keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kävin tapaamassa karhuja


Tänään olen kuunnellut, kun junassa puhutaan solubiologiasta, raketeista, sieniruoista ja korttipeleistä. Minä en puhu, laitan ajatukset lentoon.
Olen haaveillut kuumailmapallolennosta, hiotuista lautalattioista ja sushista. Viimeisen ehdin jo saada.
Olen miettinyt, miksi joillain ihmisillä on valmiiksi  nariseva ääni, vaikkei ne edes valita tai narise, pyytää vain kupin teetä? Onneksi ei minulta.
Ja vielä sitäkin mietin, että miksi joidenkin talojen pihalla on autojen hautausmaa?

Sen tytöt silmärajaukset
kuin siivet.

Ja kyllä, kävin tapaamassa karhuja. Hunajan unohdin.

20 kommenttia:

  1. Minäkin ihmettelen niitä metallinhautausmaita. Yleensä niissä pihoissa on myös vanha ja kiukkuinen koira, oletko pannut merkille, vai onko teän perällä näin. Kuumailmapallolento olisi ihanaa ja hurjaa kyytiä, näin oletan!

    VastaaPoista
  2. Oi,kuumailmapallolento olisikin ihana! Ja lautalattiat,kyllä.
    Ja mitäs noi tommoset karhut oikein on? Aika veitikoita.

    VastaaPoista
  3. Oi, nyt sinä kohtasit karhut! Eivätkö ne olekin suloisia, juuri sellaisia silitettäviä tasa-arvon lähettiläitä? Siitä saakka, kun itse kohtasin ne ensimmäistä kertaa (kuljen päivittäin ohi) on mielessäni pyörinyt lause Suomen Kansan Vanhoista Runoista: "Saatihin kalainen karhu". Pitäisi muistaa tarkistaa, onko yhdelläkään karhulla kaloja.

    Sushi, lautalattiat ja kuumailmapallolento ovat kaikki sellaisia, joista itsekin haaveilin. Ja sushi tosiaan se helpoiten toteutettava.

    VastaaPoista
  4. Sushia on tullut syotya ehka vahan liikaakin, ei houkuttele nyt, enka uskaltaisi menna kuumailmapallon kyytiin, mutta lautalattioista haaveilin tanaan viimeksi.

    Kivoja karhuja, olen nahnyt hiukan saman henkisia lehmia saksassa, niita lehmia on tainnut olla ympari maailman, onkohan karhut ihan suomalainen juttu?

    VastaaPoista
  5. Se narina on kauheaa. Nariskoot vaikka hiotut lautalattiat mutta että ääni. Ja se on jokin trendi, siis nuorisolla. Luulen.

    Sushi! En ole koskaan syönyt oikeaa sushia. Voi että. Hmm. Meillä täällä on vain sorsia ja puolukoita. :)

    VastaaPoista
  6. Sushi maistuis mullekin! =)

    Ihania karhuja, kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  7. Savu: Minä ymmärrän, jos joku oikein tuunaa autoja tosissaan, mutta kun monesti näyttää siltä, että ne on tosiaan haudattu sinne pihalle ikuisiksi ajoiksi.
    Niina: Noi karhut on sellainen hyväntekeväisyystempaus, joka kiertää maailmaa. Muistaakseni 142 karhua ja tämä niiden 20.näyttely. Sitten karhuja huutokaupataan ja rahat ohjataa hyväntekeväisyteen. Jokaisella YK:n maalla taisi olla oma karhunsa ja ne on aina jonkun paikallisen taiteilijan tekemiä.
    Lumiomena: Joo, ajattelin jo, kun luin karhuista sinun blogistasi, että täytyypä käydä katsastamassa nuo. Ja jotenkin ne olivat paikan päällä vielä vaikuttavampia. En tainnut nähdä kalaa...tai ihan kuin olisinkin nähnyt...en muista, niitä oli niin paljon.
    Itkupilli: Minä olen aina halunnut kuumailmapallon kyytiin, se olisi vain niin hienoa :) Kerroinkin tuossa yläpuolella Niinalle, mitä karhut oikein ovat, saksalainen tempaus muuten alunperin.
    Ilse: Minäkin mietin, että ei se narina voi luonnostaan tulla. Se on jotenkin opeteltu juttu tai se ihminen on vain narissut niin kauan, ettei enää lakkaa narisemasta. Ja tämä oli vielä aikuinen :)
    Nonna: Sushi oli hyvää, se on aina. Minä en ole vielä saanut liika-annostusta.

    VastaaPoista
  8. Aina kun näen kuumailmapallon tulee huono omatunto. Minulle tarjottiin kerran tilaisuus lentää semmoisella, ilmaiseksi jopa, mutta en silloin tahtonut. Pitäisi tahtoa ottaa vastaan kaikki tarjolla oleva hyvä.

    VastaaPoista
  9. Lautalattiat minullekin, voi kyllä. Sushia en ole muuten koskaan syönyt. Pitäisi ehkä maistaa.

    Onpas hauskoja karhuja!

    VastaaPoista
  10. Ihana teksti ja upeat kuvat! Ps. Sinulle on tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
  11. terveyskeskuksen omalääkäri oli jättänyt puhelinvastaajaani narisevan viestin. emme ole koskaan tavanneetkaan, mutta jo äänen perusteella muodostin hänestä kuvan mielessäni. eikä se ollut kovin mairitteleva..

    mä kävin kans moikkaamassa karhuja. niitä oli aika monta.

