sunnuntai 1. elokuuta 2010

Olen polttavaa kuumaa laavaa


Ajan ilman korttia, ikkunat auki, selkä vinossa.
Jos voisin, en nousisi sängystä koko päivänä. En sanoisi sanaakaan.
Tänään olen sanonut, paljon. Vienyt tavaroita kirpparille, paljon. Syönyt jäätelöä, paljon. Kohta poimin auton ikkunoista omenoita.
Saan mustelmia helposti, herään helposti, helposti annan anteeksi. Millaiselta tuoksuu monsuunisade?
Olen polttavaa kuumaa laavaa, vanhan kuuseen naavaa, avointa haavaa.
Ilma on hautovaa, aurinko hävinnyt, pilvet kaapanneet taivaan sinen, tyttö on kaunis ja viisas.
Soitan pianoa, sen ainoan kappaleen jonka osaan vuosienkien jälkeen muistan kuinka lauluun herätään.
Kuuntelen tarkasti, mutten osaa luopua omista unelmista.
Koiran silmissä olen ihminen.
Tämä päivä loppuu pian. Toisaalla se loppui kauan sitten.
En kestä avata solmuja.

15 kommenttia:

  1. Upea valokuva, kiinnostava runo. Voimakkaita sanoja, pidän kovasti.

    'Koiran silmissä olen ihminen' - erinomainen oivallus.

    VastaaPoista
  2. Minä taas en kestä elää solmujen kanssa, ne on aukaistava heti, oiottava ja siloiteltava. Jotta taas voisi kohta solmia ja avata.

    VastaaPoista
  3. Hylly näyttää olleen teillä aina. Parhaita sellaiset kalusteet.

    Kuule, tiedätkö, käyn täällä luonasi lepäämässä. Keitaassa.

    VastaaPoista
  4. Minulle jää aina kovin lumoutunut olo sanoistasi. Tuntuu, etten uskalla kommentoida mitään, etten vain rikkoisi sitä lumousta, putoaisi takaisin maanpinnalle niin äkkiä.

    Kuvakin on lumoava. Tunnelmallinen, kaunis, kodikas.

    VastaaPoista
  5. "Kuuntelen tarkasti, mutten osaa luopua omista unelmista"
    - En minäkään. Joskus ehkä pitäisi. Vai, tarvitseeko sittenkään. Saisiko vain pitää kiinni, vaikkei koskaan sinne kurottaisikaan. Unelmoisi vain.

    VastaaPoista
  6. Sinä viet tavaraa kirpparille ja minä vaan tuon sitä sieltä kotiin!

    Mahdankohan olla meidän koiran silmissä ihminen? Tuossa se napottaa ja miettii omiaan. Mitäköhän nekin lienee?

    Mutta sen olen huomannut, että kannattaa miettiä tarkkaan, mistä unelmoi. Usein se tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan.

    VastaaPoista
  7. Minä olen puhunut, vähän, mutta vain koirille, joista toinen katsoo minua välillä kuin jumalaa. Salaa olen puhunut saumurille, olethan kiltti, auta minua onnistumaan, tämä olisi nyt aika jännän tärkeä paikka.

    Hienoa kuvaa ja tekstiä täällä taas, aina nautin.

    VastaaPoista
  8. Tuli sellainen syvääkin syvempi olo tästä. Kosketti.

    VastaaPoista
  9. ...mutten osaa luopua omista unelmista...
    jäin tuohon...
    unelmat ovat ihania, tärkeitä mutta ne "pitää" mielestäni ottaa kevyesti kuin kesäpilvet, kuin sesäsade...
    Ihanaa tekstiä , ihania tunnelmia, hetkissä koko elämän omalaatuinen ote..
    on varmaan ihanaa herätä lauluun..

    VastaaPoista
  10. Huh..solmuja täälläkin..umpisolmuja. Siksi en jaksa päivittää, en osaa kirjoittaa näitä asioita. Enkä nyt osaa kirjoittaa muustakaan.
    Meilläkin on Sirpa Särkijärvi seinällä:) Ja melkein samanlainen kirjahylly.

    VastaaPoista
  11. Herään helposti ja helposti annan anteeksi - miten upeita asioita! Minäkin saan helposti mustelmia, kumma juttu.
    Kuva on niin kodikas :)

    VastaaPoista
  12. Minulla kestäisin avata ne solmut mutta välillä en osaa. kertakaikkiaan kun se onkin niin vaikeaa.

    Teillä on kaunista, kotoisaa.

    VastaaPoista
  13. En menisi nukkumaan lainkaan, jos ei olisi pakko. Minun on vaikea herätä :)
    Tuo kirjahyllykuva on täydellinen. Siinä on kaikki.

    (Onko sulla levyhyllyssä Scarlet's Walk?)

    VastaaPoista
  14. Tuure: Kiitos :) Toivon ainakin, että olen koiran silmissä ihminen.
    Susadim: Minulta menee heti hermot, kun pitäisi avata solmu. Tulee kylmä hiki samantien.
    Tuittu: :)
    Ilse: Minustakin hylly kotiutui tänne heti. Arvasin kyllä sen jo etukäteen.
    Malla: Siitä vaan rohkeasti kommentoit. Teksti on tekstiä...kirjoitan noita postauksia eri tavalla kuin kommentteja.
    Huvilassa: Minusta on niin kiva unelmoida. Ei se ole ahdistavaa, jollei ota niitä liian vakavasti.
    Laura: Nyt ajattelin tyhjentää koko kodin turhasta roinasta. Sitä on kertynyt niin paljon! Minäkin olen huomannut saman, unelmilla on taipumus toteutua, yritän pitää varani.
    Pellon pientareella: Minä puhun aina ompelukoneelle, jos joudun sitä käyttämään. Mutta en osaa puhua noin kauniisti, ehkä just sen takia alalanka menee solmuun ja kaikki ihan pieleen.
    Satu: Kiitos :)
    Hanne: Totta, unelmien pitää olla vain kesäpilviä, joita on ihana katsella ja joista on mukava nauttia, mutta joita ei pidä ottaa liian vakavasti.
    Outi: Hauskaa, teilläkin on Sirpa Särkijärvi! Minä olen ostanut sen Taidelainaamosta. Tai sepä taitaa vieläkin olla vain lainassa. Mutta ihastuin työhön ihan täpöllä.
    Omenaminttu: Joo, nukun kyllä toisaalta mielelläni myöhään, mutta jos pitää herätä se tapahtuu yleensä aika vaivattomasti. Olen myös hyvä valvomaan :)
    Solen: Niin on, solmut ovat joskus tosi kinkkisiä. En osaa kyllä oikein tehdäkään solmuja, mutta se on sentään helpompaa. Joskus osasin partiosolmut.
    Lumiomena: Minäkin olen tosiaan hyvä valvomaan, taidan tulla aika vähällä unella toimeen. Kyllä se on Scarlet´s Walk, miten saatoit tunnistaa :) Miehen levy, mutta kyllä minäkin pidän.

    VastaaPoista