keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Me pötkötellään, syödään Ruissalossa metsämansikoita


Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa elokuvassa.
Me pötkötellään, syödään Ruissalossa metsämansikoita ja ketunleipiä.
Metsässä sitä luulee olevansa yksin, sitten näkee kymmenet muurahaiset matkalla johonkin, hetken päästä huomaa, että niitä on satoja. Ne ovat töissä, korsi olkapäällä.
Koira on liskojen sukua, sillä on varaanin jalat ja enemmän pilkkuja kuin talvella.
Maa nousee merestä. Niin hitaasti, ettei sitä näe. On hitaita muutoksia ja nopeita muutoksia.  Minä osaan muuttaa mieltä nopeasti, mutten saa mitään aikaiseksi. Aamulla kännykkä soi pitkään laukun vuoren sisällä, mies ompeli lopulta ratkenneen vuoren. Siinä meni minuutti.
Mutta minuutissa minä ehdin ajatella sata asiaa.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Minussa on monta aikaa lomittain


Lapsi perustaa kotilofarmin, kalastaa ja lukee samoja huolettomia tyttökirjoja kuin minä kauan sitten.
Minussa on monta aikaa lomittain. Istun laiturilla hyöryävänä, kuten päivinä, jotka ovat jo menneet.
Se hetki, joka sisältää kaikki edeltäneet hetket. Niihin silmänräpäyksiin kätkeytyy mennyt ja tuleva, jonka voi aistia vain väreilynä solisluiden alla.
Istun laiturilla, kun vaahtopäät nuolevat rantakiviä. Minulla on villasukat ja villatakki. Olen se nainen, jonka nähdään istuvan laiturilla myrskyssä, jossa toiset linnottautuvat mökkeihinsä. Mietin, miten tunteet muuttuvat. Vaivihkaa hivutellen. Mutta järvi on muuttumaton ja se on lohdullista.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Kuuntelen hirsien natinaa



Nousen junaan, menen metsään, järven rantaan, istun kuistille ja aloitan loman. On liplatus ja räiske, havina ja tuiske. On ystäviä, saunan lämpö ja raukeat jäsenet.
Makaan päivän laiturilla, luen kirjan, käyn aamu-uinnilla, kävelen metsätietä kauppaan, läiskin hyttysiä, läiskin korttia, menen saunaan, luen illan hämärässä, aamun ruskossa, hiippailen ulkona, kun aurinko nousee, kuuntelen hirsien natinaa, kuinka talo hengittää.
Ihanaa juhannusta kaikille! 

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Hairway to Heaven



En pysynyt kauppakasseja kantavan mummon tahdissa. Toivon totisesti, että hän oli eläköitynyt huippu-urheilija.
Kampaamon ikkunassa lukee Hairway to Heaven. 
Ostan kirpparilta vihreän paidan ja lompakon. Vieläkin puuttuu ajokortti ja kelakortti. Ja korttikortti. En vaan jaksa mennä poliisilaitokselle jonottamaan. Menen sen sijaan ystävän luo juomaan pirskahtelevaa valkoviiniä. Minulla on sandaalit, lyhyet hihat ja sekainen nuttura. Kesä.
Päivä töitä.
Teen listan, mitä pitää muistaa. Unohdan listan töihin.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Miten lasiin puhalletaan linnun henki


Aamulla mies käveli seitsemänkerroksisen talon katolla kädet taskussa. Minua huimasi, muistin miten roikuin trapetsilla pää alaspäin.
Olen nähnyt, miten olkanivel vaihdetaan, miten pyörään pujotetaan pinnat, miten lasiin puhalletaan linnun henki.
Haavan lehdet lepattavat kuin suru, joka on ollut.
On löytynyt yksi ruoka-aine, jota koira ei syö: kahvinporot.
Miten miehet jaksavat juosta pallon perässä?
Miksi pullataikina ei nouse?
Joillakin ihmisillä on silmien paikalla syvät lammikot, joiden poikki surupukuiset kalat uivat hiljakseen suomut välkkyen.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Vaahterat nakkelivat niskojaan




Koiran askelista tietää, millä tuulella se on.
Eilen vaahterat nakkelivat niskojaan tuulessa, pilvet karkasivat taivaan halki ja pääni huoneissa tuuli.
Sade ropisi peltikattoon kuin maissinjyvät kattilassa. En ole koskaan pitänyt popcornista tai hattarasta.
Mutta pääni on yksi hattara ja juttuni pop-korneja.

