sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sen silmissä on Andien silhuetti

Iltapalalla tyttären luona. Se kertoo Allendesta ja Pinochetista. Sen silmissä on Andien silhuetti ja hylätyt intiaanit.
Me syödään leipiä ja jutellaan. Olen onnellinen siitä, että se on.
Analysoidaan Seitsemää veljestä ja keskustellaan Mirjami Heikkisen runoesityksestä ”Onko tavallista nähdä näkyjä jo lapsena?”
Ostan kermaa ja kananmunia. Pitäisi tehdä kakku, vaihtaa lakanat ja nyppiä kulmakarvat.

18 kommenttia:

  1. Olisipa joskus tuollaista omankin tyttören kanssa. Nyt jo on, mutta toivottavasti pysyisi ja jalostuisi.

    En ole ikinä nyppinyt kulmiani, mutta siskot siitä jatkuvasti huomauttelevat. Että pitäisi. En aio. En tedes tiedä mistä pitää aloittaa mihin lopettaa:)

    VastaaPoista
  2. EN halua mennä asioiden edelle, mutta olispa meilläkin tuollaista sitten, kun omat lapseni kasvavat. (Onneksi siihen on vielä pitkä aika :)) Allenden kohtalo kosketti minua 90-luvulla opiskeluaikoina. Luin Pablo Nerudaa ja Isabel Allendea ja otin selvää Chilestä.

    Tyttäresi luona, josta oletan kuvan olevan, on ihana tunnelma ja hyviä kirjoja. Se on upeaa se.

    VastaaPoista
  3. EN --> En. En halua olla niin kielteinen, että pitäisi käyttää isoja kirjaimia, joskus on kiva mennä asioiden edelle ainakin ajatuksissaan :)

    VastaaPoista
  4. Sukellan kuvan tunnelmaan... :-)

    VastaaPoista
  5. Luulen/uskon tosissani, että nelivuotiaani näkee enemmän kuin minä.

    VastaaPoista
  6. Onko mitään parempaa kuin hämäränhetket rakkaiden seurassa, tärkeät sanat kynttilänvalossa?
    Paistoin kakkupohjan eilen, nyt alan koristella.
    Miksi aina alkaa aivastuttaa, kun nyppii kulmakarvojaan ja vaihtaa lakanoita?

    VastaaPoista
  7. Liivia: Ihan varmasti on :) Minustakin on jännää mennä oman tyttären luo kylään, ja kivaa ja ihanaa. Minä yritän joskus nyppiä, mutta sitten aina unohdan.
    Lumiomena: Minusta on kivaa, kun lapset ovat niin eri ikäisiä. Kummankin kanssa voi tehdä ihan eri juttuja. Ja kyllä, kuva on tyttären luota. Hän teki meille hyvän iltapalan.
    Linnea: Hyvää matkaa :)
    Minna: Minustakin lapset näkevät usein asiat selvemmin tai ainakin eri tavalla, jostain uudesta näkökulmasta.
    Kamomilla: Ei varmaan ole, minustakin elämän parhaita hetkiä. Minun kakun tekeminen jäi tähän päivään, mutta kelpaa kuulemma niinkin. Ai lakanoita vaihtaessakin?

    VastaaPoista
  8. Kyllä, aivastus yllättää myös lakanoita vaihtaessa. Olisiko merkki liian vähäisestä nukkumisesta - lakanat ovat ehtineet pölyyntyä liikaa?:)

    VastaaPoista
  9. En muuten tiedä kauniimpaa kun kirjat ja kynttilänvalo! Minä ja esikoinen analysoidaan kans paljon eri kirjoja ja tarinoita. Ne on onnellisia hetkiä! Oikein hyvää isänpäivää sinne!

    VastaaPoista
  10. Kamomilla: Okei :) Varmaan, minä sain nyt lakanat vaihdettua, en tainnut aivstaa, vaikka olihan tässä aikaa kulunut edellisestä kerrasta.
    Dahlia: Minustakin kirjat ja kynttilänvalo ovat kaunis yhdistelmä. Tytär on paljon parempi analysoimaan kuin minä.

    VastaaPoista
  11. Tuo kaikki on sitä mitä rakastan nyt äitinä olemisessa. Jokaisen Aikuisen tyttären ystävyys on jotain mistä olen mykistyneenkin onnellinen.( meillä toinen tytär nyppii kulmat ..mä en näe ilman laseja:))

    VastaaPoista
  12. Olipa sinulla kiva päivä:)
    Ihanasti kirjoja ikkunalaudalla.

    VastaaPoista
  13. Tykkään noista mitä sulla on tekeillä... ja aikuisesta lapsesta jolla voi kyläillä.

    VastaaPoista
  14. Maria: Sanoit sen juuri hienosti, minäkin olen mykistynyt ja onnellinen :)
    Hippityttö: Tyttären koti on tosi suloinen.
    RvaPioni: Minä sain kaksi ensimmäistä niistä jo tehtyä, joten aika hyvin...

    VastaaPoista
  15. Haikailen samaa kuin muutkin, kunpa olisi samanlaista joskus omien lapsien kanssa kuin sinulla tyttäresi. Tuota tulevaisuutta odotan peläten ja samalla odottaen.

    Kulmakarvat ja lakanat...ne ovat mullakin työn alla, kumpaakin hommaa inhoan :) kun viidelle ihmisella alkaa lakanoita vaihtamaan se on aina kova homma. Makuuhuoneessamme on parveke ja pitkitän välillä lakanahommaa sillä että heitän peitot parvekkeelle koko päiväksi tuulettumaan.
    Kulmakarvat ovat välillä niin kammottavat että annan ammattilaisen nyppiä ne muutaman kerran vuodessa, yleensä pakon edessä ennen jotain suurta juhlaa kun on pakko näyttää huolitellulta, enkä itse jaksa lähteä moiseen hommaan..kivuliasta (enkä osaa..).

    Kakun leipomisen sijasta tein valkosuklaa pannacotat, karpaloilla ja kinuskikastikkeella.
    Hyvää tuli.

    VastaaPoista
  16. Annakaisa: Ihan varmasti on! Ei kannata edes pelätä etukäteen, sillä kyllä tulevaisuus on juuri sellaista jollaiseksi sen tässä päivässä teemme, siis mielestäni. Että välit säilyvät, kun säilyttää keskuteluyhteyden koko ajan.
    Minun ei onneksi tarvitse vaihtaa kuin kolmelle. Olen kerran antanut ammattilaisen nyppiä kulmakarvat ja niistä tuli ihan liian ohuet.
    Nam :)

    VastaaPoista
  17. Tästä jutusta tuli jotenkin niin lämmin olo!
    -Marjo

    VastaaPoista