sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kodit


Ensimmäisessä kodissani oli syvät ikkunalaudat ja lautalattiat. Siellä pääsi ympäri. Vesirokossa istuin koko päivän ammeeessa ja vastapäisellä katolla kissa venytteli yöstä raukeita jäseniään.
Toisessa kodissa juoksin metsään, kiipesin puihin, olin metsän tyttö. Vintillä leikittiin ydinsotaa, piilouduttiin maailmalta ja rohkein oli se, joka uskalsi pimeässä kauimmaiseen nurkkaan.
Kolmannessa kodissa viivyin vain vähän aikaa. Se oli maalla. Olin rakastunut.
Neljännessä kodissa tein makaroonilaatikkoa, joka syötiin ennen kuin se ehti uuniin. Pelasin tetristä ja tutustuin Derridaan. Naapurissa asui muistinsa menettänyt nainen.
Viidennessä kodissa oli kylpyamme ja parveke. Maalasimme keittiön kaapit mustiksi. Lainasimme koiraa, söimme lihapiirakoita, katsoimme videoita, valvoimme öitä ja päätimme tehdä lapsen.
Kuudennessa lapsi piirsi seinään taideteoksen. Minä verhoilin sohvan, tein lastenkutsuille banaaniveneitä ja leikkasin hiukset lyhyiksi.
Seitsemännessä kodissani lasagne on uunissa. Pesukone käy. Pöydällä on kaksikymmentä tulppaania ja lapsi halaa minua.

lauantai 30. tammikuuta 2010

Odotus


Odotan,
ystäviä kylään, kertomaan hassuja juttuja, nauramaan yhteisille muistoille, syömään oliiveja, tsatsikia,  salaattia, leipää, viiniä juomme ja kahvitkin lopuksi.
Kerran kuljimme yhtä raskaina tätä samaa katua. Minä ensin, hän sitten. Teimme pitkiä lenkkejä, lykimme vaunuja, vertasimme valmisruokia, väsyimme, pesimme pyykkiä, imetimme, pyyhimme puklauksia, helistimme, luimme satuja, kielsimme, joimme kahvia, puimme kurahousuja, rakensimme palikkatorneja, nauroimme, väsyimme.
Siitä on ikuisuus ja yksi hetki.

Yhden ystäväni äiti oli Kääpän kaunein myyjä. Tapasimme hiekkalaatikolla, olin 5-vuotias. Leikeissä minä oli Charlien enkeleiden Kelly, hän Sabrina.  Ohjastimme Avaruusalus Alfaa ja barbit asuivat kartanossa pöydän alla. Aamuisin kaunis äiti istui keittiön pöydän ääressä papiljotit päässä ja poltti tupakkaa.

Sytytän kynttilät, katan pöydän.

torstai 28. tammikuuta 2010

Peilikuva



Minulla on vanhan naisen kädet. Ja jaloissakin suonia kuin sinisiä puroja. Niistä näkee, etten ole enää ihan nuori.
Minulla on arpia ja ruhjeita. Rypyistä tiedän nauraneeni – paljon.
Pohkeessa jälki sahasta, polvessa pyöräkolarista, mustelmia yhtenään. Nytkin kädessä valtava mustelma. Mistä niitä tulee?
En osaa pitää pitkiä kynsiä. Joskus soitin pianoa.
Hiukset leikkaan keittiösaksilla. Ennen kävin kampaajalla hienossa hiussalongissa, nyt menen märällä tukalla nukkumaan ja aamulla minulla on kiharat. Ei paha.
En osaa ostaa hajuvesiä, huulipunia tai luomivärejä. Tuoksun toffeelle, pakkaselle ja lapsen halauksille.


Tänään putosi uutispommi, jäin alle, mutta ryömin kyllä täältä pois, älkää huoliko. Ehkä se mustelma tulikin siitä.
“Have fun washing”, lukee kaulaliinan pesulapussa. Pitäisikö kokeilla?

