tiistai 3. elokuuta 2010

Unelmia lasihytistä


Kuvat miehen ottamia.

Unelmia lasihytistä.
Näin Nuutajärvellä miten hiekasta, soodasta ja kalkkikivestä syntyi lasinen lintu. Joku puhalsi sille muodon, pullean masun ja terävän nokan. Oli kuuma. Odotin sen nousevan lentoon.

Ajoin Hervannan valtaväylää. Tien laidassa makasi täydellisen kaunis mäyrä tassut kohti taivasta. Aivan jäykkänä. Oliko se saanut sydänkohtauksen? Oliko se ollut siinä kauan, tien laidassa kuoleman kangistamana? 
Vai oliko se täytetty mäyrä? 
Se on se hassu sana: taksidermisti.

Päivän opetus:
Älä syö papupitoista ateriaa ennen tärkeää tapaamista.

19 kommenttia:

  1. Lapsuuteni kesät vietin mökillämme Nuutajärven lasitehtaan kupeessa järven rannalla ja muistan kun aina kävimme keräämässä ihanan värisiä pois heitettyjä lasinpaloja... lasikaupassa käydään edelleen säännöllisesti mökkireissuilla:) Mukavaa elokuuta!

    VastaaPoista
  2. Voi, tulee mieleen se Susan Fletcherin Meriharakat, jonka luin kesällä. Siinä oli auton alle jääneitä eläimiä, mutta näin siitä saa ihan väärän kuvan.

    Lasinpuhallus on taikaa. Olen nähnyt kerran itsekin.

    VastaaPoista
  3. jäi mietityttämään se eläin tiellä..ja siitä ohi ajavat ihmiset..jäikö kukaan..siitä kirjoitetaan ennemmin sitten blogissa etc..tan triste todo.. huokaus syvä.

    VastaaPoista
  4. ihmeellistä tuo lasinkin puhaltaminen..
    lasi on kaunista..etenkin sinisensininen lashelmi..

    elämä opettaa meitä joka päivä..
    hassullakin tavalla välillä=)

    VastaaPoista
  5. Voi haluaisin tehdä tuota, lasinpuhallusta! Kerrankin mariskooli näyttää muuten hyvältä.

    Pavut kuumennettuina ei tee mulle mitään, mutta olen erehtynyt syömään illan istujaisissa kylmää papusalaattia ja sen jälkeen maannut kuin tuo mäyrä loppuillan. Vaikeroiden. Pavut todella tömähtää kiviksi vatsaan.

    VastaaPoista
  6. Taikureita ja taitureita, heitä ovat lasinpuhaltajat! Olen nähnyt lasinpuhallusta vain kerran, Tsekin maaseudulla (ja ihanassa elokuvassa Elämäni koirana, onko tuttu?).

    Nyt ajattelen mäyriä. Tuli mieleeni yksi lapsuusmuisto, mutta siitä ehkä toiste.

    ("Scarletin kävelyn" tunnistin, koska olen "toristi").

    VastaaPoista
  7. Samaa mieltä skoolista ,joista en oikein pidä (anteeksi!)ja kokemus kuin Liivialla.nimimerkki ei enää raakoja papuja 2.

    VastaaPoista
  8. Voi lasinpuhallus on ihanaa! Ja nuo lasihytit kovin kiintoisia paikkoja, ja kaikki muutkin paikat missä syntyy ja on täynnä luovuutta.

    Hassuja nuo mariskoolit tuolla lailla sekaisin, kun on niin tottunut näkemään niitä suorissa riveissä kalliisti esillä.
    Punaiset mariskoolit on siksi kalliimpia kuin toiset kun niiden värjäämiseen on käytetty kultaa. Näin sanoi meidän lasinpuhalluksen opettaja.

    VastaaPoista
  9. Sykähdyttäviä kuvia! Jos haluat matkustaa lasihyttiin, jää joskus Espoossa Lasihytin asemalla pois :) en kyllä tiedä millainen paikka se on.

    VastaaPoista
  10. lasinpuhalluksessa on jotakin taikaa.. haluaisin kokeilla tai ainakin nähdä ´livenä´. kaunista ja ihmeellistä.

    VastaaPoista
  11. Upeita punaisia mariskooleja,,,,,,

    VastaaPoista
  12. Hihii, papuateriat ovat ihania, mutta petollisia!

    Oi, silloin kun Klasu vielä puhalsi lasia, tykkäsin käydä Nuutajärvellä sitä seuraamassa. Joskus sain itse kertoa millaisen vaasin haluan. Niitä on nyt kaapeissa paljon.

    Kerran kokeilin itsekin. Puhkuin keuhkot pulleina. Meinasi taju lähteä.

    Hienoimpia ovat nuo puiset muotit, jotka hiljalleen hiiltyvät lasin kuumuudesta.

