tiistai 19. lokakuuta 2010

En nouse barrikadeille, matkustan junassa Tampereelle

Miehen ottama kuva
Asemalla liput liehuvat, muttei ole vallankumous. Tosin jossain valta tälläkin hetkellä kumoutuu. Se alkaa rohkeudesta ajatella toisin. Tai nälästä.
Joen uoman vaistoaa maisemassa.
En osaa kuluttaa aikaa, annan sen vain kulua. En nouse barrikadeille, matkustan junassa Tampereelle. Siellä on kokous, muttei se ole mikään baskeripäisten vallankumouksellisten kokoontuminen. Valitettavasti.
Olen kadottanut junassa nukkumisen taidon.
Mutta kotikadulla minua odottaa autojen valoista häikäistynyt supikoira. Katselemme toisiamme tien yli katselemme.

12 kommenttia:

  1. Olen jo monta kertaa sanonut, mutta sanon taas, että kylläpäs on kivaa, kun muutitte tänne meille päin. On niin mukava katsella omia maisemiaan teidän kameran läpi.

    Minä nukun kulkuvälineessä kuin kulkuvälineessä. No, ehkä en sentään pyörän selässä.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kuin Laura. Tutut maisemat näyttävät ihan uusilta teidän kuvaaminanne! Tämän blogin parasta antia minulle ovat kuitenkin aina olleet taitavat sanasi.

    Minulla oli vastaava kohtaaminen kaupungissa eksyneen kettu kanssa..

    VastaaPoista
  3. Kuule, tiedän tuon että joen tuntee maisemassa, tai vaistoaa, niin kuin sanot. Olen aina kartalla.

    Melkoinen kokous olisikin, heti näen mielessäni baskeripäät. "Ja siirrytään seuraavaan pykälään..." Minua aina alkaa naurattaa jokin täällä luonasi, ajatukset lähtevät niin hassuille poluille. Se on hyvä. Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Turku-Helsinki-välillä oli muuten aika monta supinaapurisi kaveria. Edesmennyttä sellaista...

    VastaaPoista
  5. komea kuva!

    multa hajoo tietokone ja lähden espanjaan tyttäreni kanssa koluamaan Lorca- museota.
    täytyy sitten varmaan ostaa uusi kone kun palajan.
    voi hyvin!
    heilutellaan lippuja.

    VastaaPoista
  6. Melkein joka aamu varhaisella lenkillä kohtaan samassa kohdassa rusakon. Uskon, että se on aina se sama eläin. Sen katseessa on hämmennystä, ehkä hätääkin, vaikkei se joudu ajoneuvon valokeilaan. Joka kohtaamisellamme mietin, emmekö me kaksi todellakaan sovi samaan maailmaan. Ajatus tekee minut kovin surulliseksi.

    VastaaPoista
  7. Ajan kuluttaminen kuulostaa minustakin ihan käsittämättömälta. Sehän kuluu liian nopeasti muutenkin.

    VastaaPoista
  8. kauheeta jos aikaa pitäisi ryhtyä kuluttamalla kuluttamaan. (miten nämä kaksi sanaa nyt kuulostivat noin oudoilta perätysten?) aika humahtaa ohi. olen kohta mummo. no en nyt vielä;) mutta väliin tuntuu etten saa päivistä kiinni ennenkuin on jo ilta..viikot, kuukaudet, vuodet..fiuuuuh!

    VastaaPoista
  9. Ilsen laila minäkin tykkään siitä miten ajatukset täälä lähtevät tuulen mukaan, pois tavanomaisista ajatusmalleista!

    VastaaPoista
  10. Supikoiran katseet kuulostaa hauskalta, tällä viikolla törmäsin itse kettuun, myös meidän katseemme kohtasivat. Tuntui hassulta nuo pitkät katseet.

    VastaaPoista
  11. Nuo vedenalaiset talot. Maaginen kuva! Koskaan ennen nuo talot eivät ole olleet minusta kauniita, mutta nyt, nyt ne ovat. Tuolla vedessä. En lakkaa tuijottamasta tuota kuvaa enkä miettimästä sitä miten vedenneidot tiskaavat.

    Kahvitreffit sopimatta, mutta tilanne korjattakoon mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  12. Laura: Onneksi et sentään nuku pyörän selässä! Minä nukuin kyllä ennen, mutta ehkä opin sen taas.
    Maria: Kiitos :)Se on jännä, miten eri tavoin kaikki näemme ja koemme samat asiat.
    Ilse: Nauraminen on hyvä, onneksi ei rupea itkettämään, tai no, sekin on joskus tosi hyvä. Olipas saivartelua.
    Nonna: Voivoi heitä. Minusta supit on oikeastaan aika söpöjä, vaikka joku väitti, ettei ne kuulu Suomen luontoon.
    Ritva: Minäkin menisin mielelläni Lorca-museoon. Heilutellaan vaan lippuja! Joku pieni vallankumous olisi paikallaan.
    Kamomilla: Kyllähän me sovimme. Ihmisen pitäisi vaan kunnioittaa eläimiä paljon enemmän kuin mitä nyt teemme. Minusta eläimillä on usein pelästynyt ja hätääntynyt katse, mutta ehkä vain kuvittelen.
    Pirkko: No niinpä! Ihan itsestään kuluu mokoma.
    Outi: Täälläkin menee ihan viuuh vaan päivät ja kuukaudet. Täältä blogista voi välillä tarkistaa, että aijaa tuotakin tehtiin ja siitäkin on jo puoli vuotta. Hui!
    Eilen tänään huomenna: Lähtevät lentämään :) Kiva kuulla, kiitos.
    Syysleimu: Siinä on jotain taikaa, kun tuijottaa eläintä silmästä silmään.
    Minä: Hei Sinä :) Minustakin mies otti upean kuvan noista aika tylyistä taloista, ne näyttää tuossa hienoilta. Ja vedenneitojen tiskaus se vasta kuulostaakin kiehtovalta, niiltä ei ainakaan vesi lopu. Korjataan tilanne pian :)

    VastaaPoista