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Valo teki taulun seinään





Joku tiputti timantit hangelle, unohti ne siihen. Minulla on Nikita-lakki, rukkaset, turkki roikkuu vintillä. Kengissä lämpöinen vuori, vaan haaveilen huopikkaista.
Huomenna menen ja ostan pesupähkinöitä.
Sähköä ilmassa: sain sähköiskun näppäimistöstä, oven kahvasta, pöydästä, kynästä, oliko jotain josta en olisi saanut sähköiskua. Tänään olen väärällä tavalla varautunut.
Aurinko piirsi muutamaksi minuutiksi taulun työhuoneen seinään. Se oli kaunis se taulu.
Ajatuksissani matkustin Berliiniin, otin koiran, puhuin englantia, työnsin potkukelkkaa.

Minulle sanottiin:
- Hui, jonkun kahvit lattialla.
- Muistin kokoa on pienennetty.
- Minua ei ole resurssoitu.
- Tee se jossain vaiheessa äkkiä.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Näin istuimme iltaa







Aamulla taivas oli mustikan värinen. Hämeenkadulla tuuli kaatoi polkupyörät. Minä työnsin leukaa kaulahuiviin.Töissä lorautan aamukahviin punaista maitoa. Sitä juotiin lapsena. Sitten se oli epäterveellistä, nyt en jaksa välittää. Kesällä haettiin maitoa maatilalta - lehmänlämmintä. Silloin oli vielä maitolaitureita ja myymäläautoja. Sousimme autolle ja ostimme suklaata.

Ystävä istui iltaa. Söimme salaattia, joimme viiniä, kerroimme sata juttua. Ei meiltä jutut lopu, vaikka olisimme kuukauden autiolla saarella. Puhuisimme kissat kaartuviksi, meret rannattomiksi, taivaan kannet kantaviksi.

Lapsi liimautui ystävään. Nepä tietävät.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Vähän muurahaisista



En ole tiennyt, että muurahaisilla on kaksi vatsaa. Toisesta ne ruokkivat lajitovereita oksentamalla niille ruokaa ja toinen on niiden yksityinen vatsa. Minulla on vain oma yksityinen vatsa. Minun vatsani on täysi.  Söin kaksi ruisleipää.
Kaksi kertaa olen ruokkinut pientä ihmistä, jonka silmistä heijastui avaruus.
Kantanut nyyttiä yöstä yöhön, valvonut, kun muut nukkuivat.
Kytkenyt summerin irti, laittanut puhelimen äänettömälle, tunkenut pumpulia seinäkelloon.
Nukkunut näkemättä unia.

Viime yönä näin unta Umayya Abu-Hannasta.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sunnuntaina




En pyyhkinyt pölyjä. En tyhjentänyt pesukoneen nukkasihtiä tai imuroinut hellan takaa. En vaihtanut lakanoita, tuulettanut petivaatteita, jynssännyt lattioita. En jaksanutkaan miettiä uutta sisustusta. Selasin vain lehtiä ja kuvittelin kaikkea.

Lapsena heräsin viikonloppuisin lauluun tai imuriin.
Kuivasin aina astiat.
Vieläkään en omista mikrokuitumoppia.

Minulla on narisevia lattioita, tuulisia nurkkia, kuluneita pintoja, vinoja neliöitä. Luminen taulu jokaisessa ikkunassa.

Amaryllikset kukkivat uudelleen, fiikuskaan ei kuollut. Hellassa on tuli. Narulla puhtaita vaatteita.

Lapsi sanoi: Ilman sinua elämä olisi katastrofi.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Piirakkaa odotellessa























Aurinko paistoi viisi minuuttia.
En koskaan noudata reseptejä tai käytä kaavinta. Kaavimme taikinat kulhon reunoilta. Pyyhimme kädet housuihin. Syömme piirakat kerralla. Huutelemme portaissa.
David Bowie laulaa. Piirakka on uunissa.
CMX laulaa. Piirakka on uunissa.
Jippu laulaa. Piirakka on uunissa.

Keittiön ikkunasta näkyy kaksi nostokurkea. Tänne tulee kerrostalo.
Lapsi kysyy neljä kertaa, ennen kuin vastaan.
Picasso-näyttelyyn on 200 metrin jono. Olen hyvä jonottaja, en silti ole nähnyt tätä näyttelyä.  Jonotan vain ulkomailla.

Peikonlehdessä on kolme kaalikäärylettä.