Siivosin pitkästä aikaa. Järjestin keittiön kaapit, pesin tuolin päälliset, imuroin kulmat.
Taivas on ääretöntä sinistä, joka jatkuu avaruuteen asti.
Lasken päiviä siihen, kun näen vanhemman lapsen. Äsken juttelin sinne maailman laidalle, ääni kulki meren alaista kaapelia pitkin tuhansia kilometrejä. En ymmärrä sitä, miten ääni ja kuva kulkevat käsi kädessä Atlantin alla. Miten kaapelit on juntattu meren pohjaan. Jotta me voisimme puhua toisillemme. Eikä ikävää enää ole.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

100 asiaa minusta


1. Olen ollut puhelakossa,
2. mutta se tapahtui jo koulussa.
3. Valmistauduin lakkooni kirjoittamalla kyltin, jossa luki ”Olemme puhelakossa”.
4. Värväsin lakkoon toki muitakin.
5. Mykkäkoulua en osaa pitää.
6. Mykkäelokuvia en ole katsonut vuosiin.
7. Kun olin lapsi, katsoin Chaplinin elokuvia.
8. Ne olivat mustavalkoisia, muttei se haitannut, koska meillä oli mustavalkoinen televisio.
9. Teimme kerran näytelmän, joka  oli mykkäelokuva,
10. meillä ei ollut vuorosanoja, vaan ne näytettiin valkokankaalla.
11. Me pukeuduimme mustavalkoisiin vaatteisiin,
12. se oli mustavalkomykkänäytelmä.
13. Pidän mustavalkovalokuvista.
14. Minulla on joskus ollut pimiö vaatehuoneessa.
15. Istuimme siellä tekemässä kuvia, kun lapsi jo nukkui viereisessä huoneessa.
16. Minä nukun sikeästi
17. ja nukahdan helposti.
18. Valvon mielelläni myöhään ja olen aamulla väsynyt,
19. mutta piristyn, kun kävelen töihin.

20. Pidän kävelemisestä
21. kaupungin kaduilla,
22. metsässä,
23. rannalla.
24. Ranta on sielumaisemani
25. tai yksi tietty ranta, jota ei enää ole – ei minulle.
26. Siinä rannassa oli iso kivi,  jonka päällä saattoi istua puoliksi veden sylissä.
27. Rantaan meni kiemurteleva polku ja
28. siellä oli vanha tuoksuva savusauna.
29. Pidän eniten savusaunan löylyistä,
30. mutta myös oman pihasaunan löylyistä.
31. Lempipaikkani on ehkä oman pihasaunan terassi, kun humala peittää sen
32. ja puhun nyt siitä kasvista.
33. Olen laiska puutarhuri,  mutta humalani hipoo kattoa.
34. Juon kuohuviiniä kesäisin,
35. punaviiniä talvisin ja
36. joskus jotain muutakin.

37. Vaarini oli vesilaitoksella konemestari.
38. He asuivat pumppuasemalla.
39. Se kuulosti  minusta lapsena kovin jännittävältä.
40. Minä asuin aluksi vanhassa kerrostalossa,
41. jossa oli kauniit lautalattiat
42. ja leveät ikkunalaudat.
43. Sieltä minulla on hyviä muistoja.
44. Olen nostalgikko ja
45. idealisti.
46. Nuorena ajattelin parantaa maailman,
47. enää minulla ei ole niin kunnianhimoisia tavoitteita,
48. mutta arvostan ihmisiä, joilla on humaaneja ihanteita.
49. Olen itsekin humanisti
50. virallisesti
51. ja epävirallisesti.
52. Voin tuijottaa loputtomiin järven selkää
53. ja elävää tulta.
54. Niillä on kaunis äänikin, liplatus ja räiske.
55. Pidän siitä, miltä maailma tuoksuu sateen jälkeen.
56. Aamulla parasta on kahvin tuoksu.
57. Tukkani menee helposti solmuun,
58. ajatukset harvemmin, ne vain kiemurtelevat.
59. Inhoan käärmeitä
60. ja torakoita, vaikken ole koskaan tavannut ketään lajin edustajaa.
61. Tässä asiassa olen ennakkoluuloinen, muuten en.

