lauantai 27. marraskuuta 2010

Minä en osaa ajaa autoa taskuun


Kotona en käytä korvia. Osaan valikoida, mitkä sanat kuulen ja mitkä lipuvat ohitseni kuin valkoiset pilvet tai tylsät päivät.
Osaan tehdä näkymättömän kuplan, jonka seiniin sanat törmäävät ja kimpoavat takaisin, luulen niin. Tai sitten annan niiden vain valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. On päiviä, jolloin en pysty siihen. Sanat vain tulevat sisään, porautuvat kuplani lävitse. Sitten voi sulkea oven ja mennä menojaan.
Ne laskevat pulkkamäkeä, käyvät joulumarkkinoilla ja ostavat myyjäisistä joulusilliä, villasukkia ja himmeleitä. Kodinonni. Se kasvoi kerran posliinisen naisen päälaella ja kuoli sitten pois. Mitään kysymättä.
Taivaan poikki juoksevat koirat, autot menevät taskuun lepäämään. Minä en osaa ajaa autoa taskuun. Mäestä saan sen lähtemään, kun oikein hellästi annan kaasua. Kerran suntio ajoi autoni pois metsästä, ilman kirkon miestä olisimme jääneet sinne, järven rantaan.
Inssissä ajoin käsijarru päällä. Inssi kyllä vihjaili, mutten ottanut vihjeestä vaaria. Joskus elämässä tekisi mieli laittaa käsijarru päälle. Muttei sitä pysty annostelemaan, elämää, kuin kakkua kihlajaisissa. Jos kauhalla antaa, voi lusikalla saada.

30 kommenttia:

  1. En minäkään osaa ajaa autoa taskuun enkä taida osata laittaa elämääkään taskuun. Olen iso ja kovaääninen joka menee rytinällä läpi pahimmastakin puskasta!

    VastaaPoista
  2. Mä olen onnistunut taskuparkkeeraamisessa yhdenkerran elämässäni.Inssissä.Auto-ope sanoi että tytöllä oli tsäkä kerrankin oikeassa kohdassa.Tänään itsekin ajelehtinut olo.Kaikki tapahtuu ulkopuolella.Taidan mennä saunaa lämmittelemään.Ota lusikkaasi vaikka hyvää jäätelöä-mulla odottaa superherkku(keksi roska jädeä a la neljäs tytär) illan iloksi pakastimessa.Halit♥

    VastaaPoista
  3. Henrietta: Elämä ei tosiaan mahdu millään taskuun! Vaikka mun taskuun kyllä mahtuu vaikka mitä koirannaksuista ja kakkapusseista avaimiin ja pinneihin...Hyvä jos pääset puskien läpi :)
    Maria: Loistava ajoitus! Mun ensimmäinen inssi meni surkeasti, tein kaikki virheet, mitä nyt vaan voi tehdä. Toisessa sitten loistin :) Mies lupasi tehdä hyvää iltapalaa. Iloista iltaa sinnekin!

    VastaaPoista
  4. Minun luokanvalvojani luokilla 1-6 huokaili koko ajan: teidän päässä ei kyllä mikään pysy....niin valuu kuin vesi hanhen selÄstä kaikki mitä sanon....
    (Oikeassa olikin.)

    VastaaPoista
  5. Käsijarru päällä elävät jäävät kyllä paljosta vaille. Parempi käydä vaikka ojassa välillä, luulisin.

    VastaaPoista
  6. Piilomaja: Kamala opettaja, vaikka olikin oikeassa :)
    Pirkko: No se on kyllä totta, mutta joskus olisi kätevää, jos voisi pysäyttää menon hetkeksi aikaa. Tai eihän siinä aika pysähtyisi, mutta itse voisi pysähtyä katsomaan ympärilleen. Kun mennä paahtaa, jää niin paljon näkemättä.

    VastaaPoista
  7. Voi miten nautin sinun teksteistäsi, tuntuu melkein kuin lepäisin niissä, ne ovat kuin peitto ja tyyny, tänään jään tähän tekstiin. Tämän viikon olen elänyt omassa kuplassa, en ole viitsinyt, jaksanut, halunnut kuulla muuta. On ihan paljon liikaa kaikkea sen kuplan toisella puolella.
    En ole käynyt yhtään missään joulumarkkinoilla, kaivan joskus sitten vanhat koristeet esille, tänään tajusin, että huomenna taitaa olla se maaginen ensimmäinen adventti, jos se on maaginen, en ehdi siihen vielä, mutta myöhemmin sitten muutama kynttilä ja vanhat koristeet, jotkut niistä, riittävät. Ehkä olen tippunut junasta tai jotain.

