torstai 11. marraskuuta 2010

Keksin reseptit päästä ja jutut lonkalta


Joki on sulaa tinaa.
Keksin reseptit päästä ja jutut lonkalta.
Eilen olin karkkisateessa.
Olen tehnyt poikkeavia asioita: askarrellut decoupage-töitä (miten se kirjoitetaan?), mennyt ajoissa nukkumaan.

Hiram Bingham löysi Machu Picchun ja minä haluaisin nähdä auringonalaskun Titicaca-järven yllä. Menisin kelluvalle kaislasaarelle ja katsoisin avaruuteen.
Mutta Bangladeshissa hukkuu arviolta 20 000 lasta vuosittain. Sitä ei voi käsittää.

19 kommenttia:

  1. Pitää vaan kertoa, että löysin Veronican Levykauppa Äxän nettikaupasta. Eikä ollut kalliskaan. Jos mielit DVD:llä, niin sieltä saa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Sen elokuvan voisin itselleni tosiaan ostaa, sillä pidin siitä silloin joskus hirmuisesti, enkä usko, että tunne on mihinkään hävinnyt.

    VastaaPoista
  3. Arvaa mitä, minulle käy usein sivuillasi niin, että katson ja huokailen ihastuksesta,mutta menen jotenkin tyystin sanattomaksi.Voihan sitä sanattomanakin huokailla,mutta olisi kuitenkin kiva jättää jotain jälkiäkin siitä,että on saanut taas kerran viihtyä.Tuossa edellisen postauksen kuvassakin on niin suloiset sävyt.

    Iloa viikon jatkoosi!

    VastaaPoista
  4. Ryppemekko: Ei se haittaa, saa sanaton olla, niin minullekin käy joissain paikoissa :) Kiva silti, että jätit jäljen, jäljet ovat kivoja. Iloa sinullekin!

    VastaaPoista
  5. Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat kehittää omat reseptinsä. Minä en osaa ilman reseptiä tehdä kuin sämpylöitä.

    Machu Picchun näkemisestä olen haaveillut teini-iästä asti!

    Järkyttävä tuo tieto Bangladeshista. :(

    VastaaPoista
  6. Hihii, onnittelut askartelusta! Olikos kivaa?

    Mun pitää myöntää, että suhtauduin pitkään halveksuvasti decoupage-tekniikkaan. Mutta Mummi teki joku vuosi sitten lasipurkeista ja kukkaserveteistä hienoja lyhtyjä ja sai mut muuttamaan mieleni. Mutta vieläkään en ole päässyt itse sitä kokeilemaan.

    VastaaPoista
  7. Ajoissa nukkumaan menenminen on ollut vaikeita kesän jälkeen.Mutta minäkin olen oppinut:)

    Ystäväni lapsi hukkui kotipihalleen 2-vuotiaana.Kertomasi suru.On valtava.Kun tuolloinkin sitä ei meinannut pystyä ymmärtämään-eikä vieläkään ymmärrä.

    VastaaPoista
  8. Ansku: Minun varmaan pitäisi joskus noudattaa reseptejä...aina sävellän jotain omiani, eikä ne suinkaan aina onnistu. Minä teinä Machu Picchusta esitelmän alakoulussa ja on jäänyt siitä mieleen tuo Hiram Binghamkin ja siitä lähtien olen unelmoinut matkasta.
    Laura: Eikös vaan hassua...meillä oli hirmu kivaa, se oli koulun tapahtuma. Lähdin reippain mielin ja askartelin sellaisen rasian. Tuli kiva, annoin lapselle. Ei ollut liian vaikeaa meikäläiselle.
    Maria: Rankka syksy on opettanut, eilen nukahdin jo ennen kymmentä, mikä on ihme. Voi kuinka surullista...minusta tuo Bangladeshin luku on järkyttävä. 1-4-vuotiaita muistaakseni ja erään arvion mukaan. Mutta ovat myös laskeneet, että Aasiassa hukkuisi peräti 350 000 lasta vuosittian, se on aivan hirveää.

    VastaaPoista
  9. Taas kommentoin vanhaa kirjoitusta kun laahaan aina vähän jäljessä... tuo laulava naapurisi toi mieleen oman seinänaapurini, joka intoutui viime viikolla laulamaan ryyppykaverinsa kanssa. Juuri kun ehdin ajatella, että nyt voisivat jo häipyä sieltä möykkäämästä, miehet alkoivat laulaa jotain surumielistä, venäläistyyppistä laulua. Ei ollut Uralin pihlaja, mutta saman henkinen. Oikein hiljennyin kuuntelemaan seinän takana.

