maanantai 6. syyskuuta 2010

Sinne, sinne keksien ja juustojen kanssa


Kahvittelin tänään Lauran kanssa ja tytär muutti omaan kotiin.
Siis sinne, sinne keksien ja juustojen kanssa.

Silloin marraskuun ilta kuurasi asfaltin.
Niissä silmissä oli tuoksut maan, avaruuden tähdet ja iäisyyden kosketus. Siinä kädessä voima kääntää sydämeni nurin.
Oli Pikku Myyn rusetti, Röllin hapertuva kaula, Halinallet ja heilahdus nojapuilla.
Minuutit lomittuvat toisiinsa, päivät punoutuvat, viikot viikkautuvat vuosiksi.
Yläkerran huone on täynnä muistoja, raakoja omppuja, kikatusta, kuperkeikkoja ja käpertyneitä sydämiä.

22 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat! Ovatko ne tyttäresi uudesta kodista?
    Ja voi miten kirpeän haikea kirjoitus..kaunis sekin! Toivon niin,että aika kuluisi välillä vähän hitaammin. Että tyttöni pysyisi pienenä ja ihan omanani vielä pitkään. Itsekästä,mutta eihän sille mitään voi:)

    VastaaPoista
  2. Voi miten haikeaa. Sydämeni ihan pakahtuu puolestasi. On onni että muistat heilahdukset nojapuilla, halinallet ja röllin kaulan. Pienistäkin pienimmät asiat kätkevät sisälleen syvimmät tunteet.

    VastaaPoista
  3. Koskettava!

    t.jaana

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia! Luin tämän eilen illalla ja alkoi kamalasti tehdä mieli juustoja, keksejä ja hilloja. Oli vaan nahistuneita pringlesejä, söin sitten niitä muutaman.
    Me ollaan jo miehen kanssa päätetty, että Kerttu ei sitten koskaan muuta kotoa. Vaikka ei se taida olla meidän päätös sitten enää..

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva nähdä eilen pitkästä aikaa!

    Ja tuota lukiessani tuli kyyneleet silmiin.
    Toivottavasti teillä oli hyvät tuparit!

    Ja olette kyllä tosi rohkeita kaikki!

    VastaaPoista
  6. Kosketti.
    Muistoja paitsi yläkerran huoneessa, myös sydämessä. Molemmat hyviä paikkoja muistoille.

    VastaaPoista
  7. Tuli ihan itku, kirjoitus oli niin kaunis!

    Onnea tytölle uuteen omaan kotiin <3 Muistan aina ensimmäisen yön omassa kodissa.

    VastaaPoista
  8. Tànà syksynà olen lukenut monesta blogista esikoisen làhtemisestà koulutielle, ja nyt sinà kerrot kotoa lentàjàstà. Me àidit kaihoamme, làhtijàt odottavat uutta... Elàmàn ihmeellisyyksià. Mità sinà nyt odotat?

    VastaaPoista
  9. Tykkään aivan valtavasti tuosta yläkuvasta, ja myös alimmasta. Niissä on semmoista tietynlaista salaisen kurkistuksen tuntua, ovat aivan valloittavia.

    Kyyneleet tulivat silmiin tuota kirjoitusta lukiessa, Niina sanoi hyvin, se on kirpeän haikea, ja niin kaunis.

    VastaaPoista
  10. Kasvun ihme on haikea. Pidän viikkautuvista viikoista. Niitähän nämä.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Voi kun lasten kanssa vietetyt hetket ja muistot sais säilöön hillopurkkiin. Voisi sitten ottaa välillä purkin kerrallaan ja katsella, kosketella ja nuuhkia. Ei unohtuis. Vasta ne oli tuossa, pieninä ja ihanina. Nyt se on ohi ja ne on muualla. Suurina ja ihanina!

    VastaaPoista
  12. Onnea siis tyttären uuteen kotiin:)

    Olin itse juuri myymässä yhtä tuolia, kun vasta huomasin että isäni oli sen pohjaan kirjoittanut; Onnea uuteen kotiin. sen tuolin sain lahjaksi toiseen omaan kotiini 14 vuotta sitten.

    ps. söin juuri hilloa, en keksien, vaan juuston kanssa. kun ei ollut keksejä..

    VastaaPoista
  13. Minä muuten vain ihmettelen näiden lähellä olevien nuorten kasvamista...Minulla on ollut kovat viikot kun napanuora on täällä venynyt hurjimpiin mittoihin koskaan mutta nyt on sen aika.

    Minä syön bonne maman hilloja vain siksi, että haluan helmet tyhjiin mamanpurkkeihin. Ne on vaan niin kauniita...Kuulostaa muuten tosi pöljältä sanoa tuo julkisesti :).