    VastaaPoista
  8. Tuollaisen kuplan voisin opetella tekemään. Se kuullostaa hellältä itseä kohtaan. Työpaikaltani sain kerran kassin pakkipäällä eteenpäin menemisestä, sellaisella asenteella täällä on menty, otteen hellittäminen on ehkä hieman työnalla tässäkin, viisasta ainakin olisi!

    VastaaPoista
  9. Himalainen: Kiitos, tosi kauniisti sanot. Minäkin olen usein kuplassa, en ota vastaan mitään, en ole läsnä vaan jossain omissa maailmoissani. Ja sitten on kamalasti näitä pitäisi-asioita. Että muka pitäisi mennä vaikka joulumarkkinoilla, jotta se joulu tulisi oikealla tavalla. No, ehkä menenkin, kaunistahan siellä on, mutta hyvä, että joku muukin on samanlainen. Ollaan vaan junasta tippuneita :)

    VastaaPoista
  10. RvaPioni: Se onkin, voi vetäytyä kaikesta ja olla vaan. Minä olen aina kyllä osannut sen, hyppään pois kyydistä, kun ei huvita. Toivottavasti sinäkin pääset hellittämään.

    VastaaPoista
  11. Minulla oli myös takkuinen eka inssi: käsijarru päällä, hirveää hermoilua ja lopulta valvoja joutui jarruttamaan puolestani etten törmännyt toiseen autoon. Mutta toisella kerralla ja sen jälkeen ajo on sujunut hienosti :) Voi kun saisi jännityksensä taskuun, unohtaisin sen sinne ja heittäisin likaisen nenäliinan kanssa roskiin.

    VastaaPoista
  12. Valikoiva kuulo on hyvä asia, uskon. Ja sinä osaat, ainakin usein, rakentaa tuollaisen kuplankin!

    Sinä et osaa taskuparkkeerata. En minäkään. Enkä ole koskaan edes ajanut Lahden moottoritiellä tai kehillä, vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla viisi vuotta. Olen siis (ihan periaatteestakin) aika huono autoihminen, mutta olen siitä vähän ylpeäkin. :)

    Onneksi elämää ei voi itse annostella.

    VastaaPoista
  13. Nuorempana tykkäsin hirmuisesti kodinonnista. En tiedä miksi se ei enää nykyään niin sytytä.

    Taskuun olen ajanut tasan kaksi kertaa. Autokoulussa. Hyvin meni silloin, mutta enää en rohkene edes kokeilla - saattaisi tulla liian kalliiksi... :)

    VastaaPoista
  14. Pilvitarha: Minulla oli ihan samanlainen inssi, katastrofi. Mutta toisella kerralla olin loistava, osasin ajaa isosta risteyksestä, jossa eivät edes valot palaneet. Ja ambulanssiakin väistin.
    Lumiomena: Minäkin oikeastaan. Uskon myös, että unohtaminen on hyvä taito. Minä olen loistava unohtamaan, mutta useimmiten se on vaan hyvä, ei jää kurjat asiat mieleen. Minä olen ajanut moottoritiellä ja kehällä, mutta Helsingin keskustaan en halua tulla ajamaan.
    Ansku: Minäkin taisin joskus tykätä, mutten niin enää. Minäkin taisin ajaa autokoulussa taskuun, oli kai pakko. Sittemmin en ole edes kokeillut :)

    VastaaPoista
  15. Minä jätän suosiolla taskut rauhaan, paitsi jos on iso tasku...
    Kuplassa olen ollut ja se on lähtenyt lentelee taivaalle, ihana oma rauha...
    Tykkään tuosta maalauksesta!!!

    VastaaPoista
  16. Tuon kuplan olen oppinut vuosien varrella rakentamaan minäkin, vaivalloisesti, mutta kuitenkin. Ja taskuun en parkkeeraa ikinä. Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  17. Kuplassa on puolensa...
    Minun on välillä vaikea sietää perheenjäsenten kuplia.
    Inssissä en ollut pysäköinnnissä erityise lahjakas: pysäköin niin öähelle viereistä autoa, että peilit osuivat toisiinsa.
    Muutaman vuoden asuminen Helsingin keskustassa, tekee kenestä tahansa mestaripysäköijän. Näin kävi minulle. Niin hyvän, että poika kirjoitti pienenä päiväkodin äitienpäiväkorttiin, että äiti osaa pysäköidä auton hyvin. Se siitä pullantuoksuisesta äidistä... :-)
    Ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  18. Taskuparkit, miesten keksintö. Eipä niitä täällä meidän kylällä onneksi olekaan. Kai. Tai sitten välttelen.

