torstai 18. marraskuuta 2010

Ei pimeässä metsässä pelota


Siinä tapahtuu paljon, kun ei tapahdu mitään. Ilta lepattaa sinisin siivin. Lumi jäi maahan.
Jätän hiukset auki, roskat viemättä, matot tuulettamatta.
Esirippu nousee, klovni hymyilee.
Haluan punaiset hiukset, kiinalaisia paperilyhtyjä ja miehen joka ei sano.
Sinä kesänä ajettiin Kuplalla katsomaan kirnuja, jotka hiisi oli jättänyt Askolaan. Oli yö. Ostimme kartan huoltoasemalta, emme löytäneet yhtään hiidenkirnua. Yö piilotti ne viittansa alle.
Ei pimäessä metsässä pelota, ei hautausmaalla, ei autiossa talossa.
Näkki unohti kenkänsä rannalle.
Odotan aqua altaa.

29 kommenttia:

  1. Wonderful pictures. What kind of plant is it?
    Congrats,
    Ariane.

    VastaaPoista
  2. Niin aina kuvittelee: ei tässä mitään tapahdu, vaikka kaikkialla tapahtuu kaikenlaista. Helsingissä tapahtuu nyt semmoista, että lumi on sulamassa ihan mahdottomaksi sohjoksi.

    VastaaPoista
  3. Ihminen, joka on joskus elämässään ajanut Kulpalla, on pohjimmiltaan - hmm... tunneihminen. :-)
    Minulla oli parikymppisenä vaaleansininen kupla. En ole vieläkään toipunut sen puhkiruostumisesta.

    VastaaPoista
  4. Ariane: Thank You! I really don´t what plant it is. I should know :)
    Pirkko: Täällä tapahtuu ehkä sama juttu. Nyt on jo liukasta ja lämpötila nollassa...olisi kiva, jos tuo lumi jäisi olemaan.
    Linnea: Kupla on ihan paras, haaveilen sellaisesta vieläkin. Ehkä hankimme taas sellaisen, kun lapset muuttavat pois ja tarvitaan vähän tilaa.

    VastaaPoista
  5. Ei pelota.Ei.Kauniit kuvasi taas kerran.

    VastaaPoista
  6. Minä olen mallia pelkuri. Liian vilkkaalla mielikuvituksella varustettu. Oman miehen kanssa ei monikaan paikka tai asia onneksi pelota, mikä yksinään. Öinen kaupunki on pelottavampi kuin öinen metsä.

    VastaaPoista
  7. Maria: Ei niin :) Kiitos.
    Merruli: Olen samaa mieltä, että öinen kaupunki on pelottavampi kuin öinen metsä. Eihän siellä ole mitään pelättävää. Minullakin on kyllä vilkas mielikuvitus, että ihme, ettei nuo asiat pelota. Olen joskus ihmetellyt, kun joku sanoi, ettei uskalla edes nukkua ilman miestä...?

    VastaaPoista
  8. Me asumme hautausmaan vieressä, ei pelota, ei, vaikka mielikuvitukseni on asteikolla supervilkas.

    Perheellämme oli kupla kun olin pieni ja lempipaikkani oli siellä takana, piilossa. tahtoo kuplan, sellaisen vanhan.

    VastaaPoista
  9. Kuvat ja sanat taas on niin kauniita.

    Olin ihan unohtanut, etta olen nahnyt hiidenkirnuja, vai oliko niita vain yksi. Sita en nyt muista, olin niin pieni. Mutta nyt taas muistan kuitenkin nahneeni. :)

    VastaaPoista
  10. Kupla, autojen auto - lapsuus tulee mieleen. Oli Morris Minikin, jonne mahtui koko perhe ja iso susikoira. Olen nähnyt valokuvassa. Ja se koira kuulema aina kaatoi minut pienenä.
    Ei pimeä metsä ehkä pelota, mutta pimeä autiotalo kyllä.

    VastaaPoista
  11. Minä pelkään pimeätä metsää ja hautuumaata. Vaikka metsä on ehkä turvallisin paikka ja hautuumaa-pelko on ihan epälooginen kun en ole uskovainen mihinkään haudastanousemisiin ja muihin.
    En katso enää vilkkaan mielikuvitukseni takia mitään kauhuelokuvia, enkä trillereitä. Enkä lue!