    VastaaPoista
  14. Kotoa lähtijää alkaa katsella eri ajatuksella.Miten hieno uusi tuttavuus,mitä hän "huoli"mukaansa tästä kodistani,mitä tekee samoin kuin itse mikä ihan erilaista.Ja kyllä viinipullo ja leipä alkavat kulkea myös takaisin päin.Ja on kiva mennä lapselleen kylään:) Se sykähdyttää.Onnea uudelle .Sinulle ja hänelle.

    VastaaPoista
  15. En kestä! Alan pitää tiukemmin kiinni näistä punoutuvista päivistä.

    VastaaPoista
  16. Oi mikä kirjoitus! Haikea ja kaunis. Rupesin jo suremaan omien lasten kotoa lähtöä..
    - Marjo

    VastaaPoista
  17. Muistan, kun muutin itse kotoa pois. Se oli kyllä hämmentävää aikaa sekä äidille että tyttärelle.

    Onnea kovasti teille molemmille!!!

    VastaaPoista
  18. Niina: Kyllä, kovat ovat hänen uudesta kodistaan. Se on söpö asunto. Minä olen oikeastaan aina nauttinut siitä, kun lapset kasvavat, niitä on ollut niin kiva seurata. Mutta tämä muutto oli vähän haikeaa.
    Minttumaari: Totta, jotkut yksityiskohdat jäävät mieleen, ja Röllin kaulaankin kätkeytyy monta tarinaa.
    Jaana: Voi kiitos, taisin tirauttaa kyyneleitäkin.
    Outi: Minä sanoin tälle nimen omaiselle lapselle ja kymmenen vuotta sitten, että lukion jälkeen muutat sitten kotoa pois. No, sehän otti pienen varaslähdön :)
    Laura: Oli kyllä tosi kiva tavata :) Otetaan pian uusiksi. Ja minähän heti kaappasin sun idean kekseistä ja juustoista.
    Pirkko: Kivasti sanottu, että muistot on sydämessä ja huoneessa.
    Minja: Minäkin muistan oman ensimmäisen yöni omassa kodissa kovin hyvin, vaikka minäkin otin varaslähdön ja lähdin vähän yllättäen.
    Lissu: Minä odotan tyttöjen iltoja. On jo sovittu, että nähdään usein ja katsellaan leffoja ja syödään hyvin. Käydään teatterissa...ja on ihan hassua mennä lapsen luo kylään :)
    MimmI: Kiitos, taisin vähän salakuvata lähtijää, kun se pötkötteli siskonsa kanssa sängyssä. Kirpeän suloisen haikeaa, sellaista se on :)
    Ilse: Ne viikkautuu joskus huomaamatta, ei sitä tajua, ennen kuin lakana on viikattu.
    Seija: Minustakin on aina ollut niin kiva seurata lapsia, kun ne kasvavat ja ovat täynnä elämänriemua. Se tarttuu.
    Outi: Kerron onnittelut tai eiköhän se tyttö lue ne täältä :) Me ei ehditty tehdä mitään yllärikirjoitusta mihinkään. Olisi pitänyt, mutta tuli vähän nopeutetulla tahdilla tämä muutto.
    Pikkujutut: Eihän se ole yhtään pöljää, että haluaa kauniita purkkeja. Minäkin ostan joskus jotain ihan vaan paketin takia.
    Maria: Kiitos. Totta, sitä katselee jotenkin toisella tavalla. Kuin aikuista, että nyt se on sitten kasvattanut ne siivet ja lentää pois. Vaikka kyllähän se sitten lentää takaisinkin, vaikka sen patongin ja viinipullon kanssa :)
    Liivia: Kannattaa ainakin nauttia joka ikisestä. Se on tämä vanha virsi, että elää tässä hetkessä. Minä nautin nyt tästä :)
    Sari: Kiitos :)
    Marjo: Älä, älä vielä sure. Tämäkin on kivaa, omalla tavallaan.
    Celia: Vähän hämmentävää kyllä, kun se on niin uutta, ettei ole vielä tottunut.

    VastaaPoista
  19. Voi, haikeaa, mutta varmaan myos ihanaa omalla tavallaan (ainakin tytolle ;-)). Vaikka monesti haaveilen yksinolosta, ei se sitten aikanaan kuitenkaan tule olemaan helppoa, kun lapset muuttaa pois kotoa. Mita sita sitten osaa tehda?... Onneksi mulla on viela useampi vuosi siihen, niin keksin tekemista.

    VastaaPoista
  20. Jaki: Joo, olihan se haikeaa. Mutta samalla ihanaa. Minäkin haaveilen yksinolosta usein, mutta viikonloppu tai viikko riittäisi mainiosti :)

    VastaaPoista
  21. Ai, oliko se mun idea?

    Olen ihan koukussa Bonne Mamanin kirsikkahilloon!

    VastaaPoista