sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Palapeli, joka ei enää ratkea



Ystävät ostivat talon maalta. Oven päällä olevassa kyltissä lukee 1801. Mäeltä näkyy toinen mäki. Aitat ovat täynnä kirnuja, rekiä, kappoja, lestejä, lasipulloja ja täyttymättömiä toiveita. Vaahtera pudottaa kesäpukunsa keltaisen talon päälle, ne ovat samaa väriä, talo ja puu. Näissä kehyksissä on elänyt kokonainen suku, äidit, pojat, mummot, isät ja tyttäret. Palapeli, joka ei enää ratkea. Soitan vanhaa urkuharmoonia talon salissa ja aaveet laulavat mukana.

Pidän kaikki salaisuudet, kirjoitan säkeet kiiltokuvien viereen, heitän lukot meren pohjaan ja verhoilen kaiken epämääräisillä sanoilla. Sinä riisut haarniskani, vanha rouva katsoo seinältä ja sielut lepattavat.

Lisäksi tein leikin, johon Tuittu minut haastoi.

Oletko mies vai nainen?
Olen tulta ja ilmaa

Kuvaile itseäsi.
Huhtikuun noita

Mitä elämä sinulle merkitsee?
Olemisen sietämätöntä keveyttä

Kuinka voit?
Elossa ja potkii!

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?
Täyttyneiden toiveiden maa

Mihin haluaisit matkustaa?
Ihana on Altyn-Köl

Kuvaile parasta ystävääsi.
Syysprinssi

Mikä on lempivärisi?
Musta

Millainen sää on nyt?
Aamun sinisessä mustat linnut

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Tänä sunnuntaina

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?
Sota ja rauha

Millainen parisuhteesi on?
Rakkauskertomus

Mitä pelkäät?
Barbaarit tulevat

Minkä neuvon haluaisit antaa?
Älä käy yöhön yksin

Miten haluaisit kuolla?
Kunpa joku odottaisi minua jossain

Päivän mietelause?
Tyhjän paperin nautinto

Mottosi
Jumalat juhlivat öisin

18 kommenttia:

  1. Tämä oli sinun näköisesi niin kokonaan!Kiitos !

    VastaaPoista
  2. Samoja neuvoja annetaan, huomaan. :) Se onkin hyvä neuvo. Asuinpaikkasi on ihana, ja barbaarien tulemista sietääkin pelätä.

    Voi tuota taloa ja noita kuvia sieltä. Pölyjenpyyhkijä minussa herää.

    VastaaPoista
  3. Sait kerrottua paljon kirjojen nimekkeiden avulla, olin jo menossa nukkumaan, mutta nyt menenkin tutkimaan omaa hyllyäni ja leikittelemään tällä ajatuksella (en tee tätä uudestaan, mutta ajattelen toisin kuin alkuviikolla ;)). Kuvailusi itsestäsi, elämän merkitys sekä tapa, jolla kuolla, ovat kiehtovia. Ja tyhjän paperin nautinto - se on vasta jotain!

    Ja kaikki nuo täyttymättömät toiveet talossa maalla. Ajatukset kulkevat jonnekin muualle.

    VastaaPoista
  4. Tuollaiset talot ovat ihania ja onneksi niitä on vielä olemassa, onnelliset ystäväsi kun saivat sellaisen.

    Kiitos ihanista edellisistä postauksista. Harmitti kun en ehtinyt kirjamessuille. Muista messuista en piittaa, ne ovat parhaat, etenkin antikkapuoli :). Keskimmäinen täytti eilen 7v, oli juhlimista ja niiden järjestelyä, tänään pihatöitä ja ystävän häiden suunnittelua.

    Kuukauden kuluttua alkaa aherrus munkin elämässä, monen vuoden tauon jälkeen aloitan työt - apua! Joten jos tulet lautaa tai listaa ostamaan voidaan ehkä tavata!

    VastaaPoista
  5. Maria: Kiitos, tätä oli tosi hauska tehdä :)
    Ilse: Muistin, että näin jonkun antaneen saman neuvon, mutta se on minusta ihan lyömätön. Niinhän se juuri on. Barbaareja pelkään, niitä on montaa lajia.
    Lumiomena: Minustakin tuntuu, että tämän voisi tehdä vaikka kuinka monta kertaa uudelleen, sillä joihinkin kysymyksiin oli monta hyvää vastausta. Johonkin oli taas vaikea löytää sopivaa. MInusta tyhjä paperi on tosiaan nautinto, ainakin yleensä.
    Annakaisa: Niin ovat, se on valtavan kaunis paikka. Minäkään en piittaa muista messuista, suorastaan ahdistun niillä. En ole kyllä vuosiin käynytkään millään muilla messuilla. Nyt siellä oli samassa ruoka ja levyt, ei minusta enää antiikkia. Myöhästyneet onnittelut teidän keskimmäiselle! Oi, sulla tulee iso elämänmuutos, täytyy varmaan keksiä jotain laudanpoikasta, jota ostaa :)

    VastaaPoista
  6. Täällä me olimme niitä, jotka muuttivat "maalle", eikä moni ole vieläkään antanut anteeksi. Osa ei ole suostunut tulemaan käymään ja lopettivat yhteydenpidon. Eivät kai halunneet juntteja tuttavapiiriinsä...

