torstai 4. marraskuuta 2010

Lakaisin ajatukset nurkkaan ja heitin häränpyllyä


Nyt soi korvissa Anskun vinkkaama Bonobo.
Tulin juuri Pecha Kucha -illasta Alvarista. Olen nähnyt lumesta veistettyjen tuolien rivin, torkkuvan elokuvaohjaajan, nuket pirtin pöydän ääressä ja naisen veden alla.  Näistä yhden oikeasti baarissa, arvatkaa minkä?
Kun kramppi päästä hellittää, se siirtyy pohkeeseen.
Menin tänään kolmannen kerran lounaalle ilman rahaa. Kätevää, voi vain syötyään levittää kädet ja sanoa, että: ”Oho, lompakko unohtui”.
Koira nuolee jogurttikipon ja käden, joka kippoa pitelee.
Riisuin naamiot, lakaisin ajatukset nurkkaan ja heitin häränpyllyä.
Päivien välissä on yö ja öiden päivä.

13 kommenttia:

  1. Tämä on mystistä ja hauskaa.. ja ihmeellisiä kuvia!

    VastaaPoista
  2. Nait baarissa naisen veden alla? Vai oliko se elokuvaohjaajan torkkumassa? Hetken aikaa levahdan kaiken kiireen keskella, viime postauksen keltaiset kuvat ovat aivan ihania.:-) Ehka me jossain vaiheessa keretaan juttelemaan. ;-)

    VastaaPoista
  3. Et kai sentään yhden päivän aikana kolmatta kertaa? :) Pecha Kucha -ilta kuulostaa kivalta, jos ymmärsin sivuston perusteella idean oikein. Oliko se kaikille avoin tapahtuma? Tuo nukke yhdistyy mukavasti eiliseen Veronica-tunnelmointiin. Kannattaa muuten käydä joskus katsomassa Turun amk:laisten nukketetatteritaiteen opiskelijoiden näytelmiä. Kävin pari kertaa Turun vuonna, ja vakuutuin!

    VastaaPoista
  4. Leena: Kiitos, taisin taas kerran olla mystisellä tuulella.
    Jaki: Se jälkimmäinen :) Kiitos, toivottavasti ehditään. Olisi niin mukava jutella!
    Tuittu: En sentään! Mutta ihan parin viikon sisään. Lompakko on aina kotona, ihme juttu. Tuo tapahtuma oli kaikille avoin ja tosi jännä. Tällä kertaa oli kahdeksan eri esitystä. Seuraava tapahtuma on kaiketi helmi–maaliskuussa. Kiitos vinkistä, täytyypä mennä :)

    VastaaPoista
  5. Voi Alvar, siel on monta hulvattoman hauskaa iltaa vietetty, enää nykyään vain niin harvoin, kun ystävät ovat muuttaneet pois Turusta tai ovat pienten vauvojen äitejä. Jos Alvarista on kyse, veikkaan että näit sen torkkuvan elokuvaohjaajan.
    Edulliset lounaat ;) vai ystävällistä lounasseuraa joka tarjoaa ruuat. Mä voisin tarjota jokupäivä!

    VastaaPoista
  6. Juuri hoksasin etten edes milloin olen ollut lounaalla, kodin ulkopuolella. Täytyykin tehdä asialle jotain ja voisi kokeilla tuota ei lompakkoa :)

    VastaaPoista
  7. Mystiset, voimaannutavat kuvasi!
    Miten selvisit ilman lompakkoa?
    Täällä pikkukaupungissa se onnistuu, kun kaikki melkein toisensa tuntevat, ainakin joskus..

    Melkein kuin ois jo yö ja kello on vasta viisi!

    VastaaPoista
  8. Pitäisköhän mun ottaa sun taktiikka käyttöön, oikein oiva opiskelijalle.

    Toivottavasti krampit on hellittäneet!

    VastaaPoista
  9. Annakaisa: Oikein arvasit, siellä se torkkui kesken esityksen :)Alvar on yksi mun suosikkibaareja. Mennään lounalla, hyvä idea. Ensi viikolla vaikka. Ja voin ihan itse maksaa :)
    Pikkujutut: Oho, minä käyn joka päivä lounaalla kodin ulkopuolella. Kun on pakko. Yleensä se on kyllä varsin kivaa, kun on hyvää seuraa ja ruokaa.
    Hanne: Selvisin hyvin, kun on mukavia työkaveita, jotka lainaavat. Kyllä nekin jo eilen vähän nauroi, että höh...
    Hanna: Ota ihmeessä...toimii mukavien ihmisten kanssa ja yleensä sentään muistan maksaa takaisinkin. Vielä tänäänkin pohje vähän kramppasi, mutta en sentään enää linkannut.

    VastaaPoista
  10. Voi että tykkäsin tuosta naamioitten riisumisjutusta! Ajatusten nurkkaan lakaisemisesta myös. Tulee tilaa uusille. Naamiot vaan istuvat niin tiukassa, ettei riisuminen aina ole helppoa. Pahinta jos tottuu naamioihin niin että alkaa luulla niitä naamaksi.

    VastaaPoista
  11. Bonobo! Wow. Aivan sairaan hyvä.

    VastaaPoista
  12. Muistinko sanoa, että Bonobo tarttuu tärykalvolle niin tiukasti, ettei sitä tahdo saada sieltä enää irti..? :)

    Tuttuja minullekin, nuo jogurttikipon nuoleskelijat. Katsooko hauva teilläkin ihan kieroon kuppia nuoleskellessaan? Meillä näyttää välillä, että poloisilta putoaa kohta silmät päästä kun yritetään kielenkärjellä yltää ihan kupin pohjaan asti!

    VastaaPoista
  13. Pirkko: Totta, joskus voi käydä niinkin ja se on surullista. Luulen, etten kanna naamioita, en ole kantanut aikoihin.
    Hanna: Joo, ensikuulemalta hyvä :)
    Ansku: Et, mutta niin taisi vähän päästä käymään. En ole huomannutkaan seurata, että harittaako silmät, varmaan :)

    VastaaPoista