maanantai 22. marraskuuta 2010

Että suu olisikin jalassa

Kuva miehen.
Minä en tiedä kuin lynx lynxin, en yhdenkään kasvin latinankielistä nimeä.
Joskus soisi itselleen, että suu olisikin jalassa, kestäisi kauemmin sanojen soljua ulos.
Eikä siinä samassa.
Itämeri on maailman saastunein meri. Se panee ajattelemaan.
Söin juuri viisi mandariinia, enkä löytänyt yhtään siementä. Se panee ajattelemaan.
Paikkasin housut, jotka ovat kestäneet neljännesvuosisadan. Mihin nainen tarvitsee niin monia housuja?
Minut on luotu keittämään kahvia, kurkottamaan sanoja, astumaan metsään kuin tauluun. Tyhjäntoimittajaksi maailman turuille. Viisaat istuvat varjossa, minä auringossa.
Ahkerat palavat helpommin loppuun, joten ehkä viisautta onkin lepattaa tuulen mukana.
Toisinaan täytän koko huoneen, joskus katoan seinään, olen virhe tapetissa.
Nyt on aika vaihtaa levyä. Kohta soin toisaalla.

32 kommenttia:

  1. Jos suu olisikin jalassa, voisi itse tallata kuolleina syntyneet sanat ennen kuin ehtii haavoittaa niillä. Tai voisi potkaista ne menemään.
    Olen miettinyt, miten siemenettömät sitrukset sikiävät.
    olen elänyt vasta niin vähän, ettei minulla ole neljännesvuosisataisia housuja. Mutta minulla on enon villapaita, joka on melkein puoli vuosisataa vanha ja yhä ehjä ja lämmin.
    On hyvä olla eri aikoina eri kokoinen, värinen, olomuotoinen. Joskus tekee hyvää olla seinäruusu.

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva! Tv. hän, joka myös istuu aina auringossa.

    VastaaPoista
  3. Rakastan tarinaa Muumipappa ja meri-varsinkin sitä siinä miten Mamma maalaa itsensä majakan seinään ruusujen keskelle.Karkaa omiin ajatuksiinsa ja hetkeen.Mulla on yhtä vanhat farkut kuin melkein itse olen.Ne on parhaat housut ikinä.En raaski heittää mitään muuta pois kuin rumaa ,jossa "asuu" huonot tunnelmat.
    Mihin olet ajatellut mennä soimaan?

    VastaaPoista
  4. Kamomilla: Totta, tuota en tullut ajatelleeksikaan, että voisi potkaista ne tyhmät sanat myös kauas pois. Niin, sitä minäkin mietin, että miten ne sikiävät. Vanhat vaatteet ovat paljon parempilaatuisia yleensä ja kestävät paremmin aikaa.
    Maijja: Eikös vaan, jotenkin samaistun tuohon.
    Maria: Minusta olisi ihanaa asua kukkaseinässä kukkien keskellä. Mulla ei taas farkut kestä, ihme juttu. Nuo on sellaiset trikoohousut, lökäpöksyt. Menin vähäksi aikaa ulos soimaan, nyt tulin jo takaisin.

    VastaaPoista
  5. Ajatuksenlentosi vuoksi epäilen sinun kyllä viipyneen varjossa tovin jos toisenkin :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin tiedän lynx lynxin ja sitten on se kasvi se .. se Convallaria Majalis - vai mikä se oli. Astun tauluun kuin metsään auringossa. Ja Sinä: anna sanojen tulla, hyvin ne tulee!

    VastaaPoista
  7. Mies on ottanut hienon kuvan. ;)

    Ma olen sellanen holottaja, jos olis suu jalassa, niin olisin ehka saastynyt monelta harmilta. ;)

    VastaaPoista
  8. Susadim: Ehkä olen joskus eksynyt sinne :)
    Leena: Minä en tiedä, siis tuota kasvio. Minun kouluaikoina ei enää tarvinnut kerätä edes herbariota, joten enpä tunne kasveja, ja se harmittaa. Joo, annan tulla, kiitos :)
    Itkupilli: Eikös vaan. Niin, minä yleensä muistan varoa, mutten aina.

