maanantai 8. marraskuuta 2010

Muistaa puut pieninä


Naapuri laulaa ugrilaisia kansanlauluja. Konserttia voi kuunnella vessassa ilmaiseksi.
Alakerran pappa on asunut täällä aina. Monta kymmentä vuotta. Muistaa puut pieninä.
Oravan kynsistä jää talon seinään pienet jäljet.

Lapsi piirtää Brutonin kaikkivaltiaan.
Ja mies toteaa, että taitaa Pluton asukkaita harmittaa, kun ei Pluto enää ole planeetta. Vanhan talon tapetin välissä oli uutinen siitä, että Pluto oli löydetty 1930.

Annoin lapselle ex tempore -elämänohjeen: Ole reipas, rohkea ja rehellinen. Ei se ihan vikaan mennyt.

14 kommenttia:

  1. Minä tulin surulliseksi, kun Pluto menetti planeettuutensa. Muistan, miten vuonna 1981 luin Top-tietosanakirjasta planeetoista ja kirjassa oli kuvitteellinen maisema Plutosta. Aurinko oli vain kirkas, kaukainen tähti ja planeetan pinta jäässä.

    Hyvän ohjeen olet lapsellesi antanut. Ja ugrilaiset kansanlaulut toivat mieleen nenetsejä tutkivan tuttavani.

    Hyvää yötä :)

    VastaaPoista
  2. Minulla alkoi elämänohjeesta soida se Maarit päässä, se Hymypoika tietenkin. Hyviä ohjeita. :)

    Tuo, että muistaa puut pieninä, on onni. Minullakin on sellainen paikka. Aina katson vanhaa kotipesää ja ihmettelen, miten koko piha on muuttunut vaikka minä en. :D

    Niin ja tuota alempaa kynttiläkuvaa katsoin kauan, kauan. Se on ihana. Sekin.

    VastaaPoista
  3. Olispa mielenkiintoista kuulla ugrilaista laulantaa!

    Ja voih, niin hyvät neuvot lapselle. Ihan itku meinaa tulla, meillä oli taasen aamulla lapsen kanssa sanomista ennen hoitoon menoa. Oikein huono-äiti-aamu!

    VastaaPoista
  4. Loistava elämänohje ihan kaikille.

    Lohdullista, että puun kasvun ehtii nähdä yhden elämän aikana. Ja surullista kun tiedän, että en näe istuttamiani puita vanhoina.

    VastaaPoista
  5. Minulla oli kerran keskustassa naapuri, joka harrasti mongolialaista kurkkulaulua. Toinen naapuri valaisi minua, kun osuimme kerran yhdessä hissin eteen ja tuo merkillinen ääni kantautui taas kerran seinien läpi.

    VastaaPoista
  6. Vanhenemisessa on se kiva puoli, että muistoja kertyy enenevissä määrin ja ne muodostaa selkeitä kokonaisuuksia joiden äärellä on hyvä olla. Mikä perpektiivi. Ja hyvä oli perpektiivi sun elämänohjeessakin. Pelko on lamauttavaa ja rohkeus luo mahdollisuksia!

    VastaaPoista
  7. alakerran papalla on hieno "intiaaninimi" Muistaa Puut Pienenä.

    VastaaPoista
  8. Sanon aina omilleni että mokata saa-mutta rohkeasti ja rehellisesti kuitenkin olis hyvä kertoa pahimmatkin töppäykset.Reipas on mainio sana.Tykkään Risto Reippaasta.
    Kerrostalossa asuessamme arvasin että vessan äänieristykset kertoivat paljon naapureille meidän kiljusen herrasväestä..

    VastaaPoista
  9. Elämänohje on oikein naseva.

    Minä olen laulanut lapsille tunnin, kurkku on jo ihan kuiva. En kauheasti pidä omasta äänestäni, mutta täällä voi päästellä menemään kun on vain lapset kotona ja naapuriin asti ei kuulu.

    Rakastan puita.

    VastaaPoista
  10. Me saatiin imatralla aina kuunnella alakerran naisen oopperalaulantaa, se ei aina ollut kovinkaan mukavaa kuultavaa.
    Mutta siitä jäi hyvät muistot :)

    VastaaPoista
  11. Niin kauniisti sanottu: muistaa puut pieninä.

    Olin vasta siskoni kanssa kävelyllä lapsuuden maisemissa ja ihmettelin kuinka koivut olivat muuttuneet. Sitten tajusin, että siitä on ainakin 25- vuotta, kun olen ne viimeksi nähnyt.

    Mun ystävä harrastaa kurkkulaulua, kerrassaan mainio harrastus:)

    VastaaPoista
  12. Lumiomena: Minustakin se on jotenkin surullista, että ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Lapsena aina ajatteli, että Plutolla on hauskin nimi.
    Ilse: Totta! Nyt se rupesi soimaan minunkin päässäni. En yleensä muista mitään laulujen sanoja tietoisesti, joten ne vaan väijyvät jossain takaraivossa. Minulla ei taida olla sellaista paikkaa, josta muistaisin puut pienenä...tai no, onhan mulla.
    Teija: Minullakin oli välillä niitä huono äiti -aamuja. Se oli kamalaa, tuli paha mieli pitkäksi aikaa. Nyt ei enää tule samanalaisia hepuliaamuja, kun lapsi on jo niin iso ja lähdetäänkin usein vähän eri aikaan.
    Liivia: Kun ostimme edellisen talon, ostajat kertoivat, että kerran portin pieleen tuli vanhavanha mies. He menivät juttelemaan hänelle ja kuulivat, että mies oli istuttanut pihan suuren koivun ollessaan pieni poika, ihmeellistä :)
    Liina: Sepä onkin varmaan tosi eksoottista. Näin kerran jonkun ohjelman noista kurkkulaulajista.
    Dahlia: Niin totta toi sun viimeinen virke, juuri noin. Minustakin vanheneminen on mukavaa, tulee koko ajan enemmän kokemuksia, viisaudesta en tosin tiedä.
    EilenTänäänHuomenna: Niinpä onkin, en ajatellut sitä kun kirjoitin :)
    Maria: Joo, minustakin tuo on tärkeää, sillä mokeiluistahan sitä itse kukin yleensä eniten oppii. Vielä näin vanhanakin.
    Minja: Minustakin on kiva rallatella itsekseni, nyt en ole vaan pitkään aikaan taitanut laulaa. Mulla täytyy olla aina joku säestys tai levy taustalla soimassa, muuten on liian pelottavaa. Puut ovat ihania, minustakin.
    Solen: Minä kasvoin juuri tuollaisessa ympäristössä, tosin se laulaja oli oma äiti :)
    Celia: Muutosta ei huomaa, kun käy usein jossain paikassa, mutta sitten sen näkee, kun menee pitkän ajan jälkeen. Kalliotkin ovat kotipihalla niin pienet. Oi, musta tuntuu, että sen täytyy olla ihan mahdottoman vaikeaa.

    VastaaPoista
  13. Mulla tuli tästä postauksesta mielleyhtymä näihin uutisiin, joissa joku, joka muisti puut pienenä, löytyi sitten kotoaan muumioituneena. Aasinsiltana siis, että hyvä että naapuri laulaa. Tiedätte, että kaikki on hyvin! (Äh, en minä ole pessimisti...)

    VastaaPoista
  14. Nonna: Oioi, se olisi todella traagista. Tai siis on traagista. Minusta on surullista, ettei jotain ihmistä kukaan kaipaa.

    VastaaPoista