastaaPoista
  17. Niin juuri! Rakkaat, rakkaat poismenneet isoäidit, tädit, äiti... Minun on ikävä teitä! Teissä oli jokin salaisuus, minkä veitte mukananne. Teissä oli ELÄMÄ.

    VastaaPoista
  18. Tuo viimeinen lause villiintymisestä ja vadelmista jäi pyörimään mieleeni. Niin hienosti sanottu.

    Kiitos Kirjailijatar, ihana kirjoitus!

    VastaaPoista
  19. Suitsutus jatkuu: että kirjoitatkin ihanasti, turhaan et ole kirjailijatar :)

    VastaaPoista
  20. Et arvaakaan, millaiset väreet kulkee tällä hetkellä päästä varpaisiin. Miten voikaan teksti tuoda tälläiset väristykset. Sinä osaat sen taidon, väristyksen taidon.

    Elämäkaari, se on loppumaton, tämä maailma on kokenut se niin monta kertaa, mutta joka kerta on yhtä arvaamaton ja villi. Vähän kuin vadelma.

    VastaaPoista
  21. Niin kaunis ylistyslaulu naisille.

    Lasien tiskaus hymyilyttää, noin minullekin on opetettu.

    VastaaPoista
  22. Olen iloinen, että pidät blogia, niin pääsen nauttimaan tekstistäsi. Muuten en todennköisesti osuisi kirjoitustesi kohdalle. Vai voisikohan tässä välissä udella, että kirjoitatko julkisesti myös jonnekin muualle?

    VastaaPoista
  23. Ilse: Jotkut asiat muistaa...ne jäävät tuonne jonnekin :) Kiitos.
    Tuittu: Kiitos, minä olenkin tällainen muistelija.
    Puuvis: Kiitos sinulle upea kirjoittaja :)
    Pipovinossa: Se onkin se paras juttu, toisten tuki ja yhteinen rintama.
    Ikki: Minä en - kiitos :)
    Olina: Olen ajatellut ihan samaa, että pitäisi äänittää vanhojen naisten kertomuksia, sillä muuten ne unohtuvat. Ja sitten kirjoittaa muistiin, sillä minulla ainakin on tosi huono muisti.
    Katja: Kiitos :)
    Lumiomena: Jännää, miten monilla on kovin samanlaisia muistoja, siksi voi tuntea yhteyttä ihmisiin, joita ei ollenkaan tunne. Mutta niin kai se on oikeassakin taiteessa, yhteiset muistot ja tunteet yhdistävät, liikauttavat jotain.
    Malla: Kiitos kovasti kauniista sanoista :)
    Huvilassa: Minä usein sukellan muistoihin, mutta osaan kyllä mielestäni onneksi elää myös tätä päivää.
    Pirkko: Kiitos :)
    Liivia: Kiitokset sinullekin, tämä menee nyt ihan tällaiseksi kiittelyksi, kun olette niin ihania.
    Seija: Minullekin metsä on tärkeä paikka ja ranta, josta näkee kauas. Ne ovat olleet niitä lapsuuden tärkeitä paikkoja ja ovat edelleen merkityksellisiä.
    Himalainen: Olisikin kiva istua kaikkien niiden naisten kanssa yhtäaikaa pöydässä ja jutella :)
    Piilomaja: Kiitos ihana.
    Arle: Kiitos :)
    Hanne: Ai niin, ne villahousut :) Niistäkin tosiaan muistuteltiin kovin ahkerasti!
    Savu: Kiitos sinulle.
    Maria: Hihih, olipas sinulla viisas mummo!
    Ainoanniina: Se onkin elämässä jännää, että jokainen taitaa viedä mukanaan joitain salaisuuksia.
    Celia: Minä olen ihmetellyt sitä, että vadelmat ne vaan rehottavat pihalla, vaikka muut kasvit kituisivat. Kiitos :)
    Annakaisa: Kiitos kovasti, tiistaina nähdään :) Tai minä nään sinut siellä teatterissa.
    Solen: Hienosti sanottu. Se on muuten ihan totta. Maailma on tosiaan nähnyt paljon...
    Merja: Joo, lasit piti pestä ensin, en muista mitä seuraavaksi, mutta paistinpannu taisi olla viimeinen.
    Vilijonkka: Kiitos :) Ei, fiktiivistä tekstiä et voi lukea mistään muualta, mutta ehkä joskus...
    Eilen tänään huomenna: Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  24. oi. minäkin menin metsään mutta se metsä oli erilainen kuin tämä.
    kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  25. Outi: Metsä taitaa olla kaikille omanlaisensa. Erilainen jokaiselle tai sitten vähän samanlainen...
    Rooibos: Pitäisikö sanoa anteeksi vai kiitos :) Toivottavasti ei osunut liian kovin.

    VastaaPoista
  26. Löysin sinut vasta nyt. Ja tämä teksti salpaa miltei hengen. Minäkin muistin naisia. Kiitos siitä!

    VastaaPoista