    Voi, mua aina liikuttaa kun puita on ajateltu noin. Monet kaataa surutta ja sillon pääsee itku.

    VastaaPoista
  12. Pikkujutut: Minusta olisi kiva asua hautausmaan vieressä, sillä tykkään kävellä hautausmaalla ja keksiä tarinoita hautakivien ihmisille. Kupla on minunkin toiveeni.
    Itkupilli: Minäkin olen lapsena nähnyt hiidenkirnuja, vaikken tuolla kerralla nähnytkään. Ne tuntuivat tosi jänniltä.

    VastaaPoista
  13. Omenaminttu: Oi, MorrisMini, se olisi hieno. Minä olen aina inhonnut autoja, en tykkää sellaista perusautoista. Autollakin pitäisi olla luonne. Ja Kuplalla on. Meillä ei ollut lapsena koiraa, eikä liioin autoa.
    Minja: Minä en kyllä myöskään katso kauhuelokuvia. Minusta ne ovat ihan turhia. Ja kamalia. Ja kauheita. Enkä kyllä oikein luekaan, dekkareita hyvin vähän. Minusta puut ovat jotain ihmeellistä. Niitä pitää aina suojella. Täällä on Aurajoen varressa monta tuollaista.

    VastaaPoista
  14. Puut on ihania. Hautausmaat on pelottavia päivisinkin, öisin en uskalla edes ajatella. Vaikka uskon kyllä, että haudanlevossa useimpien on hyvä.

    Minä en muuten nuku niin hyvin jos mies on poissa.

    VastaaPoista
  15. Jonna: Minusta hautausmaat ovat kauniita ja eivät yhtään pelottavia, siellähän on "vain" kuolleita. Ehkä odotat alitajuntaisesti miestä...minä nukun aina kuin tukki.

    VastaaPoista
  16. Minä olen aina halunnut päästä katsomaan Hiidenkirnuja. Ne ovat vain olleet liian kaukana. Nyt Askola olisi inhimillisen matkan päässä, mutta lapset liian pieniä. Täytyy vain jaksaa odottaa, mikä on vaikeaa.

    Toivottavasti suuri tulva ei tule ainakaan sinne. Täällä lumi pysyy edelleen kauniisti maassa ja puut tykkyisinä. Olen väsyneenäkin onnellinen.

    Rakastuin tuohon koivu/lehtikuvaan.

    VastaaPoista
  17. Nuo kaikkihan ovat kuin suojia kun niissä osaa liikkua paremmin kuin se mitä pelkää.

    VastaaPoista
  18. Voin kertoa että pelottaa! Mutta olisipa hirmu kiva jos ei pelottaisi..Olen muuten ehkä himpun verran kade.Ja ihastelen ylintä otosta :)

    VastaaPoista
  19. Ei minuakaan hautausmaalla pelota, yölläkään, mutta metsässä joskus pelottaa, sille on selityskin, henkilöhistoriassa, öinen metsä sitten herättelee alitajunnan. Mökillä pyydän poikaystävän mukaan, kun pitää elokuun pimeinä öinä lähteä ulos pissalle -voitko kuvitella?

    Mutta ei se metsän vika ole.

    VastaaPoista
  20. Minusta hautuumaalla on rauhallista ja pimeässä metsässä turvassa, mutta autiotalot, huh, ne minua pelottavat. Kuvittelen aina pieniä tyttökummituksia joka nurkan taakse ja niitä minä pelkään kaikista eniten. Mutta kumma kyllä, juuri ne autiotalot minua vetää eniten puoleensa. Niissä on sellaista surumielistä hiljaista kauneutta, joka minuun vetoaa.

    VastaaPoista
  21. Minä haikailen rättisitikkani perään, mutta sillä on nytarvoisenasa omistaja, sekä katto päänsä päällä. Hiidenkirnuita ollaan puhuttu, muttei saatu aikaiseksi.

    Haikailen myös suurella aukolla kuvaamisen perään. Täällä valo usein päivisin liian kirkas moiseen hupiin. Paitsi saasteisen sumuisina päivnä, mutta silloin taas ei viitsi lähteä kuvaamaan. Jouluna Suomessa sitten kuvaan juuri tällaisia kuvia, oikein paljon!