Minä: Sä olet mun.
Mies: Ole hyvä.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Toisin




Asemalla menen ulos laiturille odottamaan, kun muut jäävät sisälle lämpimään.
Tutkimuksen mukaan naiset levittävät aamulla ripsiväriä noin 70 siveltimen vetoa. Minulle riitti 20.
En ole koskaan käynyt raveissa, lavatansseissa, koiranäyttelyssä, jalkapallomatsissa tai bingossa.
Tällä viikolla olen viettänyt kaksitoista tuntia junassa.
Tykkään olla selkä seinää vasten.
Juna menee nopeammin kuin bussi, gepardi nopeammin kuin leijona, haikara nopeammin kuin joutsen, aika nopeammin kuin minä.
Ihmiset hämmentyvät, jos junat lähtevät vääriltä raiteilta.

Konduktööri:
”Jotain toimenpiteitä pitäisi tehdä. Viime tiedon mukaan pitäisi avata joku luukku…”

Lapsi asemalaiturilla:
”Saako lintu tulla maahan?”

torstai 21. tammikuuta 2010

Lapsuuden nukkekodissa




Lapsi sai kameran ja kuvasi nukkekotia. Asuin lapsena asunnossa, jossa oli melkein samanlaiset tapetit. Keittiössä oli keltaiset kaapit ja punainen muovimatto. Liimasin keittiön kaapin oveen  tarran, jossa luki ”Voikaa paksusti”. Kun kiipesin siniselle muovijakkaralle näin ulos pihalle, missä kasvoivat isot kuuset.

Sinne mahtui koko lapsuus. Kun suljen silmäni, istun taas keittiön pöydän ääressä syömässä meetvurstileipää ja maitoa. Minun tuolini tunnistaa siitä, että vasemmasta yläkulmasta on maali kulunut. Tavaan pöydän yläpuolella riippuvan asetelman signeerausta A. Alava -60.  Luen Viisikkoa. Pihalta kuuluu keinujen kitinä.

Muistankohan tämän hetken kolmenkymmenen vuoden päästä?

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Maisemakonttori



Tänään näin:
Hiihtäjän, kaivinkoneen kuljettajan, kirjakaupan myyjän, konduktöörin, naapurin, viestintäpäällikön, lipunmyyjän, junaa odottavan ihmisen, tarjoilijan, salsaopettajan, minibistrokärrymyyjän, koululaisen, valokuvaajan.

Tänään luin:
Maitopurkin kylkeä, Sara-lehteä, Maailma talouskriisin jälkeen -kirjaa, Turun Sanomia, Kauppalehteä, sähköposteja, Facebookin päivityksiä, nepalilaisen ravintolan lounaslistaa, junalippua, lääkkeiden tuoteselosteita, blogeja, omia muistiinpanoja.


Kun istuin junassa, joku maalasi taivaan akvarelleilla. Aurinko laski tänään klo 16.10. 

lauantai 16. tammikuuta 2010

Pieni matka



Tänään tein pienen matkan Tampereelle. Kävin katsomassa teatterissa tämän. Järkyttävä kokemus. Kirjakin oli toki vavahduttava, mutta Sofi Oksasen kaunis kieli pehmensi raakaa tarinaa. Ennen teatteria vaeltelin Ojakadulla, kävin kirpputorilla, SuperMukavassa ja aivan ihanassa VintageGarden-liikkeessä Ojakadulla. En muista milloin olisin viimeksi käynyt yhtä kauniisti somistetussa kaupassa. Unohduin sinne yli puoleksi tunniksi hypistelemään tavaroita: koruja, rasioita, laukkuja, lompakoita, tulitikkuaskeja. Ja tuoksuttelemaan kukkia. Jotain ostinkin, niistä myöhemmin.

Junassa kuultua:
- Haastamme ihmiset viettämään 30 minuuttia Jumalan kanssa.
- Mikään ei ole tärkeää paitsi lumenluonti.
- Joskus rakkaus vaatii rajoja.
- Voiko eläinsuojelijoille vittuilla?
- Menetimme mahdollisuuden saada enkelin vieraaksi.
- Vasen issias juonittelee.
- Tuomas kerää vitun rumia tavaroita.
- Kyl niin maan perusteellisen paljon reissattu on.

