torstai 2. joulukuuta 2010

Olen ollut väärillä raiteilla

Kadulle kantautuvat pianon skaalat. Tämä viikko on ollut talven sormiharjoitus, F-duuri ja G-molli.
Olen ollut väärillä raiteilla: lankakaupassa.
Olen kirjoittanut kirjeen, unohtanut pitää yhteyttä, vältellyt vinoja sanoja.
Bossaliinassa söin porkkanakeittoa, oranssi läiskä lumisessa maisemassa. Täällä soi Omara Portuondo.
Piti tulla poreilevan kepeä kirjoitus, mutta nyt tähän tunkee ruumis.
Italiassa elokuvaohjaaja tippui sairaalan ikkunasta. Arvelen hänen hypänneen ja katsoneen matkalla viimeisen filminsä. Olen kerran ajatellut, että se oli tässä.
Ihmisruumiin tuhkaaminen synnyttää valtavan määrän hiilidioksidipäästöjä, olisi parempi vain hajota maaksi.

26 kommenttia:

  1. Ei tämä kyllä kovin kepeältä vaikuttanut, vahvoja sanoja ja voimakkaita kuvia.

    Mun pitää varmaan taas miettiä uusiksi hautajaiseni. ;)

    VastaaPoista
  2. Sellaisia ne ruumiit ovat, tunkevat sinnekin missä pitäisi vain kepeästi poreilla :) Onko tuo ihan hiljattain tapahtunut? Kiinnostukseni heti heräsi, kirjoitan nimittäin parhaillaan arvostelua italialaiselokuvasta, sehän olisikin jos juuri tämän elokuvan ohjaaja olisi hypännyt! Pitäisi ehkä mainita arvostelussa.

    VastaaPoista
  3. Ihania väriläiskiä nuo kuvasi, juuri nyt tarpeen, koska kutsuvat niin voimallisesti, tekisi mieli koskettaa...
    Missä turussa on tuo porkkanakeittopaikka?

    Mietin aina mitä sanaa käyttäisin keho, ruumis, onko ruumis aina kuollut?
    body=)

    VastaaPoista
  4. Vältellyt vinoja sanoja -sitä on tämä viikko ollut kaikkineen-
    toivoa torstaihin Kirjailijatar!
    Ja olipa kauniita kuvia.

    VastaaPoista
  5. Väärille raiteille ajautumisesta saattaa seurata yllättävän hyviä asioita. Lankakaupassa saa ainakin värikylvyn.

    Elokuvissa kuolemakin voi olla kepeä, ehkä poreilevakin. Voi kai se olla sitä elävässä elämässäkin. En tiedä, kun en koskaan ole ollut läsnä kenenkään kuoleman hetkellä. Ehkä joku nostaa maljan omalle lähdölleen, hyvälle lähdölle. Nostaisinko minä, jos aika tuntuisi oikealta?

    Minä olen ajatellut liiankin monta kertaa, että se oli tässä. Ja samalla ajatellut: mikä se? Eihän mitään edes ehtinyt olla vielä!

    VastaaPoista
  6. Itkupilli: Apua, tuliko sulle tästä hautajaisfiilis :) Mä olin kyllä oikeasti aika kepeällä tuulella, mutta taidan olla melankoliaan taipuvainen.
    Lumikko:Juuri toissapäivänä luin muistaakseni Hesarista. Mario Monicelli. Hän oli 95-vuotias ja sairasti syöpää. Minusta surullinen tarina, mutta myös jotenkin "sopiva" elokuvaohjaajalle.
    Hanne: Kiitos :) Porkkanakeittopaikka löytyy Mariankadulta, läheltä Puutoria. On oikein kiva kahvila. Sieltä saa salaatti- ja keittolounasta + kaikkea hyvää.
    Maria: Joskus on sellaista :) Mutta mukavaa viikkoa sinullekin!
    Kamomilla: Joskus on tosi hyvä ajautua väärille raiteille, sen olen kyllä huomannut. Oppii uusia asioita. Niin, minä mietin samaa tässä elokuvaohjaajan kuolemassa, se on jotenkin traaginen ja ehkä hiukan poreilevakin. Hän valitsi 95-vuotiaana tuollaisen näyttävän lähdön. Mutta oli sitä ennen elänyt varmasti mahtavan ja pitkän elämän.

