tiistai 7. joulukuuta 2010

Venetsia III

Sumusta saapuvat laivat, kampaniilin torni katoaa harmaaseen vaippaan. Nämä merenkulkijat, Marco Polon jälkeläiset. Joskus täällä veistettiin laivoja, joilla tuotiin itämailta mausteita, silkkiä, turkiksia ja kultaa. Doge katseli palatsinsa ikkunasta laguunin utuiselle selälle ja mietti nimiä Kultaisessa kirjassa, kaipasi viattomuuden aikaa. Viimeisin doge purskahti itkuun kuultuaan valinnastaan. Me miellytämme aistejamme, kuten Casanova, joka lopulta tuomittiin noituudesta vankeuteen, josta hän kylläkin karkasi. Meillä ei ole naamioita, juomme viiniä baarissa ja mietimme sumussa kulkijoita. Puemme villapaidat ja lähdemme trattoriaan syömään illallista. Buona notte.

22 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, niin erilaiset maisemat kuin täällä kotomaassa! Kiitos kun jaoit tunnelmia kanssamme!

    Joko olette kotona?

    VastaaPoista
  2. Mää en ala! Nää kuvat on vaan toinen toistaan ihmeellisimpiä ja ihanampia. Kiitos näistä.

    Teillä tuntuu olevan kyllä aihan mielettömän upea matka. :)

    VastaaPoista
  3. Niin kaunista että mä ulvon täällä lumimassan keskellä!!!
    Kiitos miljoona kuvistasi.

    VastaaPoista
  4. Ihania, ihania kuvia! Kiitos näistä.

    VastaaPoista
  5. En saa näistä tarpeekseni ikinä!
    Kävittekö Florianissa? Ei taida kahvi kympillä irrota? Olisi silti ihanaa istua noissa kulisseissa.

    VastaaPoista
  6. Jotenkin nämä värit vaan huokuvat eksotiikkaa! Jo ilman väristä voisi päätellä, että kuvat eivät ole SUOMESTA!! Nautinnolista matkaa!!

    VastaaPoista
  7. Minäkin ahmin kaikilla aisteillani kuvia, tunnelmia, taiteita...
    upeaa..
    kiitos!!

    VastaaPoista
  8. Ihanat värit ihanissa kuvissa!
    Kiitos!
    Doris

    VastaaPoista
  9. Ihan kuin hyppäisi Casanovan mukaan elokuvaan! Tunnelma on erilainen kuin kesällä, värit syvemmät ja valojen syttyessä näkymät mielenkiintoisemmat. Dekadentimmat, raadollisemmat ja kipeän kauniit.

    VastaaPoista
  10. "Ihminen tekee kaikenlaista", ajattelen kun katson näitä kuvia! Ja mieheni. Hän niin toivoisi saavansa nuo naamarit kokoelmaansa, voin arvata sen!

    VastaaPoista
  11. Ooh, olet ollut taas reissussa, upeita kuvia! Mahtavaa päästä pääkoppakeikalle Venetsiaan!

    VastaaPoista
  12. Upeita tunnelmapaloja! Minä vain huokailen... ihastuksesta (ja vähän kateudesta)!
    - Marjo

    VastaaPoista
  13. Tahtoo myös Venetsiaan! Juuri selailin Akateemisessa Tessa Kirosin kaunista matkapäiväkirjaa Minun Venetsiani, mutta nämä kyllä päihittävät sen. Teidän pitäisi miehesi kanssa tehdä kirja!

    VastaaPoista
  14. kuvissa on kieltämättä tosi erikoinen ja spesiaali valo! mahtaa olla ihanaa, kun koko kaupunki ympärillä kylpee siinä valossa! nauttikaa!

    VastaaPoista
  15. Yhtäkkiä vesisade ja märkyys alkaa näyttämään mun mielestä kaikkein ihanimmalta asialta, kauneimmalta.
    Olen ihan mykistynyt näistä tunnelmista, koko ajan ja jatkuvasti. Iltapäivän hämärässä piti töissäkin vielä katsella kuvat.
    Jatkan Venetsia-haaveilua.

    VastaaPoista
  16. Aivan, tehkää kirja! Miten tuo utuinen kosteus saakin koko kaupungin aivan erilaiseksi kuin silloin vuosia sitten räikeässä auringonpaisteessa. Huokauksia.