    VastaaPoista
  22. Lumiomena: Minä olin muistaakseni kahdeksan vanha, kun näin ne Askolan hiidenkirnut ja se oli elämys. Ei ne varmaan aikuisena tunnu niin hienoilta, kun on itse isompi, siis ihan fyysisesti. Ja täälläkin oli lunta edelleen tänä aamuna, ihanaa! Alempi kuva oli miehen ottama, ei eilen.
    Baba: Jännä näkökulma, mutta joo, minustakaan ne eivät ole pelottavia paikkoja ollenkaan.
    Ryppymekko: Me ollaan niin erilaisia, hyvä niin. Minä kammoan ahtaita ja suljettuja paikkoja. Siis samaan aikaan ahtaita ja suljettuja.
    Lumikko: Ihana tuo viimeinen virke :) Eihän se ole ei. Minä taas nautin öisestä metsästä, ei sillä että sellaisessa nyt kovin usein edes pääsisin kävelemään. Ja usein on koira mukana vartijana.
    Solen: Tyttökummitukset? Onko kummitukset keskenään erilaisia, niin no tietysti ne on...minä en ole nähnyt kummitusta. Vähän niin kuin toivoisin, että näkisin, vaikka se voisi olla pelottavaa. Mutta sitten tietäisin, että sellaisia on.
    Vilijonkka: Rättisitikka on ihana! Juuri nämä kuplat, minit ja rättärit, ja vielä pikkuinen fiat. Niillä on vähän samanlainen luonne. Minä tykkään kuvata isolla aukolla, mutten tosiaan ole tullut ajatelleeksi, että sehän on valoisassa mahdotonta. Minä nyt en muutenkaan ymmärrä valokuvauksesta paljonkaan, juuri osaan isoa säätää ja vähän ali- tai ylivalottaa. Ja aukko suurelle...Kiva, että pääsette jouluksi Suomeen :)

    VastaaPoista
  23. Minua joskus pelottaa. Viime aikoina ei tosin niin paljon. Talvikuutamolla koiran kanssa kävellessä joskus mietin, että nyt jos tulee susi, niin miten meidän mahtaa käydä.

    Nuorempana kerran lukkiuduin vessaan koko illaksi. Olin yksin kotona ja kuulin jotain rapinaa syyspimeästä. Oli kaksi paikkaa, jossa ei ollut yhtään ikkunaa. Kellari ja vessa. Valitsin vessan.

    VastaaPoista
  24. Laura: Hui, minä taidan olla niin urbaani, ettei susi käy edes mielessä. Eikä karhukaan. Minä lukkiuduin vanhassa kodissa vessaan, koska se oli ainoa huone, jossa oli ovi (vanhemman lapsen huoneen lisäksi). Ainoa paikka siis, jossa sai olla rauhassa.

    VastaaPoista
  25. Mitä se mies ei sano? =)

    Sulla on ihana tyyli olla niin salaperäinen sanoissasi, lauseissasi!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  26. Minä en ole urbaani vaan metsässä kasvanut, tai melkein. Enkä missään tapauksessa pelkää metsässä, enkä eksy sinne. Mitä siellä pelätään? Puita? Käpyjä? Ääniä?

    Ajatukseni lähtivät nyt metsän poluille, muuta ei pysty. Menen hakemaan postin ja jään miettimään.

    VastaaPoista
  27. Nonna: Sen taidan jättää jokaisen oman mielikuvituksen varaan :) Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinullekin!
    Ilse: Minä olen kasvanut kaupungissa metsän vieressä, siis suuren osan lapsuutta ja nuoruutta. Minäkin olen aina ihmetellyt, että mitä siellä voi pelätä, karhua? Metsän poluille, hiiohoi.

    VastaaPoista
  28. Tosi hyvä lause se ensimmäinen, kumpa muistaisi sen silloin kun on tylsää tai melankolisella tuulella.

    VastaaPoista
  29. Hippityttö: Ei sitä itsekään aina muista, mutta hyvä olisi tietty jos muistaisi :)

    VastaaPoista