sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Mikä tahansa kappale romahtaa ensin keskeltä



Auringon eteen on vedetty harmaat verhot. Kaksi viikkoa on maalattu, revitty ja hiottu. Kohta avaan esiriput.
Päässäni on soinut Esko Valtaojan lause: Mikä tahansa kappale romahtaa ensin keskeltä ja vasta sitten reunoilta. Päteekö tämä fysiikan laki myös ihmiseen?

Tänään kävelin päin seiniä ja huomasin, että minulla on tavattoman pienet pikkuvarpaat. Ja mikä se pikkuvarpaan naapurin nimi oikein on? Onko se nimetön varvas?
Tietokoneellani on valtakirja ja rikosrekisteriote.

Viimeisen illan kunniaksi katsottiin neljä jaksoa Mullan alla. Ja vietiin kottikärryillä tavaraa kirpputorille.
Koira on kova huokailemaan ja se nuolee meidän jalat suihkun jälkeen.

Päivän kohokohta:
Tytär sanoi: Äiti, sun paita haisee pierulle! (?)

22 kommenttia:

  1. Kyllä se romahtaminen varmaan pitää paikkansa myös ihmisen osalta ja mun mielestä siellä keskellä on sydän... se romahtaa ja menee särki kun on liikaa... Joku viisas sanoi, ettei varpailla ole ukkovarvasta lukuunottamatta virallisia nimiä niinkuin sormilla, tiedä sitten onko totta. Lapset on ihania... ne palauttaa maan pinnalle hyvin nopeasti:)

    VastaaPoista
  2. lol, muhun tehoo aina pieruhuumori, lapset ne sitten osaa laukoa. ;)

    Mielenkiintoista toi romahdusteoria, en ole kuullut tota aikaisemmin, pitaakin nyt pohtia sita.

    Mielenkiinnolla odottelen mita ootte saanut aikaikseksi.

    VastaaPoista
  3. Ihanat, rosoiset kuvat! Jatkoa odotellaan...

    VastaaPoista
  4. Hihittelen. Kohokohtia riittää kun vaan huomaa poimia. Kohokohtia myös maanantaihin, vaihteluhan tunnetusti virkistää, joten toivottavasti uudenlaisiakin!

    VastaaPoista
  5. Voi miten upeat kuvat! Hienompia remonttikuvia en ole nähnyt koskaan. Veli sanoo aina, että pitäisi lukea Esko Valtaojaa. Kaipa sitä tosiaankin olisi syytä, kuuleman perusteella.

    VastaaPoista
  6. Riemastuttava kirjoitus kaikkineen! Eskot ja pierut ja niin kotoisat koiran huokaukset!

    Taidan ostaa mullan Alla DVD-pakkauksen jos löydän. MEillä ei ole ollut telkkaria kolmeen vuoteen, joten toimin aina näin. Ja nyt on kulunut sopivasti aikaa siitä kun tuo sarja pyöri.

    VastaaPoista
  7. Kyllä tuo romahdusasia pitää paikkansa ainakin minun kohdallani. Selkä on heikoin kohtani, se notkahtaa ensin ja perässä sitten kaikki muu.
    Mutta ei romahdeta nyt! Haluan nähdä millaisiksi nuo uhkaavat remonttikuvat ovat muuttuneet :)

    VastaaPoista
  8. Esko Valtaojalla on paljon hyviä ajatuksia. Usein voi romahtaa keskeltä, kun ajattelee sydäntä tai vatsaa niin tunne- kuin fysiologisella tasolla. Vaan miten on, jos pää romahtaa ensin? Otanpa aiheen puheeksi illalla mieheni kanssa. Hän on erikoistunut fysikaalisiin ilmiöihin, minä voin humanistina pohtia sitten sitä henkistä puolta ;)

    Teillä on ihana koira. Ja pierujutut ovat siis vanhempienkin kuin 3- ja 5-vuotiaiden juttu. (mikä toki olisi näin itäsuomalaisena pitänyt tietää)

    VastaaPoista
  9. Six Feet Under on maailman paras sarja. Olen vakuuttunut siitä. Harmittaa aina, että en voi enää katsoa sitä "ekaa kertaa", koska olen nähnyt sen läpi kolmesti. Ja haluaisin katsoa sen taas.

    "You can't take a picture of this. It's already gone." - Nate Clairelle


    Oi ja voi.

    VastaaPoista
  10. Nimetön varvas vielä menee, mutta entäs keskivarvas?

    Omaan päähän tuntuisi paljon loogisemmalta notkahtaa ensin reunalta, murentua vähän, ja sitten vasta tyystin romahtaa.

    VastaaPoista
  11. Voi miten kaunis huone teillä on käsittelyssä. Upea ikkuna, ikkunalauta, patteri ja mitkä näkymät. Mitä siitä tulee?

    VastaaPoista
  12. Minustakin pierujutut ovat viattoman hassuja!
    Ihania taidekuvia olet loihtinut.

    Minä sanon aina toiseksi pienin pikkuvarvas...

    VastaaPoista
  13. Minäkin aloin pohtia, että mistä kohtaa ekana romahdan. Tuli mieleen vatsa?? Mutta toivottavasti ei sentään.

    Onpa synkät kuvat. Toivottavasti lopputulos on valoisampi!

    Ja lohdullista huomata, että eipä muillakaan aina ne päivän kohokohdat niin ihmeellisiä ole!