    VastaaPoista
  7. Sellaisia ne ruumiit tosiaan on. Joskus ne käyvät ihan aikojen takaa kylässä. Saman uutisen huomasin, ja mietin hyvän tovin minulle tuntemattoman miehen elämää.

    Hyvä että sinun tarinasi ei ollutkaan silloin siinä :)

    VastaaPoista
  8. Pilvitarha: Niin käyvät :) Minusta tuo oli kovin mielenkiintoinen uutinen, minäkin mietin pitkään tuon miehen elämää ja sen loppua. Ainesta elokuvaan ihan selvästi.

    VastaaPoista
  9. Ajattelin ensin väärillä raiteilla olemisesta sitä, kun kerran menin väärään junaan. Lankakauppa on minullekin vieras ympäristö, mutta voi miten siellä on nättiä!

    Italialaisohjaajan itsemurha, joksi se ainakin sikäläisessä lehdistössä julistettiin, oli suuri suru-uutinen italialaisten Facebook-kavereideni joukossa. Ja hiljaiseksi se veti minutkin. Miksi niin vanha mies teki sen? Miksi ei? Toivottavasti sai elää onnellisen elämän.

    Omara Portuondo on maailman ihanin.

    VastaaPoista
  10. Se nÄyttävä lähtöhän oli ihan Dubletti -kamaa!

    VastaaPoista
  11. Upean orassit kuvat tähän harmauteen. Ja noita lankakauppojen värejä teki mieli hypistellä...ihan kuin lankoja ei olisi riittävästi.

    Olitko ehkä eilen kuuntelemassa Carrerasta? Tai sitten omistat kaksoisolennon...ihan kuin olisin Sinut nähnyt kameraa räpläävän hattu päässä käytävällä - tai sitten se vain sopi mielikuvaani Sinusta.

    VastaaPoista
  12. Lumiomena: Minä olen noussut parikin kertaa väärään junaan, kerran harmitti vietävästi, koska matka piteni aika tavalla ja sylissä oli oksenteleva vauva. Minä uskon, että tuo ohjaajan kuolema on ollut Italiassa tosi surullinen tapaus. Minuakin se kosketti, vaikken miestä tunnistanut, en nimestäkään.
    Violet: No niin on :) Nyt vaan kirjoittamaan.
    Ikki: Eikös vaan olekin? En muuten ollut eilen Carrerasta kuuntelemassa eli minulla on kaksoisolento. Minusta tuntuu, että niitä on itse asiassa useampikin, sillä moni sanoo, että näytän ihan siltä ja siltä. Olen kyllä kerran kuullut Carrerasta. Oliko hyvä?

    VastaaPoista
  13. väärillä raiteilla! oikein hyvä.
    kauniita värejä, houkuttelevia lankoja, raskaita sanoja. sekin hyvä.
    äiti joskus kertoi tarinaa miten minä sain nimeni, siihen liittyi myös ikkunasta lentävä hahmo. en oikein tiedä onko se hyvä. tavallaan dramatiikka on aina hyvä, mutta oikeassa elämässä se on vähän niin ja näin, tapauskohtaista.

    VastaaPoista
  14. Kiitos , taidanpa pistäytyä joskus..
    yleensä käyn aina adventistien kasvispaikassa, jos se on vain auki..

    VastaaPoista
  15. Outi: Minulla menee aina sekaisin tämä raskas ja kevyt. No, mutta niinhän ne menee elämässäkin. Sinun nimelläsi on dramaattinen tausta. Minä sain nimeni äidin nuken mukaan.
    Hanne: Pistäydy ihmeessä, kiva paikka. Minäkin lounastan usein siellä adventistien paikassa, koska ruoka on niin hyvää.

    VastaaPoista
  16. Kirjailijar: Konsertti oli enemmän kuin hyvä. Olen aivan otettu. Joulumieli täytti koko olotilani!
    Yleisö osoitti kunnioitustaan seisten. Tuossa oli sitä jotakin. "Cantique de Noêl" toi mulle joulun.