    Kiitos että toit mieleeni ne hetket, kun muutimme tänne. Kyllä se vaan oli hienoa. Ainakin hetken. Eikä vieläkään ole pois osannut lähteä.

    Taisin lähteä ihan omia polkujani rallattelemaan, sorry.

    VastaaPoista
  7. Onnekkaita ovat ystäväsi.Kauniita yksityiskohtia on talo täynnä.
    Verraton haaste, siinä olisi levottamalle mielelle puuhaa.Mitähän oma kirjahylly kertoisikaan..

    VastaaPoista
  8. Tyhjän paperin nautinto, koettu on ja nautitaan sopivina paloina edelleen.
    Samaa mieltä: Jumalat juhlivat öisin. (Tulee kuulemma Korjaamolle näytelmänä - pakko mennä katsomaan!)
    Ihana kirjoitus, tykkäsin NIIN!

    VastaaPoista
  9. Näyttääpäs ihanalta uudelta kodilta! Kyllä tuolla kelpaa kyläillä!

    Minä en kyllä tiedä miten haluaisin kuolla. En ainakaan vielä. Siis kuolla. Mutta kummallisen tuntuinen kysymys jostain syystä.

    VastaaPoista
  10. Liivia: Kuulostaa kurjalta, etteivät kaikki osanneet arvostaa teidän valintaa. Minusta on kiehtovaa, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja ja nauttivat erilaisista asioista. Se tekee jotenkin elämästä paljon mielenkiintoisempaa.
    Pikkujutut: Haasteita heillä kyllä tulee olemaan, mutta onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat kunnostaa vanhaa.
    Linnea: Sitten tiedät, mistä puhuin :) Ai se on tulossa teatteriin?! En ollut kuulutkaan, ehkä pitäisi hankkiutua täältä sitä katsomaan, koska kirja on yksi lemppareitani. Vähän kyllä pelottaa sen dramatisointi, että miten siinä on onnistuttu.
    Laura: Niin kelpaa ja tiedossa on varmasti monia talkoita :) Minusta tuo oli lohdullisin kansi siihen kohtaan :)

    VastaaPoista
  11. Täällä värähtelee aina, kun luen tekstejäsi...lukot merenpohjassa, aaveiden laulu ja vanhan rouvan katse...sanasi saavat minussa liikettä aikaan, kiitos.

    Hienoja vastauksia :) Olemisen sietämätön keveys on huimaa elämää ja niin minäkin toivon, että kunpa joku odottaisi minua jossain. Se on jäänyt lukematta, pitää hakea kirjastosta.

    VastaaPoista
  12. Täällä taas minäkin blogimaailmassa,hiukan naamioituneena,muistatkohan..?
    Huh,olipas..väräjävä teksti,olen hirmu herkkä tuollaiselle..Mutta mielelläni luin,tekstisi on hyvää,kuten aina.Mahtoi olla mahtava paikka.Ainakin kuvaukset ja kuvat kielivät sitä.
    Kiva tuo kirjajuttu.Syystunnelmia toivotellen!

    VastaaPoista
  13. kiehtovia tuommoset vanhat talot. mitä ne seinät ovatkaan nähneet ja kuulleet. mitä tarinaa kertovat ne aittojen aarteet.

    ja vanhojen valokuvien katseet ovat aina niin vangitsevia..

    VastaaPoista
  14. Kauniita valokuvia kauniista, elämää nähneestä talosta. Taloissa on jotain, joka kiehtoo. Olen pohjapiirrosfanaatikko ja ikkunavahtaaja pahinta laatua. Siis ei se, mitä ikkunan läpi näkyy, vaan se ikkuna itsessään.

    VastaaPoista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Satu: Kiitos :) Minusta Olemisen sietämätön keveys on aina ollut aivan nerokas kirjan nimi. Se saa aina kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.
    Ryppymekko: Taidanpa muistaa :) Kiva, että sinäkin olet täällä taas. Mukavaa syksyä sinullekin :)
    Outi: Minusta vanhat valokuvat ovat vaan niin hienoja, niissä on jotain erityistä. Ja vanhat talot myös...kun miettii niitä kaikkia kerrostumia.
    Liina: Totta. Minäkin muuten pidän pohjapiirroksista, ikkunoita en sen sijaan ole vaihtanut koskaan. Hassua, että siihenkin voi kehittää fanaattisen suhteen :)

    VastaaPoista
  17. Ihania kuvia...
    kuin aika ois pyshtynyt..
    sanasi avaavat aina!

    "aamun sinisessä mustat linnut"

    VastaaPoista
  18. Tuo elossa ja potkii oli aika mainio :D - en olekaan kuullut sen nimisestä kirjasta... Ja mukavaa, että "Täyttyneiden toiveiden maa" kuvastaa uutta asuinpaikkaasi. Tyhjän paperin nautinto on jotain todella runollista ja puoleensavetävää, vaikka en kuitenkaan tuota kirjaa tunne.

    Ihania hetkiä syysprinssin seurassa toivottaen,

    Tuittu

    VastaaPoista