maanantai 20. joulukuuta 2010

Meille annettiin kartanon avaimet


Sillä naisella on runoja silmissä. Se kuuluu korpeen, vaeltamaan vaaroille, puhumaan Larin Paraskesta. Ostan häneltä koruja, koska ne kertovat tarinoita, joita kukaan ei ole vielä kertonut.
Halusin joulukuusen ja sen mukana 200 000 ötökkää kotiini. Pikkuruisia hämähäkkejä vipeltämään listojen alle. Pitää suojella vähemmistöjä, antaa koti kodittomille.
Matkustan Myllypuroon ja mikä siinä on, että siitä tulee mieleen vain pommit ja ruokajonot, vaikka siellähän on samanlaista kuin lapsuuden maisemissa. Sopisin sinne, ei tarvitsisi olla olevinaan. Olisin vaan naama näkkärillä.
Ne puhuvat junassa arvoituksia: ”Oli ensimmäinen kokous ja meille annettiin kartanon avaimet". Kuulostaa ihan jännärin alulta tai sitten se on joku uskonnollinen vertaus. Meillä avataan kolkuttavalle, sillä summeri on rikki.
Nenä ja hiirikäsi on aamusta iltaan jäässä.
Maailmassa lähetetään 35 miljardia sähköpostia päivässä, niistä 18 tuli tänään minulle.

13 kommenttia:

  1. Samastun nyt ihan täysin noihin jäisiin ulokkeisiin, mulla myös nenänpää jäässä, ja hiirikäsi, ainahan ne mutta viime päivinä ihan erityisen. Ja jalat, mutta niissä on kolmet sukat.

    Todellakin hieno lause tuo "kartanon avaimet", vie ajatukset englantilaisen aristokratian synkkiin salaisuuksiin tai sitten sinne toiseen, taivaan valtakuntaan. (Olen katsonut Midsomerin murhia dvd:ltä joka ilta parin viikon ajan, joten ajatukset jo valmiiksi Englannin maaseudulla)

    VastaaPoista
  2. Lumikko: Kumma juttu joo, miten hiirikäsi on aina jäässä. Tai tietysti se on, kun se on reppana koko ajan kohollaan, eikä veri kierrä. Minusta tuo kartanon avaimet -lause oli niin hieno. Yritin kovasti salakuunnella, mihin se liittyi, mutten kuullut.

    VastaaPoista
  3. Nyt palautit mieleeni Ilpo Tiihosen runon Tasan tavallinen päivä: "Me mentiin metrolla Myllikkään ja bussilla Pukinmäkeen...". Vaikkei jouluinen matkustaminen Myllypuroon nyt ihan jokapäiväistä ole, ellei satu asumaan siellä.

    Kartanon avaimista minulle tuli mieleen nimenomaan dekkari, mutta kotimainen sellainen. Ehkä jonkinlainen roolipelaajien kokoontuminen Waltarin Tanssi yli hautojen-kirjan merkeissä ja sitten tapahtuukin jotain odottamatonta.

    Ja Larin Paraske, naisten tuntojen tulkki, hellät hiekat poimisin ja verorästeiltä pelastaisin, jos olisi mahdollista.

    Tunnelmallista viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Vai Myllypuroon? Melkein kotinurkillani siis.

    Tytär unohti porovarusteet kotiin ja juoksujalkaa vein ne hänelle kouluun. Nyt sitten yskäisiä keuhkojani vihloo viima.

    Lapsen luokkakaverit ryhmittäytyivät ympärilleni ja tytär seisoi vierelläni kasvot loistaen. "Tämä on minun äitini."

    Olo oli hetken kuin Englannin kuningattarella! Lähdin, ennen kuin lumous haihtui.

    VastaaPoista
  5. Ihana enkeli,
    silmissä huomaan runojen kuiskeen..
    Matkustat paljon junissa.
    Itse en ole vuoteen päässyt junaan ja silloinkin edellisestä kerrasta oli monta vuotta.
    Junassa aika pysähtyy ja kiire lakkaa.
    Joulun aikaan pitäisi päästä juniin..

    VastaaPoista
  6. Olisi kivaa olla runoja silmissä:)

    VastaaPoista
  7. Kolkuttavalle avataan ja kodittomille annetaan koti. Ihan joulutunnelmissa. :)

    Voi kauheaa, pitääkö kaikkiin niihin 18:aan vielä vastata? Vielä ennen joulua?

    VastaaPoista
  8. Onpa kuusessa ötököitä ja kotiutui siis meidänkin listojen alle, vaan on se tunnelmallista saada oikea kuusi sisälle. Oikein hyvää joulun odotusta!

    VastaaPoista
  9. Meilläkin avataan koputtavalle kun ei ole ovikelloa. Ei ole ollutkaan, tässä kodissa.

    Minä jäin miettimään niitä runoja silmissä ja kertomattomia tarinoita...

    VastaaPoista
  10. Mietin miltä näyttäisi yhdistelmä: silmissä runo ja naama näkkärillä. Päättelen: oikein hyvä.

    VastaaPoista
  11. Runoja silmissä kuulostaa kauniilta. Ja nuo kuvat, ne ovat vain niin satumaisen kauniit.

    VastaaPoista
  12. Oih, kaunis enkeli ja mustakin kuullostaa kiehtovalta, että käteen annetaan kartanon avaimet...mielikuvitus alkaa laukkaamaan. ;)

    VastaaPoista
  13. Lumiomena: Ilpo Tiihosella on mahtavia runoja, tykkään. En ollut ennen käynyt Myllypurossa, se oli ihan mukava paikka. Mutta tuo lause oli tosiaan ihan huikea mielikuvituksen lentoon laittaja.
    Liina: Ihana tarina :) On jotenkin ihan parasta, kun omat lapset kavereiden edessä kehuvat. Tyttäresi sanoi kyllä tosi kauniisti.
    Hanne: Matkustan kyllä varmaan viikoittain junassa, joskus monta kertaa. Mutta harvoin aikani pysähtyy, kun oikeastaan teen töitä koko ajan...no, joskus vähän huilaan. Tykkään kyllä matkustaa junassa.
    Hippityttö: Se olikin kaunista :)
    Ilse: Ne olivat työsähköposteja, joten niihin piti vastata heti :) Joo, joulutunnelmissa ollaan, vaikkei se ehkä ulkopuolisesta näytä siltä, kun vaan olla möllötellään.
    Dahlia: Niin luki lehdessä...en kyllä ihan tiedä, uskoisiko. Mutta ehdottomasti pitää olla oikea kuusi.
    Olina: Meilläkin oli ovikello rikki sekä vanhassa paikkaa että täällä uudessa...no, koira kyllä ilmoittaa, jos joku on ovella.
    Pirkko: Joo, se olisi ihan hyvä :)
    Malla: Kaunis se oli se nainenkin, jolla oli ne runot silmissä. Kiitos.
    Itkupilli: Niin, se on jotenkin tosi kiehtova lause. Voisi dekkari alkaa niin.

    VastaaPoista