    Ja kodinonnet, ne kuolevat aina. Tosin niin minulla kaikki muutkin vihreät.

    Elämän annostelua jään miettimään.

    VastaaPoista
  19. Olen elänyt viisi päivää kuplassa, neljän seinän sisällä kotona, ollaan sairastettu kaikki vuorotellen kuumetta, yskää ja kurkkukipua. Tänään uskaltauduttiin ulos metsään pulkat mukana ja repussa termospullollinen kuumaa glögia. Tänne kotiin on oikeastaan ihana linnoittautua, kun on hyvä syy ettei voi lähteä mihinkään. Nyt painaa mieltä viimeviikon tekemättömät velvollisuudet...
    Opin taskuparkin hyvin silloin kun asuttiin Vähä-Hämeenkadulla ja talon edessä oli vain noita taskupaikkoja...joskus ihan hyvä taito.
    Oiskos Kodinonni vähän kasarikukka, mullakin oli niitä joskus muinoin ja ne oli musta ihania, mutta enää en huolis :)

    VastaaPoista
  20. Olen unohtanut, kuinka kupla puhalletaan. Olen imenyt itseeni kaiken, pienetkin piikit ovat puhkoneet kuplanpoikasen ympäriltäni. Samalla olen puhkonut kuplat toisten ympäriltä, tökkinyt tahallani ympäriinsä. Olen ollut ilkeä ja ikävä. Mytta enää en aio tehdä niin. Tehköön kukin kuplan ympärilleen, minäkin möngin omani sisään, annan anteeksi ja unohdan. Sitä tikulla kuplaan, joka vanhoja muistelee.
    Taskuun en kai enää osaisi peruuttaa, istun ratin taakse niin harvoin. Mutta osaan luistella takaperin ihan sujuvasti. Se riittää.
    Ja elämä, ei kai sitä pitäisikään annostella. Muuten saattaa jäädä nälkäiseksi.

    VastaaPoista
  21. Taas niin monimerkityksinen teksti, luin sinne kaikenlaista, alkupuolelle varsinkin.

    Mullakin valikoiva kuulo, joka antaa tylsien päivien lipua ohi.

    Ensimmäinen inssini oli niin ikään katastrofi, ajoin jopa vastaantulevien kaistalla kun meni pasmat niin sekaisin... Autokoulun kakkosvaiheessa, kahden vuoden kuluttua, ajo-opettaja kehui että minusta oli tullut hyvä kuski, mutta turhankin varovainen.

    VastaaPoista
  22. Mulla inssi kysyi, että mikäs punainen valo palaa kojetaulussa (vai mikä se on?). Vastasin, etten mä vaan tiedä. Se oli se käsijarru. Silti kulki eteenpäin. Sitten meinasin ajaa pysäköidyn rekan alle ja lopuksi oli se tasku-katastrofi... Inssi sanoi, että menee autosta ulos, että saan rauhassa kokeilla vielä kerran (kahden yrityksen jälkeen), eikä sittenkään onnistunut. Piti sitten ottaa muutama lisätunti. Nyt ajelen ihan mallikkaasti, mutta en edelleenkään suostu taskuun.

    Mä haluaisin jäädä viikoksi kuplaan. Töissä ei ole nyt yhtään houkuttelevaa.