    VastaaPoista
  14. Olen aina "unohtanut" taltioida remontit, ehkä en ole viitsinyt raahata sinne pölyn ja maalinkeskelle kameraa...jälkeenpäin harmittaa. Voimia remonttiin teille! Itselläni pää sekaisin kun olen puhaltanut kuumailmapuhaltimella maalia vanhasta sängystä ja käryt ovat melkoiset.

    VastaaPoista
  15. Oh, remonttia! Että sekin voi olla kaunista. Meillä alkaa ensi viikolla, eikä varmasti näytä tuolta. :)

    Tykkään Valtaojasta (ja hänen tyylistään kirjoittaa!) ihan hirmusti. Tekisi mieli pussata otsalle häntä. Tuokin on hyvä lause tuo romahdusjuttu.

    VastaaPoista
  16. Tuota romahdusta jäin miettimään: minulla romahdus tapahtuu ensiksi sydämessä ja sitten päässä. Auts!
    Hienot remonttikuvat. Osaisinpa minäkin käsitellä kuvia tuolla tavalla, se voisi olla hauskaa.

    VastaaPoista
  17. Kuvia,jotka pysäyttävät.Upeat tunnelmat.Kiitos.

    VastaaPoista
  18. Minulle se on aina ollut nimetön varvas, mutta mikä kumma on se pottuvarpaan viereinen??

    En malttaisi odottaa, että tulee valmista. Nyt jo viihdyn noissa nurkissa, vaikka teillä on työt vielä kesken.

    VastaaPoista
  19. Seija: Minäkin olen kuullut, ettei varpailla olisi nimiä. Voi kuinka tylsää! Lasten suusta tulee aina päivän pelastukset.
    Anonyymi: Eikös vaan :)
    Itkupilli: Minunkiin näytti tehoavan :) Remontti valmistuu toivon mukaan ensi viikolla, joten ehkä sitten esirippu nousee...
    Nonna: Kiitos :)
    Pirkko: On mukavaa, kun elämä on vuoristorataa, eikä sellaista tasaista jyskytystä.
    Mimmi: Mies otti kuvat uudella kännykällään, se on sellainen hieno Samsungin kapistus, josta saa tuollaisia käsiteltyjä kuvia. Piti kokeilla.
    Eilen tänään huomenna: Mullan alla on yksi harvoja sarjoja, joita jaksan katsoa uudelleen. Ja nyt on vasta toinen kerta menossa.
    Outi: Nyt ei tosiaankaan voi romahtaa, on niin paljon tekemistä. Minä mietin, että romahtaako ihminen ensin sisältä kokonaan ja sitten se vasta näkyy ulospäin. Noin niin kuin mieleltään.
    Lumiomena: Niin, minä ajattelin, että jos romahtaa sydämestä. Sitten se näkyy ulospäin...en tiedä, tämä on miettimisasteella. Joo pieruhuumori onnistuu tässä perheessä kaikilta.
    Puuvis: Taidan olla kanssasi samaa mieltä, ainakaan minulle ei tule mieleen toista yhtä hyvää sarjaa. Se on niin nerokas, hieno, hauska ja syvällinen ja kaikkea samaan aikaan. Minä katson vasta toista kertaa näitä, on mennyt monta vuotta välissä ja kyllä se kolahtaa, vaikkei tietysti samoin kuin ekalla kerralla.
    Olina: Niinpä, onko se sitten keskivarvas ja etuvarvas? Minä en osaa päättää, miten tuo romahtaminen tapahtuu...tai ei kai sitä voi tietää.
    Baba: Kiitos, se on lapsen huone ja toivottavasti siitä tulee edes hiukkasen siistimpi :)
    Hanne: Kerroinkin tuossa, että mies kokeili uuden kännykän ominaisuuksia. Tuli tosi hienoja kuvia, olen ihan vaikuttunut. Toiseksi pienin pikkuvarvas onkin hauska :)
    Teija: Minusta elämän suola ovat nämä arjen hassut sattumukset ja tilannekomiikka ja havainnot. Niissä riittä pureksittavaa.
    Annakaisa: Olen vanhasta viisastunut, siis tuossa kuvaamisessa. Nämä oli miehen ottamat kuvat,mutta kamera on koko ajan mukana ja olen ottanut varmaan sata kuvaa tuolta. Siitä tuleekin muuten kamala käry, siitä kuumailmapuhaltimesta.
    Ilse: Minusta romahdusjuttu oli nerokas. Tosin luin sen jostain haastattelusta, en kirjasta. Mutta se jäi päähän pyörimään.
    Omenaminttu: Minä romahdan joskus polvista...tuossa jo kirjoitinkin, että miehen uudessa kännykässä on tuollainen toiminto, se ottaa tuollaisia kuvia. Fiksu kännykkä siis!
    Satu: Kiitos, toivottavasti lopputuloskin on mukava.
    Maria: Näyttää kuvissa, kuin tuolla olisi ihan pysähtynyt tunnelma, mutta siellä on kyllä kova kuhina.
    Ansku: Kai se sitten on etuvarvas :) Minäkään en malttaisi odottaa, olen vähän kärsimätön luonne. Eiköhän se siitä.

    VastaaPoista
  20. Voimia remonttihommiin! Täällä on tehty muuttoa ensin vanhan, nyt uuden asunnon päässä. Jospa sitä kerkeäisi jossain vaiheessa omaakin blogia päivittää...

    VastaaPoista