    VastaaPoista
  13. Hilpeänä ja vastakuoriutuneena surffailen blogimaailmassa. Täällä oppii. Papujuttujakin.
    Sinulla on kiva blogi.

    VastaaPoista
  14. Mäyrästä... Helle turvottaa kuolleen eläimen sisukalut ja siksi se näyttää niin turpealta, jalat sojottavat suorana.

    Hienot lasikuvat. Me kävimme Humppilan vastaavassa ohikulkumatkalla ja näin siellä vastaavaa.

    VastaaPoista
  15. Taksidermististä tuli mieleen aivan huikea unkarilainen leffa, Taxidermia. Se oli tavallaan upea, vaikka mitään muuta leffaa katsoessani en ole maannut sängyn laidalla oksennuksen partaalla. Suosittelen silti :)

    VastaaPoista
  16. Lasinpuhallus on niin uskomattoman kaunista, melkein taianomaista!

    Sitähän sanotaan, että "sirpaleet tuovat onnea - ei tekijälle, mutta näkijälle". Jos lasien murskaaminen tuotta noin upeaa väriloistoa, olen melkeinpä valmis ottamaan riskin. :)

    VastaaPoista
  17. Kata: Varmasti mielikuvitusta ruokkiva ympäristö lapselle, niin kuin on aikuisellekin.
    Ilse: Pitäisi lukea tuo kirja, joku toinenkin on sitä kehunut.
    Anonyymi: En tiedä...me ainakin ajattiin ohi. Eläin oli yhdessä moottoritien liittymässä, joten siinä ei oikein voinut helposti pysähtyä. Ja koko juttu tuli yllättäen. Toivottavasti joku toinen pysähtyi.
    Hanne: Minustakin se on ihmeellistä, taikaa. Miten siitä möhkäleestä voi tulla vaikka mitä.
    Liivia: Minäkin söin kylmänä niitä papuja salaatissa. Olivat hyviä ja petollisia. Tuli nimittäin myös tosi paljon ilmaa mahaan...
    Lumiomena: Elämäni koirana on kaunis ja ihana elokuva. Olen sen nähnyt :) Mieskin on toristi.
    Maria: Hihih! Petolliset pavut ja monta ikävää tapausta.
    Solen: Oi, sinä olet saanut kokeilla lasinpuhallusta. Se on varmaan hienoa ja rankkaa. Minäkin olen joskus oppinut, että punainen lasi on kalleinta, mutta olin unohtanut miksi.
    Tuure: Voin vaikka jäädäkin :) Kuvat ovat tosiaan upeita, minustakin.
    Mirka: Sitä on tosiaan kiva katsoa. Olen nähnyt monta kertaa ja aina vaan on yhtä kiehtovaa.
    Villasukka: Joo, oli villiä nähdä ne tuolla tavalla pois heitettyinä.
    Laura: Muistinkin, että Klasu on puhaltanut lasia. Aika kiva, että sait tehdä omia tilauksia. Minäkin osaisin tilata vaikka mitä. Ja olisi kiva kokeilla puhallusta.
    Pirkko: Joo, tosi tärkeitä opetuksia :) Elämä opettaa. Tervetuloa blogimaailmaan.
    Annika: Kiva, että joku tiesi vastauksen. Minusta mäyräparka näytti niin aavemaiselta, enkä tosiaan ole mikään biologi, en tuotakaan tiennyt. Kiitos :)
    Nora: Täytyypä katsoa tuo leffa, kun olen valmis oksentelemaan. Vati sohvan viereen valmiiksi siis :)
    Ansku: Se on todellista taikaa. Toivotaan, että tuo sanonta pitää paikkansa, nyt olisi tarvetta onnelle.

    VastaaPoista
  18. Lasinpuhallus, mikä kiehtova ja ihana asia!! Olen saanut joskus osallistua viikon kurssille, pää täynnä suunnitelmia; äidille kannu, siskolle maljakko, itselle molemmat ja laseja, perheelle vaikka mitä... Todellisuudessa sain aikaan kaksi pientä paksulasista maljakkoa, muutaman pulleron linnun ja kanttarellin näköisiä kukkia. Sekä läjän paperipainoja... Se on vaikeaa, mutta olen edelleen niin ihastunut lasinpuhallukseen, että voisin koska tahansa kokeilla uudelleen. Mikä minua vaivaa kun en valinnut sitä ammatikseni?

    VastaaPoista
  19. minä ajoin sitä samaa valtaväylää teininä fillarilla ainakin satamiljoonaa kertaa. tai ainakin lähes;) kaupunkiin ja kaupungista pois.

    viime sunnuntaina tapasin kans kuolleen peltomyyrän kylän raitilla. se oli hyvin kaunis ja tainnut kuolla sydäriin. sellaiset pienet otukset kai saattavat säikähtää kuoliaiksi? hautasimme sen karuin, mutta hienostunein menoin.

    VastaaPoista