tiistai 16. marraskuuta 2010

Minun jumalani ei asu parvekkeella


Tänään sade lakkasi.
Siinä ikkunassa vanha nainen polttaa tupakkaa ja alakerrassa asuu jyrsijä isossa häkissä.
Lapsi syö mangoa, minä luen Parvekejumalia. Minun jumalani ei asu parvekkeella.
Auringon sisään mahtuisi miljoona maapalloa. Minun sisääni mahtuu kokonainen suklaalevy ja pullo viiniä.
Ne löytävät jatkuvasti uusia kuita, sävelkulkuja ja helmiä simpukoiden sylistä.
Kun simpukka puolustautuu, syntyy jotain niin kaunista. Mitä syntyy ilkeistä sanoista ja suurista suruista, jotka läpäisevät ihmisen kuorikerroksen?

Ihmeellinen sana: pölymyrsky. Meillä on sellainen täällä kotona.

25 kommenttia:

  1. Jäin tuohon simpukkaan...
    mikä tuska, mikä kipu hänellä...
    vain joidenkin turhamaisuuden takia...
    Löytävätkö ihmiset kurjuuden keskellä rakkauden?

    VastaaPoista
  2. Ihmisen kuorikerros... onneksi niin pehmeä, mutta paljonpa ihmisen uumeniin näillä pimeillä mahtuu sitä suklaata ja viintä...

    VastaaPoista
  3. Mistä kirja kertoo?

    Ihanan tyhjä pöytä. Meillä on aina pöydät täynnä kaikkea, ettei mitään mahdu tekemään. Tuolla pöydällä olisi ihana aloittaa joulukorttien teko.

    VastaaPoista
  4. Buongiorno. Kiitos monesta postauksesta. On aamukahvin aika.

    VastaaPoista
  5. Hanne: Minusta se on mielenkiintoinen ajatus...että hiekanjyvästä voi syntyä tuskan kautta kaunis helmi...
    RvaPioni: Joskus minusta tuntuu, että kuori on kova ja joskus pehmeä. Mutta suklaata ja viiniä, kyllä kiitos.
    Solen: Se kertoo kahdesta tytöstä, toinen on somalialainen muslimi, toinen suomalainen islamiin kääntyvä tyttö. Heidän perheistään, tavoista. En ole vielä lopussa, mutta luulen, ettei siinä hyvin käy...
    Lissu: Buongiorno. Kiitos, kun jaksoit lukea :) Minullakin täällä aamukahvi.

    VastaaPoista
  6. Kaunis pöytä ja tuolit.
    Tuota kirjaa olen ajatellut lukea, mutta sitten ajatus menee aina hukkaan kirjastossa, enkä muista enää mitään. Minulla pitäisi olla kirjojen muistilaput kaikissa taskuissa. Tykkään kirjan nimestä, vaikken tiedä mitä se tarkoittaa :)

    Ilkeät sanat ja suuret surut... sitä jää miettimään, toivoisi että niistä lopulta syntyisi hyvää, rauhallisuutta elämää kohtaan.

    VastaaPoista
  7. Parhaimmillaan paljon kokeneet ihmiset ovat helmiä. Ei katkeruutta, ei kaunaa. Silmissä suora, kirkas katse ja armollisuus itselle ja muille.

    Kaunis valkoinen ruusu.

    VastaaPoista
  8. Viisaita kyselet: Mitä niistä ihmisen kuorikerroksen läpäisevistä pahoista syntyy. Luulen, että se riippuu aika paljon ihmisestä, kuorikerroksen paksuudestakin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat kasvattaneet helmiä sisimpäänsä sinne lingotuista kivistä, toisaalta joitakin, jotka kasvattavat kuorta niin paksuksi, ettei sitä läpäise edes hyvä. Oma kuoreni ilmoittaa, että sillekin sopisi mainiosti juuri nyt suklaa (tumma!) ja punaviini.