    VastaaPoista
  12. Minä haluan maata jalkojeni alle, ilma saa ne veteläksi, tottelemattomiksi. Korkean paikan kammo.
    Lattioden hiominen ja tavaroiden siirtely on sen verran iso työ, että taidanpa minäkin haaveilla siitä puolestasi. Ehkä se hoituu niin!

    VastaaPoista
  13. Onpas Helsingissä nykyää erikoista ! ;)

    VastaaPoista
  14. Narina käy korvaan ja kuten joku muukin sanoi, heti tulee tietynlainen kuva ihmisestä. Että on tyytymätön, valittava ja mitä kaikkea. Ainakin semmmoiset yhdenlaiset "hienot naiset" narivat niin että roikaa.

    VastaaPoista
  15. jo vain on värikylläistä- sininen soi!

    VastaaPoista
  16. Mä kävin katsomassa ihan oikeita karhuja vuosi sitten Kuusamonreissulla. Olivat suuria ja notkeita, näppäriä. Lipoivat "hinajaa" suurella kielellään verkon läpi. Suloisia sittenkin. Kuin myös Skanssenilla kesällä.

    Ja sieniä...meillä on pihanperällä tatteja. Niin, että alkaa jo tulla korvista ulos, vaikka makealta maistuvatkin.

    VastaaPoista
  17. Noita värejä kaipasin, kiitos! Jaksaa vielä huomisen.

    Minua ei saisi palloon taivaalle, vaikka maksettaisiin. Ajatuksena se on kyllä hieno, mutta jos mietinkään sinne *oikeasti* joutuvani, saan paniikkihäiriön. Enkä tiedä mistä kammoni johtuu; ennen en sentään pelännyt mitään, ainakaan korkeuksia!

    VastaaPoista
  18. Kylläpäs ovat sympaattisia nuo karvaiset kaverit!

    Minä aina ihmettelen sitä, miksi oma ääni kuulostaa niin kauhealta silloin, kun sen kuulee muualta kuin oman pään sisältä.

    Meillä on monenlaisia lautalattioita. Sekä öljyttyjä että lakattuja että maalattuja. Öljytyt ovat ihanimmat, mutta niiden peseminen on ihan toinen juttu. Se tehdään korkeintaan kerran vuodessa ja juuriharjalla.

    VastaaPoista
  19. Koskahan minä saisin sushia! Yksin en viitsi mennä syömään, olisi ihan haaskausta. Kaikki ystäväni ovat joko kasvissyöjiä tai kalalle allergisia. Eivät tahdo sushi-ravintolaan.
    No okei, käyn kerran vuodessa vain ravintolassa ja sain valita viimeksi. En valkannut sushi-paikkaa.

    Hulvattomia nalleja! Tampereella näin eilen froteepyyhkeistä tehtyä katutaidetta. Olihan se hienoa mutta mua säälitti ne upeat vanhat ja erikoiset froteepyyhkeet jotka oli leikelty silpuksi.

    VastaaPoista
  20. Pirkko: Oi, tarjoaisipa joskus joku minulle mahdollisuuden lentää, lähtisin heti siitä paikasta ilmoihin. Ja kyllä, olen ajatellut samaa, mahdollisuuksiin pitää tarttua.
    Malla: Minä niin pidän lautalattioista, kaikista eniten. Ja sushista, ehkä sinäkin tykkäisit :)
    Arle: Lämmin kiitos sinulle tunnustuksesta. Olen niin iloisesti yllättynyt näistä kaikista ihanista tunnustuksista ja sanoista, kiitos :)
    Outi: Ääni kertoo paljon ihmisistä, tai sitten ei, toivottavasti ei, koska minulla on omasta mielestäni kamala ääni. Eikös niitä ollut 142, että aika paljon :)
    Huvilassa: Olen monesti kokeillut tuota haaveilua, että josko se hoitaisi hommat. Ei ole hoitunut, vaikka olen kamalan ponnekkaasti haaveillut :)
    Sari: Eikös vaan, täällä kävelee karhutkin kaduilla!
    Violet: Eihän ruveta hienoiksi naisiksi koskaan, eihän :) Ollaan vaan tämmöisiä.
    Ritva: Kun tuo taivaskin oli niin sininen.
    Ikki: Minäkin olen nähnyt eläintarhassa karhun, en onneksi muualla, siis vapaana. Se on nimittäin ISO!
    Ansku. Tämä oli sitä väriterapiaa siis. Minä kammoan ahtaita ja suljettuja paikkoja. Siis yhtäaikaa ahtaita ja suljettuja. Semmoiseen en haluaisi joutua.
    Laura: Meillä on näitä maalattuja, mutta nyt taitaa tulla lakattuja, koska olohuone oli jo sellainen. Pääasia, että on lautalattia, ne tuntuu niin hyvältä.
    Liivia: Mutta saahan sushiravintolasta kasvisjuttuja, mutta se on tietty paha, jos on kalalle allerginen. Jos tulet joskus Turkuun, mennään sushille :) Nallet olivat minusta tosi hauskoja, en ehtinyt kaikkia katsoa kunnolla läpi, mutta ne olivat aika persoonallisia. Oi, minustakin vanhat froteepyyhkeet on kauniita.

    VastaaPoista