    VastaaPoista
  23. Hanne: Joo, jos olisikin tarpeeksi iso tasku :) Sitten minäkin uskaltaisin kokeilla ja jollei kukaan olisi katsomassa.
    Leena: Kupla on varmaan itsekäs, mutta joskus välttämätön. Se on surullista, jos jään kuplaan pitkäksi aikaa.
    Linnea: Oi miten ihana kortti pojaltasi, minä en totisesti voisi saada tuollaista ikinä, sellainen suhari olen. Suorastaan pelkään parkkeeraamista. Ehkä pitäisi siis muuttaa Helsingin keskustaan :)
    Ilse: Niin tai sitten voisi muuttaa pienelle kylälle, sielläkään ei olisi varmaan huolta taskuparkeista :) Minullakin kuolee kaikki kasvit. Tästä muistinkin, että pitää antaa töissä kukille vettä.
    Annakaisa: Voi te olette olleet kipeänä...meille ei ole vielä flunssa iskenyt, koputan nyt puuta täällä. Mekin ulkoilimme eilen pakkasessa sitten kuitenkin sinne vanhan ajan joulumarkkinoille. Minä voin tästä kaikesta päätellä, että ihminen oppii mitä vaan kun on pakko, vaikka parkkeeraamaan taskuun :) Toivottavasti olette jo kaikki terveitä.
    Kamomilla: No voi, ei aina jaksa olla kiltti, enkä minä tiedä, pitäisikö ollakaan, ei minusta...kupla on tosiaan kätevä, jos ei jää sinne asumaan. Yksin ei sitten kuitenkaan ole niin mukavaa kuin yhdessä muiden kanssa vaikka kupla välillä kovasti houkutteleekin. Mukavampaa tätä viikkoa sinulle!
    Lumikko: Kiva, jos löydät teksteistä vaikka mitä, minusta se on vain kiehtovaa :) Valikoiva kuulo on joo hyvä asia. Meidän perheessä kaikilla on sellainen, voi vain arvata, mitä se välillä aiheuttaa. Minä olen niin vanha, etten ole ajanut kakkosvaihetta :)
    Satu: Ihan kuin minulla :) Tapahtui kaikki mahdollinen ja lopulta inssi jarrutti mun puolesta, kun ajattelin ajaa meidät oikealta tulevan alle. No, ihan hyvin on sen jälkeen mennyt. Toivottavasti saisit olla edes vähän aikaa kuplassa, se tekee hyvää :)

    VastaaPoista
  24. Inssi tuli ajettua ekalla kerralla myös käsijarru päällä. Toisella kerralla otin vahingossa ajo-opettajan polvesta kiinni kun hapuilin vaihtokeppiä...

    Minä tahtoisin himmelin. Mutta en kodinonnea, ruma kukka.

    VastaaPoista
  25. On joskus tehnyt tosi tosi kipeää, kun on kauhalla antanut ja saanut lusikalla takaisin. Teelusikalla.

    VastaaPoista
  26. Taskuun parkkeerasin minäkin inssissä ja läpi meni.Ihmettelen edelleen mitä tapahtui.

    VastaaPoista
  27. Kiva teksti. Muistan kuinka tein inssin (Turussa!) ja jouduin taskuparkkeeraamaan mäessä. No käsijarruhan siinä jäi hiukan päälle. Enkä sitä itse hoksannut kun tuimasti kysyttiin mikä valo palaa...sain sen inssin läpi(!)Kivoja nuo Turkulaiset;) Mikä ilo. Liinan kirjoitus tuossa yläpuolella hymyilyttää, kuten jo kun luin sen tekstissäsi. Se on kamalaa kun oikein kauhalla kokee antavansa ja saa lusikalla takas.

    VastaaPoista
  28. hehe mä muistan ton sun inssijutun! en ikinä uskalla ite ajaa autoa, kun sössin varmaan vielä pahemmin.. teen siis yhteiskunnalle palveluksen pysymällä mahdollisimman kaukana liikennettä vaarantamasta!

    VastaaPoista
  29. Oi, olen myös hyvä sulkemaan korvani. Kotona sitä saa tehdä, eikö?

    Pakitin jokin aika sitten pakettiauton taskuun. Olin salaa siitä ylpeä, vaikka yritin vaikuttaa siltä, että se on minulle ihan jokapäiväistä.

    Mutta mäkilähtö! Sitä en ole koskaan oppinut. Syytän sitä, että siellä, mistä olen kotoisin, ei ollut mäkiä, missä treenata.

    VastaaPoista
  30. Liivia: Meitä on näköjään paljon meitä käsijarru päällä inssissa -ihmisiä. Voidaan perustaa yhdistys :) Tuo polvijuttu on paljon raflaavampi. Kodinonni on minustakin ruma, mutta muistan omistaneeni ikuisuus sitten sellaisen pään, jossa kasvoi kodinonni.
    Liina: Se ei voikaan tuntua hyvältä, ei todellakaan. Toivottavasti sinulla on joskus toisin päin.
    Pikkujutut: Se oli sellainen oikein ajoitettu ihmeteko :)
    Dahlia: Sinun taskuparkkisi insissä kuulostaa kovin haastavalta, että vielä mäessä...kiva, että turkulainen inssi armahti :)
    Etta: Tällä hetkellä joudut ainakin pysyttelemään kaukana auton ratista :) Mutta parempi kuski sinusta tulee kuin minusta, varmasti.
    Laura: Kotona saa tehdä! Vau, minäkin olen sinusta ylpeä. Voin nyt tässä julkisesti tunnustaa, etten ole edes ajanut pakettiautoa. Mäkilähtö on aika kinkkinen. Olen pari kertaa sössinyt sen tosi huvittavalla tavalla :)

    VastaaPoista