    VastaaPoista
  9. Olen ajatellut suurien surujen ja ilkeiden sanojen pakottavan ihmistä kohti omaa havoittuvuutta ja lohtua, mikä voi lisätä empatiaa ja ymmärrystä muita kohtaan jotka kokevat vaikeita asiota ja tunteita. Ellei, saattaa syntyä vieläkin paksumpi kuori. Se vasta surullista on. Kylmää ja vaativaa, itseä ja muita kohtaan. Paradoksaalista kyllä, vihainenkin pitäisi osata olla, jotta siitä voisi päästä irti.
    Suklaalevy viinin kanssa tekee ihmeitä!

    VastaaPoista
  10. Himalainen: Minä olen samanlainen, en muista ikinä kirjastossa, mitkä niitä hyviä kirjoja olivatkaan. Ajatukset tyhjenee. Mulla parhaiten toimiikin ennakkovaraus :)
    Liina: Voisipa joskus olla sellainen helmi, hyvä tavoite.
    Pirkko: Sanoit hienosti, juuri noin se varmasti on. Joko tai. Minunkin kuorikerrokseni viini ja suklaa läpäisevät aina iloisesti.
    Dahlia: Juuri niin, olet samoilla linjoilla kuin Pirkko ja minäkin. Te aina osaatte vastata, minä osaan vain kysyä :) Ja välillä pitää raivota ja olla vihainen, muuten kaikki patoutuu.

    VastaaPoista
  11. Ihanaa kun luet. Ja lukekaa muutkin se. Se on jotenkin niin vähälle jäänyt, siis huomion suhteen, vaikka on aivan upea ja taitavasti kirjoitettu.

    Pölymyrsky, juu. Meillä pölyt nyt aivan paikoillaan, mutta jospa tästä toimertuisi taas.

    Ja onko teillä tuollaiset tuolit? Ihanat.

    VastaaPoista
  12. Ilse: Minäkin pidän, vaikka joissain kohdissa mielestäni Snellman on kärjistänyt ja yksinkertaistanut, mutta ehkä tarina vaatii sitä. En ole vielä lopussa. Ovat kyllä, siis tuolit, meiltä. Tulee vanhat kouluajat mieleen :)

    VastaaPoista
  13. olipa ihana kirjoitus. minulla ei edes ole parveketta jumalan asuttavaksi. ei se kyllä muutenkaan sinne mahtuisi. minun jumalani. sille pitäisi vähintään vuokrata asuntovaunu.

    meillä kehkeytyy pökymyrsky nurkissa. olen suorittanut seismologisia mittauksia. viikon lopulla räjähtää.

    VastaaPoista
  14. Ihana kulho. Mullakin toimii ennakkovaraus, aika monta euroa niihin jo mennyt. :) Apua, pölymyrsky, sellainen tarvittaisi täällä, ne on ihan liimautuneet nurkkiin ja hyllyjen alle, ihan kamalan tiiviisti.

    VastaaPoista
  15. Outi: Kiitos :) Ei se minunkaan jumala tuonne meidän parvekkeelle mahtuisi, on niin pieni, siis se parveke. Hui, kuulostaa pahalta, tuo tuleva räjähdys siis! Kypärä päähän!
    Satu: Kiitos, löysin kirpparilta. Joo, ennakkovaraus on loistava keksintö, siinä on vain se huono juttu, että kaikki kirjat tuppaa tulemaan sitten ihan samaan aikaan, enkä ehdi lukea. Minusta pölymyrsky on jotenkin kaunis sana, paljon kauniimpi kuin itse tämä pölymyrsky, kun pölyä leijailee joka puolella.

    VastaaPoista
  16. Voi saisipa loukkauksista aikaiseksi jotain niin kaunista kuin helmi! Mun jumala on aina siellä missä tarvitaan, joten kai se parvekkeellekkin mahtuisi, jos tarvis olisi :)

    VastaaPoista
  17. Tuokin olisi hyvä kirjannimi: Minun jumalani ei asu parvekkeella. Runokirjan?

    Kivat tuolit, muistuttavat koulun, siis luokkahuoneen, tuoleja, ovatkin ehkä sitä?

    VastaaPoista
  18. Seija: Niin, harvoin se onnistuu...sulla on hyvä jumala.
    Lumikko: Niin muuten olisi :) Ne ovat käsittääkseni vanhat koulun tuolit, ostimme osto- ja myyntiliikkeestä. On muuten hyvät istua.