    Ja kyllä ne sitten häipyivät, moneksi päiväksi.

    Hieno kuva faaraosta!

    VastaaPoista
  10. Hymyilyttää tuo otsikkosi. Minä keksin ensimmäisiä myös, mutta toisia en. Ainakaan en ihan lonkalta, pitää aina vähän harkita.

    Muistan kelluvat saaret Afrikasta. Ihan hassua, kun seuraavana päivänä saaret olivat tipotiessään.

    Nuo lasten hukkumisluvut ovat ihan selkäpiitä karmivia. Niin surullista.

    VastaaPoista
  11. Tykkään itse kehitellä kaikenlaista ilman reseptejä. Aluksi niitä käytän, mutta sitten alkaa se kiva, kun voi soveltaa ja luoda uutta. Lähinnä käytän hurjasti mausteita, villisti ja vapaasti. Tuo lasten hukkuminen on aivan kamala asia.

    VastaaPoista
  12. Lumikko: Minusta venäläiset laulut on hienoja, tosi kauniita. Olen vähän sellainen slaavilainen sielu monin tavoin. Ei tuokaan minua häiritse yhtään, mutta jos totta puhun, en ole varma, onko se urgrilaista vai mitä.
    Omenaminttu: Sinun reseptisi on ihan mahtavia!! Ihania. Ihmeellisiä varmasti nuo saaret...minustakin se on kamalan surullista, ihan uskomatonta.
    Dahlia: Totta. Mausteilla saa paljon aikaa. Meillä mies on parempi maustamaan. Se on ihan kamalaa...

    VastaaPoista
  13. Aloin kommentoida, mutta jumiuduin ensimmäisiin kommentteihin. Saako niihin puuttua? :) Veronika? Veronikan kaksoiselämä? Jos sen saa dvd:llä, niin hurraa! Elokuva on rakkaimmistani. Jos taas kyse on jostain toisesta Veronikasta, niin hienoa sen leffan ystäville.

    Tosiaan vesiasioita olet sitäkin pyöritellyt mielessäsi. Sellainen tragedia, jota ei voi järjellä käsittää.

    VastaaPoista
  14. Muistan, kun luin Myrskyluodon Maijaa ja Maijan lapset hukkui. Elin siinä niin voimakkaasti mukana, että meinasi hengitys pysähtyä.

    22000 on tolkuttomasti. Käsittämättömästi. Se on taas niitä lukuja, että laittaa pään pyörimään, mutta paremmin sen tajuaa jos kerrotaan, että kaksi lasta hukkui. Sen voi jotenkin käsittää. Ymmärtää ei mitenkään. Mutta 22000. Sehän on vajaa puolet siitä määrästä, mitä Suomeen syntyy lapsia vuodessa.

    VastaaPoista
  15. Lumiomena: On kyse Veronikan kaksoiselämästä! Minunkin ikiaikaisia suosikkejani tai se on ehkä vähän väärin sanottu, kun olen nähnyt leffan vain kerran teatterissa, mutta se jätti lähtemättömän jäljen.
    Jonna: Minustakin se on ihan käsittämätöntä. Hukkuminen on lukemani mukaan pienten lasten yleisin kuolinsyy Bangladeshissa. Ja yleensä ne ovat tietysti köyhien perheiden lapsia. Niin surullista. On totta, että sen tajuaa paljon paremmin, kun puhutaan yhden ihmisen tragediasta, se tekee asian käsitettävämmäksi.

    VastaaPoista
  16. Intiassa taitaa olla saman tyyppiset luvut. On se vaan niin järjettömän kauheaa, ettei pysty täysin käsittämään.
    Siis käsitän, että iso osa on tahallaan hukutettuja, ainakin Intian kohdalla. Ja yleensä tyttöjä.

    Samat sanat Veronikan kaksoiselämästä kuin sulla tuossa yllä.

    VastaaPoista
  17. Liivia: Varmasti onkin, jos kerta Aasiassa luku olisi joidenkin arvioiden mukaan 350 000. En tiedä, miten tyttölapsia Bangladeshissa kohdellaan, mutta voi olla, että tilanne on ihan samanlainen kuin Intiassa. Veronikan kaksoiselämä on vaan niin hyvä :)

    VastaaPoista
  18. Melkein petyin kun et kertonut paljonko kello tällä kertaa oli kun pukeuduit yöpaitaan. Ehdin jo odottaa.

    VastaaPoista
  19. Pirkko: Hihih...taisin mennä nukkumaan jo ennen kymmentä, mikä on ihme.

    VastaaPoista