    VastaaPoista
  17. Onpas herkullisia kuvia. Ylimmän kuvan sohvaan tahtoisin upota kutimen ja ystävän kanssa.

    Raskasta ja kevyttä pitää olla sopusoinnussa, ettei mene liian plääsyksi. Täällä sitä vaaraa ei ole koskaan.

    Minäkin luin uutisen ohjaajasta. Jostain syystä arvostan hänen valintaansa.

    Sanon aina lapselle kylvyn jälkeen: "ja nyt rasvataan ruumis".

    VastaaPoista
  18. Ai olet ollut että se oli tässä. Huh. Minäkin vähän, mutta kuitenkaan en ihan.

    Minä jotenkin kestin sen ajatuksen maaksi muuttumisesta Leena Krohnin Tainaronin jälkeen, kun siinä on ne matoset ja muut, mutta pitäisi lukea uudelleen, kun tuhkaus tuntuu taas paremmalta. Noiden päästöjenkin takia. Kepeää, kepeää... :)

    VastaaPoista
  19. Ikki: Voi kuinka ihanaa, olen vähän kade :) Mieleni minun tekisi myös johonkin joulukonserttiin, mutten ole vielä ehtinyt.
    Liivia: Kiitos. Kun tulet Turkuun, menet tuonne Bossaliinaan ja uppoat sohvaan :) Minä olen samaa mieltä, elämä on kevyttä ja raskasta, ei se voi olla pelkästään toista. Tai joillain toki voi olla sitä raskasta vaan ja se on surullista. Minulla on taas enimmäkseen sitä kevyttä. Minustakin se oli jotenkin arvokas valinta. Kuin elokuvasta. Rasvataan ruumis kuulostaa jus hyvältä. Minäkin puhui rasvoista, vaikka kosmetologi aikoinaan kovasti yritti opettaa, että ne on voiteita.
    Ilse: Olin kerran, mutta se oli ohikiitävä hetki ja meni onneksi onnekkaasti ohi. Ehdin pelästyä muutamiksi sekunneiksi. Minä olen ajatellut, että haluaisin muuttua tuhkaksi, mutten olekaan enää varma. Kepeää :)

    VastaaPoista
  20. Yläkuvassa on mummon tuolit. Tai minunhan ne nyt muka ovat, silti aina mummon.

    Minulla on ollut monesti "se oli tässä"-hetki. Koskapa on tuo heikko sydän. Mutta ei ole ollutkaan ja joskus ajattelen olleeni turhan melodramaattinen. Jälkeenpäin on helppo viisastella.

    VastaaPoista
  21. Liina: Minulle taas tulee niistä mieleen yksi lapsuuden kyläpaikka :) Minä olen tosi hyvä viisastelemaan jälkeenpäin. Se on helpoin viisauden laji.

    VastaaPoista
  22. Miten sinä sinne lankakauppaan? Kuljitko herkullisten värien houkuttelemana?

    VastaaPoista
  23. Laura: No se onkin maailman kahdeksas ihme :) Odottelin lasta ja poikkesin viereiseen huoneeseen, siellä ne olivat.

    VastaaPoista
  24. Ihania värejä. Käteni on edelleen todella kipeä, joten vieläkään ei voi puikkoihin tarttua. Harmi. Itse en ole vielä käynyt Bossaliinassa. Bossassa kylläkin. Jos joku päivä ehtisi poikkeamaan. En ole kuullutkaan tuosta ohjaajasta. Tuo sopii jotenkin juuri Italiaan. Dramaattinen lähtö. Kunnioitus hänelle, kun ajattelee ikää ja sairautta. Hänen omaehtoinen valintansa.

    VastaaPoista
  25. Villasukka: Todella harmi, ettei saa kutoa, jos tekisi mieli ja osaisi. Bossaliina on kiva, Bossa mun vakkaripaikka :) Minäkin nostan hattua ohjaajalle, hän ohjasi elämänsä kulkua, loppuun asti.

    VastaaPoista
  26. Upea kiemurasydänkoukerokoriste!! 8)

    VastaaPoista