Kaksi havaintoa:
Junassa voi päättää, katsooko ikkunan tahroja vai maisemaa niiden takana.
Teatterissa eräällä rouvalla oli hiusverkko päässä, vedettynä pipon tavoin otsalta niskaan.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Tarjotin ja eksynyt lapsi



Puistoissa oli tänään ihmeellistä, epätodellisen hohtavaa. Koko kaupunki oli maalattu pastelleilla, kun kävelin töistä kotiin. Ihmiset pysähtyivät valokuvaamaan, kuin äimistellen epätodellista näkyä. Pitsipuut.

Menin vanhojen tavaroiden liikeeseen, vaikka arvasin, että erehdyn ostamaan jotain - kauniin tarjottimen. Mutta eipä onneksi maksanut kuin viisi euroa. Samaan aikaan toisaalla: lapsi eksyi matkalla kaverilta kotiin. Kadotti itsensä ja soitti apua. Osasin paikallistaa hänet, neuvoin kotiin ja lämmitin makaroonilaatikkoa. Sitten vähän kyläiltiin.

Katson, kun amaryllis kuihtuu.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Tapaaminen lentokentällä







Tänään oli ihan kummallinen päivä. Heräsin roskapussin vierestä ja talvikenkien vetoketjun vedin meni heti aamusta rikki. Siitä jo olisi pitänyt tajuta, etteivät asiat voi mennä hyvin.

Päivällä matkustin lentokentälle, mutten noussut koneeseen. Tapasin sen sijaan erään ihmisen ja lähdin pois. Nautin välitilassa olemisesta, siitä kun on matkalla johonkin, muttei ole vielä perillä. Siksi bussissa tai junassa on mukava olla. Lentokentällä taas kaikki tuntuu mahdolliselta. Tuosta vain, ostan lipun ja lähden.

Aamulla puilla oli valkoinen karvapeite.
Sain illalla vetoketjun auki, kun työnsin haarukan vetimeen.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Elämää keittiössä








Kaikki tärkeä tuntuu aina tapahtuvan keittiössä. Tänään keittiössä on leikitty paperinukeilla, paistettu lettuja, juteltu ystävälle Amerikkaan, tanssittu salsaa ja luettu Lionel Shriverin kirjaa Poikani Kevin. Viihdyn keittiössä. Vieraatkin viihtyvät, sillä yleensä ei muisteta siirtyä olohuoneen puolelle missään vaiheessa iltaa, vaan unohdutaan keittiön pöydän ääreen. Ehkä se on sekin, että keittiö on minun makuuni tehty: ei kiinteitä valmiskaapistoja, vaan eri parisia ja sieltä täältä löytyneitä kalusteita. Sopivasti rempallaan ja ehkä siksi niin kotoisa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Hevosia tammikuussa








Lapsi on tänään piirtänyt ja piirtänyt - hevosia. Hevoset ovat laukanneet paperille ja hyppineet laidan yli. Niiden hirnunta on täyttänyt talon lattiasta kattoon.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Hiljainen talo





Vietin yllättäen koko päivän yksin. Talo hengitti hiljaa, vain nurkat narisivat tuulessa. Ikkunan takana valkoinen maailma. Voi tätä rauhaa ja hiljaisuutta. Polttelin tulia hellassa, juttelin puhelimessa ystävien kanssa ja unohduin pitkiksi ajoiksi tuijottamaan lumihuppuista maisemaa. Ja luin - matkustin Lentävällä matolla Bagdadiin. Kirja ei jätä minua rauhaan, pakko saada tietää, miten Irakin sodassa orvoiksi jääneille tytöille käy.

lauantai 2. tammikuuta 2010

- 20










Olimme kävelyllä meren rannalla. Huikaisevan kaunista - jäätä, lunta ja höyryävä meri. Mies lahjoitti kuvat muistoksi, sillä oma kamera ei kestä arktisia olosuhteita.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Vuoden ensimmäisenä aamuna







Join kahvia, luin eilisen uutisia.
Yön aikana toinen amaryllis oli vihdoin auennut.