    VastaaPoista
  19. Kauniit tuolit.
    Oikein leppoisaa viilenevää loppuviikkoa.
    Mielenkiintoisia ajatuksia.

    VastaaPoista
  20. Niin, minä olen miettinyt surua...mitähän siitä voisi syntyä tai mihin ajattelu ja kokemukset johtaa...kasvaako siitä jotain ihmiseen...en tiedä vielä...

    VastaaPoista
  21. Olin vähän yllättynyt, ettei Parvekejumalat ollut Finlandia-ehdokkaana. Ihan vain siksi, että Snellmanille olisi suonut ainakin ehdokkuuden tuoman tunnustuksen.

    Simpukka on vähän kuin siili, kuorensa sisällä herkkä/vahva.

    Minuunkin mahtuisi tänään levyllinen suklaata ja pullollinen viiniä. Mies on taas työmatkalla ja olen yksin lasten ja hoitokoiran kanssa. Siksi on tyydyttävä vain siihen suklaaseen. :)

    VastaaPoista
  22. Sit ymmärrän, jos hiekanjyvänen itsestään, vahingossa joutuu simpukkaan, mutta että ihmiset puuttuvat väliin, en ihan tykkää...

    VastaaPoista
  23. Kirjoituksesi osui niin tämän päivän tunnelmiin. Sain niskaani ilkeitä sanoja suuresta suusta...ja kyllä ne taisivat läpäistä kuorikerroksen. Kimpaannun ensin, mietin niitä mielessäni, loukkaantuneena. Sitten jätän sanat omaan arvoonsa, päätän olla välittämättä ja vahvistun...ehkä, ainakin kuvittelen niin. Oikeasti en tiedä vahvistunko vai haperrunko heikommaksi noista ilkeisä sanoista? Tahdon ainakin uskoa että vahvistun, mutta ei niitä ilkeitä sanoja oiken pysty unohtamaan. Vaikka oikeastaan tiedän ettei toinen ei edes halua loukata, on vaan niin erilainen ihminen. Ilkeät sanat ikäänkuin kuuluvat hänen suureen suuhunsa.

    Parvekejumala...sitä en ole onnistunut vielä saamaan kirjastosta, koska en käytä varauksia. Tyydyn sitten aina johonkin muuhun. Snellman ei ole lempikirjailijoitani, mutta haluan silti lukea tuon.
    Suklaa ja punaviini, lyömätön pari!

    VastaaPoista
  24. En ole Parvekejumalia silmäillyt saati lukenut, kannattaako?

    Pölymyrsky, sanassa tosiaan jännä kaiku, käytännössä liian tuttu näky.

    VastaaPoista
  25. Villasukka: Sinullekin mukavaa viikkoa, tuolit olivat hyvä löytö :)
    Hippityttö: En minäkään tiedä, kunhan kyselen. Toivottavasti suru jalostuu joksikin, sanotaanhan, että mikä ei tapa vahvistaa.
    Lumiomena: Minä rupesin miettimään, onko Snellman koskaan ollut ehdokkaana...toivottavasti. Tosin minulle on käynyt hänen kirjojensa kanssa niin, että joistain olen tykännyt tosi paljon ja joistain toisista en ollenkaan. No, tästä tykkään, vaikkei se minusta ihan huippu olekaan. Syöt sitten paljon suklaata :)
    Hanne: Totta, juuri niin!
    Annakaisa: Joillain ihmisillä on tosi suuri suu ja se on ikävää. Ettei ihminen välttämättä edes huomaa luokkaavansa. Tietysti tarkoituksellinen ilkeily on sekin ihan kamalaa ja varmaan kamalampaakin. Minuakin tässä Parvekejumalissa aihe kiinnosti kovasti, vaikka se nyt onkin vähän kärjistetty asetelma, mutta ehkä hyvä niin.
    Marge: Kannattaa lukea, vaikka tuossa olenkin sanonut, että on minusta vähän asetelmallinen ja yksinkertaistettu. Pölymyrsky on sanana kauniimpi kuin livenä :)

    VastaaPoista