62. Minulle on ennustettu Tarot-korteista, mutten muista, toteutuiko se.
63. Järjellä ei voi selittää moniakaan asioita.
64. Juuri nyt laukkuni sivutaskussa on reikä ja
65. kaikki tavarat valuvat vuoren sisään.
66. Mietin, koska saisin sen korjattua.
67. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten vierastan käsitöitä.
68. Olen kyllä neulonut kaksi villapaitaa,
69. toisen minulle ja toisen miehelle,
70. mutta se sai jäädä siihen.
71. Olen kokeillut myös ikebanaa,
72. miekkailua,
73. tiffany-lasitöitä,
74. flamencoa,
75. keilailua ja
76. sirkustemppuja.
77. Niistä kivointa oli flamenco.
78. En ole käynyt Espanjassa, mutta sen naapurissa kylläkin.
79. Olen matkustanut junalla Moskovaan,
80. kuunnellut fadoa Lissabonin klubilla
81. ja rukoushuutoja Istanbulissa.
82. Jos minulla olisi paljon rahaa, kuluttaisin sen kaiken matkusteluun.

83. Kerään kirjoja
84. ja karttoja.
85. Kartat ovat kiehtovia.
86. Joskus olisi hyvä, jos löytäisi kartan, joka neuvoo tien toisen ihmisen luo.
87. Tykkään istua kahviloissa ja katsella muita ihmisiä
88. tai salakuunnella muita junassa.
89. Lapsena teimme kuunnelmia c-kaseteille.
90. Ensimmäisen nimi oli Nunnamurha.
91. Äänitimme sen joulupäivänä.
92. Kasetit ovat kadonnneet, mutta Sony Walkman on tallella,
93. lapsi kuuntelee sillä satukasetteja.
94. Minulla oli yksi kasvatussääntö:
95. Lapselle pitää lukea satuja, jos lapsi pyytää.
96. Minusta oli ihana lukea satuja, nyt kukaan ei enää jaksa kuunnella.
97. Lukeminen on minulle pakko.
98. Villasukkia ilman en voisi elää.
99. Minun ei pitänyt katsoa kuninkaallisia häitä,
100. mutta nyt ajattelin hakea kiinalaista ja katsoa ne kuitenkin.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Kerran jätin vastaamatta
























Tänään tapasin kuusi vanhaa työkaveria. Istuskeltiin terassilla, syötiin herkkuja ja juteltiin hassuja, kevyitä juttuja. Ne lensi taivaalle, teki siellä piruetin, lensi kohti Itämerta.
Meillä oli kesäiset vaatteet ja loma mielessä.
Haaveilin loft-asunnosta, jonka ikkunoista näkyisi tiiliseinää, meri ja kattojen rytmikäs kuoro.
Minulla on villit ajatukset ja minua viisaammat lapset. Toinen puhuu espanjaa ja toinen tietää kuningaskalastajan metkut.
Minä nukuin biologian tunnilla, fysiikan tunnilla, kemian tunnilla, ruotsin tunnilla. Tai kirjoittelin kirjeitä. Kerran lunttasin olkapään yli vastauksen kysymykseen, miten
mansikka lisääntyy.
Ja kerran jätin vastaamatta, vaikka tiesin, että Vichyn hallitusta johti marsalkka Pétain.
Join litran maitoa päivässä, kasvatin luita ja lihaksia. Näillä luilla pysyy pystyssä raavas neito. Minäkin.
Luen Elina Hirvosen uusinta, kasvatan hiuksia ja leikin ajatuksilla.
Kuvat vielä eiliseltä, koska tänään ei jaksanut kuvata, ei uskoa valintoihin.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Tänään lähdettiin Jukolaan


Tänään lähdettiin Jukolaan. Eli Naantalin Emma-teatteriin katsomaan Seitsemää veljestä. Hersyvää ja kuplivaa kuin kesäinen ilta. Sitten käytiin pizzalla Valborgissa ja käveltiin, kunnes aurinko laski.
Nyt on tukka kuin Seitsemällä veljeksellä - tuhannen taakelona.
Ja Sumatralla on nainen, jonka väitetään olevan 157 vuotta. Mistä vetoa, etten elä niin vanhaksi.

Tällä viikolla on tapahtunut muutakin mukavaa:
Hampaani paikattiin. Se ei varsinaisesti ollut mukavaa, mutta mukavaa oli se, ettei se tuntunut miltään. Voi tätä siunattua kehitystä. Ei edes nipistänyt. Mutta hammaslääkäri en haluaisi millään olla.
Sain kaksi kivaa pakettia, kerron niistä myöhemmin.
Ja koiralla kävi tuuri, se näki kaksi loikkivaa paistia äsken iltalenkillä. Ja huono tuuri, koskei se saanut juosta niitä kiinni.
Olin kylässä, ystävälläni on suloinen koiranpentu ja ihana uusi asunto. Kumpikin kelpaisi  minulle.