    VastaaPoista
  9. Jos suu olisi jalassa voisi välillä tallata sen päälle. Saattaisi käydä nopeammin kuin käden vieminen suulle.
    Minäkin olen löytänyt paikkani auringosta.

    VastaaPoista
  10. Olen viime vuosina vahingossa oppinut latinankielisiä kasvien nimiä. Niitä tarttuu näkömuistin kautta, kun selailee puutarhakirjoja uudellleen ja uudelleen. Ja yhtäkkiä onkin ihan sama lukeeko lapussa suomen- vai latinankielinen nimi.

    Se pistää miettimään, että mitä kaikkea muutakin sitä mieleen tarttuukaan ihan huomaamatta.

    VastaaPoista
  11. Väsyttää ja täällä vaan kukun, eilinen jäi väliin. Ihana kuva oli koirastanne, tänäänkin herkkä kuva. Nyt on omat ajatukset koiramummelissamme, joka elelee viimeisiä hetkiään...viime yö meni sen kanssa lääkärissä, ei kulkenut henki kunnolla. Kunpa osaisi ja pystyisi toisesta luopumaan...vaikeaa se on, luopua rakkaasta perheenjäsenestä lopullisesti.

    VastaaPoista
  12. Jonna: Se saattaisi sattua :) Mutta olisi tehokasta taatusti. Me auringon palvojat.
    Laura: Ehkä minäkin opin vahingossa jotain, vaikkei tunnu siltä. Niin se muuten täytyy olla, opin vahingossa kaiken :) Mutta en kieli valitettavasti, vaikka nyt prepataankin kovasti espanjaa.

    VastaaPoista
  13. minä tiesin niittyleinikin ja mansikan mutta nyt en muista..ehkä kohta pulpahtaa...
    olen aina istunut tai juossut auringossa tai vesisateessa..
    housuista, niitä on minulla monta...vanhimmat ovat 40v vanhat nahkahousut, sopivat vielä, eivät ole kutistuneet kaapissa..

    ihana, herkkä kuva...
    teillä on miehesi kanssa sama näkö..

    VastaaPoista
  14. Annakaisa: Voi kuinka surullista. Emme lounaalla ehtineet puhua koiramummelista mitään. Minä en osaa edes kuvitella, kuinka rankkaa on joskus koirasta luopuminen. En halua edes kuvitella sitä. Olen pahoillani.

    VastaaPoista
  15. Upea tunnelma! Olen lukenut latinaa kolme vuotta, ja täytyy myöntää etten itsekään osaa yhtäkään kasvin latinankielistä nimeä.

    VastaaPoista
  16. Mistähän se johtuu, että kaikki tietävät sen lynx lynxin? Minäkin.
    Pidän tuosta kolmanneksi viimeisestä lauseesta. Ehkä tosiaan on hyvä, että vähän lepattaa tuulessa. Samalla tulee tuuletettua ajatuksetkin ja sitten voi taas jatkaa paremmalla mielellä.
    Tätä oikeastaan tarvitsinkin tähän iltaan, kiitos. Koin oikean ahaa-elämyksen!

    VastaaPoista
  17. Biologia oli harmikseni heikoimpia aineitani koulussa, joten latinaksi osaan vain lynx lynxin, canis familiariksen ja -lupuksen. Kiehtovampaa on katsella eläimiä - tai vaikka tähtikuvioita. Kun ei tiedä niiden nimiä, voi kuvitella kaikkea.

    Itämeren tila on meillä kotona osa arkipuhetta johtuen puolisoni töistä. Järvi-Suomen tyttönä olen oppinut ja kasvanut rakastamaan merta, jaan huolesi.

