torstai 2. syyskuuta 2010

Lapsen elämä on pahvilaatikoissa


Esplanadi tuoksuu tuoreelle asfaltille ja kesälle kauan sitten. Olin vieraassa kaupungissa, pysäytin moottoritielle autoja ja sain lahjaksi suklaalevyn.
Tuuli hajottaa letin, karkaa miehustasta sisään.
Junassa tuoksuu lihapiirakka ja yhtäkkiä se on minusta tavattoman hyvä tuoksu, vaikken söisi lihapiirakkaa. Lapsena söin teatterin jälkeen lihapiirakan kahdella nakilla. Aina niin, sillä bussia joutui odottamaan. Niin aina.
Tyttö löysi asunnon. Se on toisen naisen koti. Kohta lapsen elämä on pahvilaatikoissa ja viemme laatikot sinne. Kirpparisohva ei mahdu.
Minä katselin kauppatoria tänään samoista ikkunoista kuin Larry Mullen Jr. käydessään levolle.
Kauniaisten asema on maalattu.

15 kommenttia:

  1. Onkos tuo kuvassa se kirppissohva? Kaunis!

    Tsemppiä pakkailuihin ja luopumiseen!

    VastaaPoista
  2. tämä syksyn tuuli tuntuu niin kylmältä, kylmemmältä kuin ennen, jos mahdollista. lämmin kesä on vielä luissa ja ytimissä ja varmasti siksi kylmyys tuntuu niin hyiseltä..

    VastaaPoista
  3. Ajatella, niin se vain menee, että elämä tulee pahvilaatikossa, siis siinä Kelan, ja sitten se sellaisessa lähteekin.

    On sen aika, se ajatus lohduttanee, jos luopuminen surettaa kovin.

    VastaaPoista
  4. Tämään hengästyin ja palelin sun tekstiäsi lukiessani:)

    VastaaPoista
  5. Sohvakankaan kuva pysäytti. Se on ihana, lämmin.

    Minä luulin lapsena lihapiirakkaa munkiksi. Mikä pettymys, kun täytteenä ei ollutkaan vadelmahilloa!

    Sujuvaa muuton alkua lapsellesi - ja sinulle myös.

    VastaaPoista
  6. Minäkin ajattelin ekana äitiyspakkauksen pahvilaatikkoa. Johtunee siskon esikoisesta, joka on sulattanut sydämeni aivan veteläksi!

    VastaaPoista
  7. On ihanaa ja haikeaa nuoren kotoa lähtö.Mutta kyllä sen kestää.Ja ne tulee takaisin kuin villieläimet ei painostaen vaan omasta tahdostaan .Ja silloin pitää olla aikaa pysähtyä.vaikka sille sohvalle rinnakkain.En syö lihaa mutta alkoi tehdä mieli lihapiirakkaa niin kuin pienenä:)

    VastaaPoista
  8. Olet voittanut arvonnassani.
    Lähetä tiedot, niin voin sulle lähettää palkinnon

    VastaaPoista
  9. Apua, mita taalla on kerennyt tapahtua viikon aikana? Nyt kuule skype paalle tana viikonloppuna, I need an update! ;-) Laheta viesti vaikka facebookin kautta, jos olet linjoilla, niin voin pistaa kannyn paalle, jos en ole kotona. Nyt menen lukemaan viime viikkoa, jospa kerkeisin jotain itsekin kirjoittamaan. Ehka yritan...

    VastaaPoista
  10. Oli niin ihanaa muuttaa lapsuuden kodista ensimmäiseen omaan boxiin. Käytännössä se oli kyllä mummun talon pihasiipi, mutta oli oma vessa, oma huusholli ja varsinkin oma keittiö. Ja oma ulko-ovi, joka olikin tarpeen niinä vilkkaina nuoruuspäivinä. Ja öinä.
    En ajatellut hitustakaan, että kotona olisi ollut haikeaa. Äidistä en tiedä, jäihän hälle sinne vielä kolme, mutta siskot on sanoneet jälkeenpäin, että oli tosi tyhjää kun isosisko muutti pois.
    Mutta niin se vain menee. Olisi huolestuttavampaa jos täysi-ikäinen jäisi nurkkiin.

    VastaaPoista
  11. Hmm, en tiedä mihin äskeinen kommenttini hävisi.

    Mutta sitä piti sanoa, että tuo kuva on ihana. Siinä on kovin kotoinen tunnelma.

    Ja että se on ihana tunne, kun muuttaa omaan kotiin. En tiedä miltä se tuntuu niistä, jotka jäävät.

    Pian nähdään ja jutellaan näistä ja muista!

    VastaaPoista
  12. Semmoista tàmà elàmà on: Nuori haluaa omaa elàmàà ja àiti kaipaa làhtijàà. Niin on, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Tavatessa ollaan taas àiti ja lapsi, làheisià ja tàrkeità.

    VastaaPoista
  13. Minä olin viimeinen lähtijä kotona. Äiti sitoi tennismailani varteen suuren vaaleanpunaisen rusetin ja pisti sen seinälle. Että joku edes katselisi huoneessa.
    Tsemppiä, molemmille :-)

    VastaaPoista
  14. Haikeansuloista kun lapsi ja pahvilaatikot lähtevät. Alkaa uusi epookki uusine mahdollisuuksineen. Hyvää alkua lähtevälle ja jääneelle!

    VastaaPoista
  15. Nonna: Siinäpä se, muttei se sitten mahtunut kämppään.
    Mirka: Täällä ainakin on ollut mieletön tuuli, siksi kylmyys on niin pahasta.
    Ilse: Pahvilaatikot on jänniä...ei sureta, vähän on haikeeta.
    Seija: Sitten säilyi tasapaino, eikös :)
    Lumiomena: Mikä pettymys sinulle varmaan tuo munkki, voivoi.
    Teija: Sitä miettii juuri niitä asioita, jotka on itselle läheisiä, sen olen huomannut.
    Maria: Onneksi villieläin muuttaa aika lähelle, että on lyhyt matka pesään :)
    Villasukka: Mikä arpaonni, kiitos! Laitan sinulle kohta postia. Mukavaa!
    Jaki: Kaikenlaista on tapahnut. Lupaan päivittää sinua oikein kunnolla :)
    Liivia: Minäkin muistan, kun lähdin kotoa. Olin niin täynnä vapauden riemua, se oli hienoa. Siksi ymmärrän kyllä lapsenkin riemun, se on elämän kulku. Lapset ovat vain lainassa, tai ovathan ne aina, mutteivät kotona.
    Laura: Lähteminen on ihanaa, sen muistaa niin hyvin. Kohta nähdään, huomenna :)
    Lissu: Nyt sitä vasta tajuaa, että omakin äiti jäi varmaan kaipaamaan, mutta ainahan sitä voin nähdä ja tavata. On mukavaa, kun elämä kulkee eteenpäin.
    Linnea: Hauska yksityiskohta tuo maila. Äidilläsi on ollut huumorintajua :)
    Pirkko: Juuri sellaista se on, haikeansuloista. Uusi aika.

    VastaaPoista