    (En asu Turussa, ja käynkin siellä vain pari kertaa vuodessa. Asun pääkaupunkiseudulla, enkä turhan usein Helsingin keskustaankaan eksy, mutta jossain tilanteessa olemme ohittaneet toisemme. Olen sellainen ihmisten katselija.)

    VastaaPoista
  17. Kiitän myös kuvista ja erinomaisesti tallennetuista tunnelmista. Kerran olen Venetsiaan päässyt, toivottavasti kerta ei ole viimeinen.

    VastaaPoista
  18. Venetsia on kuin satumainen kaunis uni, josta ei haluaisi herätä.

    Ihmeellistä, että on olemassa sellaisia paikkoja ja ihmiset vielä saavat asua siellä! Kauneuden ympäröimänä joka päivä.

    VastaaPoista
  19. En muistanutkaan, että Venetsia oli noin täyteläinen ja runsas... henkeäsalpaavaa!
    -Virpi

    VastaaPoista
  20. Villapaitaan pukeutuminen ja syömään lähteminenkin kuulostavat taianomaisilta,
    kun ympärillä on Venetsia.
    Miten maltatte palata kotiin?

    VastaaPoista
  21. Voi pyhä jysäys miten ihania kuvia ja vielä vesisateessa ja märässä! Olin Venetsiassa yli 20 vuotta sitten. Nyt osaisi varmaan nähdä kaiken kauniin ihan uudella tavalla. Nämä kuvat kyllä saa matkakuumeen nousemaan. Nautinnollisia hetkiä sinne!

    VastaaPoista
  22. Nonna: Me olemme täällä vielä, onneksi.
    Itkupilli: Meillä on ihanaa. Tekisi mieli jäädä tänne, muttei se taida onnistua...
    Maria: Luimmekin, että Helsinkiin on satanut mahdottomasti lunta! Yrittäkää pärjätä :)
    Netta: Kiitos sinulle kommentista :)
    Liivia: Emme vielä käyneet, mutta mieli tekisi. Kahvi taisi maksaa 9 euroa, mutta kyllä sen voi varmaan tuosta kulissista pulittaa.
    Tuittu: Minustakin täällä on ihan eri väristä kuin kotona, kiitos :)
    Hanne: Kiitos :)
    Doris: Kiitos sinullekin :)
    Katriina: Sinäpä sanoit sen hienosti. Pimeä tulee tosiaan jo neljän aikaan, joten tuota pimeällä kuvaamista ehtii kyllä harjoittaa ihan riittävästi. Mutta valot ikkunoissa ovat kauniita.
    EilenTänäänHuomenna: Minäkin haluan ostaa naamarin kotiin tuliaisiksi. Vielä en ole päättänyt, millaisen.
    Martta: Kiva, että olet mukana :)
    Marjo: Kiitos :) Ehkä joskus sitten...
    Maria: Minun niin piti katsoa tuota kirjaa ennen matkaa, mutten ehtinyt. Ajattelin, että se on varmaan herkku. Mutta kiitos rohkaisusta, ehkä joskus...
    Etta: Me nautimme, sen voi kyllä luvata. Täällä on erilainen valo, ja myös sumu, sitä on riittänyt.
    Himalainen: Ollaan miehen kanssa todettu, että sateella saa kyllä upeita kuvia. Paitsi, ettei minun kamera kestä sadetta ja sadekuvat on kokonaan miehen ottamia, joka osaa oikeasti ottaa kuvia. Minä vaan peesaan :)
    Liina: Kiitos, me harkitsemme vakavasti :) No, me olemme varmasti nähneet sitten jossain. Ensi kerralla, tartu hihasta ja tule moikkamaan :)
    Anonyymi: Kiitos, toivottavasti pääset tänne toistamiseen. Ja ainakin näin syystalvella täällä on ihanaa, kun matkailijoita on paljon vähemmän.
    Hippityttö: Tuota mekin olemme kovasti ihmetelleet, että joku tosiaan asuu täällä, aina. Näin kauniissa ja satumaisessa paikassa, se on jotenkin kummallista.
    Virpi: Kiitos, meistäkin tämä on vaan niin hieno paikka.
    Kamomilla: Totta! Ei me maltetakaan, jäädään varmaan tänne...
    Dahlia: Kiitos. Minäkin halusin tänne jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta nyt sitten pääsen. Me kyllä nautimme :)

    VastaaPoista