    Sinun blogisi panee ajattelemaan, mistä kiitos.

    VastaaPoista
  18. Hanne: Hei minustakin on kiva olla myös sateessa, kun on kunnon varusteet. Tuntuu kivalta, kun kuulee pisaroiden tipahtelun sadetakkiin. Sulla on tosi vanhat housut, aika hienoa. Siis se, että ovat säilyneet ja ovat hyvät. Mulla on yksi kaunis yli 40 vuotta vanha villapaita.
    Tuure: Sitten minun ei varmaan tarvitse huolestua siitä, etten osaa yhtään. Latina on varmaan kamalan vaikeaa?
    Solen: Se lynx lynx on niin helppo ja hauskan kuuloinen :) Minusta on kiva lepattaa tuulessa, ihan oikeastikin, tykkään kun on vähän myrskyä. Kiva, jos sait aha-elämyksen, ne ovat parhaita.
    Lumiomena: Oho, sinä osasit kolme! Minä inhosin biologiaa koulussa ja se harmittaa vähän näin jälkikäteen. Olisi kiva tuntea luonto paremmin. Minäkin olen Järvi-Suomen tyttö ja meri on tullut tärkeäksi vasta sen myötä, kun olemme asuneet meren rannalla. Itämeren tila on surullinen, en oikein taidan edes ymmärtää kuinka surullinen.

    VastaaPoista
  19. Kiitos! Vaikka nuo sanat, jotka kirjoitit, tarkoittavat sinulle varmasti jotain muuta, löysin niistä monia merkityksiä. Sellaisia jotka osuivat melkein kipeästi sinne, mitä en itsekään ole osannut ajatella. Kulunein sanoin: tämä kosketti, kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  20. Pulsatilla Vernalis tuli heti mieleen. Se luki ennenvanhaan maitopurkin kyljessä katsoin juuri, että se on kangasvuokko. Biologia oli lempiaineeni ja tykkään muutenkin kaikista erityissanoista.

    VastaaPoista
  21. Hanstu: Sanoissa on mielestäni juuri se ihmeellisyys, että ne voivat tarkoittaa niin monia asioita. Tai ainakin, kun ovat jossain yhteydessä, syntyy kummallisia ajatuspolkuja ja mielleyhtymiä. Siksi kai jokainen lukee kirjojakin omalla, erityisellä tavallaan ja saa niistä irti ihan omia juttujaan. Kiitos sinulle :)
    Sari: Tuollaisesta kaverista en ollut kuulutkaan. Kangasvuokko, sehän on rauhoitettu? Erityissanat on kyllä mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
  22. Kohta soin toisaalla. Haikeasti sanottu.

    Minä olen pienestä asti kirjaimellisesti nukuskellut kasvien tieteellisillä nimillä, kiitos vanhempieni ammatin.

    VastaaPoista
  23. Pienestä asti... sehän tarkoittaisi, että edelleenkin nukuskelen... harvemmin!

    VastaaPoista
  24. Liina: Olisihan se kiva nukuskella näin vanhempanakin. Nukuskella on sitäpaitsi hauska sana, se on jotenkin suloisempaa kuin nukkuminen pelkästään.

    VastaaPoista
  25. lupus lupus! se on vähän sitä samaa sarjaa kuin lynx lynx.
    tiedän myös kylän jonka nimi on Mumpf, se ei nyt liity tähän mitenkään, paitsi ehkä siten että se on kummallisin kylän nimi jonka tiedän.

    VastaaPoista
  26. Herkkä kasvi kestävän kaiteen vieressä. Hieno kuva. Itse osaan latinaksi lähinnä sanonnan homo homini lupus. Vaan kun mietin lukee mieheltä saadussa sormuksessa, amicus est tamquam alter ego, ystävä on toinen minä.

    VastaaPoista
  27. Outi: Totta :) Ihan mahtavan niminen kylä, kuulostaa mun mielestä koirarodulta.
    Dahlia: Sinä osaatkin siis paljon latinaa, monta sanaa enemmän kuin minä. Vaikka taidan minäkin osata näitä Alea iacta est -tyyppisiä sananlaskuja.

    VastaaPoista
  28. Minä muistan vaan yhden kasvin nimen latinaksi. Lemmikki; myosotis sylvatica. Englanniksi Forget-Me-Not. Minun lempikukkani.

    VastaaPoista
  29. Vitsi, näitä sun tekstejä lukee kuin runoja. Joka lauseessa merkityksiä, jotka kasvattavat uusia merkityksiä. Joskus luettuani on pää niin täynnä ajatuksia, että luovun kommentoinnista, kun en tiedä mitä nostaisin tärkeimmäksi.

    Mä tiedän aika monen kasvin latinalaisen nimen kun olen harrastanut tuota puolta ja innostunut kasvattamaan niitä itsekkin. Eläimistä mun mielestä ihanin on lutra lutra, joka on saukko! Sopii suomeksikin niin mainiosti kantajalleen.

    Mulla olis ollut just yhtenä päivänä tarvis suulle, joka olis ollut vaikka naapurin jalassa ja se jalka jossain kaukana. Ihan vahingossa tuli ja liian nopeasti, voih!

    Saastuminen, geenimanipulaatio, kerskakulutus ... yök, yök, yök! Oon menossa kohta kaupoille ensimmäisen kerran kuukauteen (ruokakauppaa ei lasketa) ja mietin, että menenkö nytkään. Ihan pakottavaa tarvetta ei olisi. Aika vähällä sitä pärjää:)

    Tuttua on myös tunne kun tapetin virhe täyttää koko huoneen:)

    VastaaPoista
  30. Ehkä viisautta tosiaan on lepattaa tuulen mukana. Siitä tulee vähän mieleen yksi Markku Envallin aforismi, jossa (ihmistä) kehotetaan tapahtumaan maailman tahdissa. Olen aina tykännyt siitä ajatuksesta.

    Juttusi ovat kivoja, kun niissä on niin paljon mihin tarttua, niin monia mahdollisia assosiaatioketjuja.

    VastaaPoista
  31. Kuva on hurmaavan kaunis ja kaikki sanasi vähintään yhtä kauniita.

    Minäkin tiedän lynxl lynxin. Ja sitten olen opetellut latinaksi ihmiskehon lihakset ja luut. Enää en muista äkkiseltään kuin muutamat, mutta kyllä ne sieltä mieleen palaavat, kun vähän pinnistelee ja mietiskelee.

    VastaaPoista
  32. Puuvis: Forget-Me-Not on minunkin mielestä ihana kukan nimi. Ja että se on vielä lemmikki, kaunis pieni kukka, joka on niin helppo unohtaa.
    Seija: LutraLutra on ihana nimi! Hekotin täällä ääneen tuota...sopii tosiaan saukolle, joka mun mielestä on suloinen olento sekin. Kyllä tänne saa muuten kommentoida ihan mitä vaan, musta on niin kauhean mukavaa, kun ihmiset jaksaa nähdä vaivaa ja jättää jonkun puumerkin käynnistää. Tulee aina hyvä mieli :) Ja joo, mulla on varmaan ihan liikaa housuja, tai se on tietysti mihin vertaa.
    Lumikko: Viisas ajatus Envallilla, ehkä siinä on tosiaan jotain samaa, jos nyt kehtaa itseään verrata häneen. Mutta ajattelin luultavasti vähän samaa. Kiitos, sellaista ajatusten virtaa :)
    Malla: Kiitos :) Oi, minä olen aina ihmetellyt, miten jotkut voivat oppia kaikki ihmiskehon osat, se olisi niin hienoa, kun tietäisi luiden nimet. Olen siis hiukan kade.

    VastaaPoista