tiistai 31. elokuuta 2010

Tiikeri menetti raitansa ja BB-Maria saa sittenkin silikonit


Tiikeri menetti raitansa ja BB-Maria saa sittenkin silikonit. Lukeminen kannattaa näköjään aina.
Diana kuoli Pariisissa päivälleen 13 vuotta sitten. Muistan sen kuvan, jossa Dianan sääret näkyvät läpikuultavan hameen läpi.
Kuvat jäävät mieleen paremmin kuin sanat.

Onnellisten sattumusten vuoksi sain syödä lounaan Mansikkapaikassa. Kanttarellikeittoa ja viulukonsertto.
Olkiluoto kolmonen kuulostaa pahalta, Beethovenin yhdeksäs hyvältä.

maanantai 30. elokuuta 2010

Kusipää poliisipäällikkö


Minulla on hyppytunti. En hypi. Istun töölöläisessä leikkipuistossa ja muistelen viisaan miehen ajatuksia.
Syön tonnikalapatongin, vaikka piti suojella niitä delfiinejä.
Tuuli vierittää keltaisia lehtiä hiekkakenttää pitkin. Täällä ei ole lapsia, vain toinen nainen. Minäkin olen jonkun silmissä toinen nainen.
”Kusipää poliisipäällikkö”, toinen nainen huutaa kännykkäänsä aidan takana.
Näytöltä heijastuvat vauraat kivitalot.
Ostan liilan villamekon, en edes sovita. Päätän mahtua siihen.

torstai 26. elokuuta 2010

Kemppi on porkkanan vihollinen



Ajoin sumussa Säkylään ja opin, että kemppi on porkkanan vihollinen.
Minulla ei ole vihollisia tai en heistä ainakaan tiedä. Mutta ei elokuvissakaan kukaan koskaan mitään tiedä, paitsi sankari.
"Onko sinulla vihollisia? Tiedätkö, että joku toivoisi sinulle pahaa?"
Minulla on rikkinäiset kengät ja sateenvarjo, mutta en saa ostetuksi uusia. Kastun toiselta puolelta.
Ja se laukun taskukin on taas ratkennut, mutta pari asiaakin ratkesi tänään.
Lapsi hyppäsi kaksi kertaa pidemmällä kuin aikaisemmin, joskus näen unia, että loikin kuin astronautit.
Uusia sanoja tänään: kemppi ja jurominen.

tiistai 24. elokuuta 2010

Keinuen viljat kypsyy


Mietin lavasteita, sitä miten niissä kaikki on mahdollista.
Joku voi kompastua harjaan, rakastua ja tarjota sipattia. Niin kävi Piikkiön Sipilänmäellä, jossa kävimme katsomassa Risto Räppäjää ihanan lukijani Anna-Kaisan kutsumana.
Me naurettiin ja jäätiin ukkossateeseen, keinuen viljat kypsyy, sulat pyyhkii vedet, silmissäni olet sama keittiön pöydän takana.
Olen kasvanut kiinni tähän tuoliin, vaikka pilvien päällä ovat Kuun meret.
Joskus laivat eivät löydä satamaan.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Olimme siellä


Kyllä. Olimme siellä kuten prosentti suomalaisista. Lapsi sanoi konserttia ennen, että näytän orpokodin johtajattarelta - ei ihan toivomani luonnehdinta.

perjantai 20. elokuuta 2010

Tänään suututin toriemännän


Eilen mittailin lattioita ja kittailin siideriä. Olisin toki voinut kittailla lattioita ja mittailla siideriä. Mutta oli juhlan aihetta.
Tänään suututin toriemännän, söin kalakeittoa ja unohdin maksaa hautojen hoidosta. Aamulla varpaat paleli  ja aurinko paistoi alempaa.
Joissain päivissä on taikaa, mörköjä, lauluja ja vinoja lattioita.
Sitä voi erehtyä luulemaan, että aikaa on loputtomasti, mutta aurinkokin sammuu lopulta.

tiistai 17. elokuuta 2010

Muistaa kuolleet naiset, joiden kanssa saunoi


Menee metsään, ihmettelee sitä kuinka puut ovat jyrkkiä kuin sanat,
vadelmat punaisia kuin tädin huulipuna.
Menee metsään, on unohtanut, että puut on virkattu vihreästä pitsistä, että tanner on täynnä ruskeita hattuja.

Muistaa kuolleet naiset, joiden kanssa saunoi. Joiden kanssa kasvoi naiseksi.
Menee metsään, ihmettelee sitä kuinka puut ovat jyrkkiä kuin rakkaus,
vadelmat punaisia kuin silloin kun vielä tiesi kaiken.

Muistaa ne naiset rivissä lauteilla, tuoleissa, pihoilla, kirkossa, juhlissa, lieden ääressä, mökillä, järvessä, rannalla, autossa, alasti, vaatteet päällä, esiliina edessä, hattu päässä, käsineet kädessä, meikittä, ruskettuneena, vahvana, heikkona, pitkäaikaisosastolla.
Menee metsään ja on osa ketjua, kaatuvia puita. Kaatuvatko puut, kun kukaan ei kuule? Minä kuulen! Minä kaadun, minä nousen, minä konttaan, pidän kädestä, silitän ja pyyhin.
Ne naiset siellä riveissä.
Laita tulitikku ikkunan väliin. Älä nouse vieraiden kyytiin. Tiskaa ensin lasit. Muistaa röyhtäyttää. Unelmoi.

Menee metsään ja näkee taivaan, joka jatkuu, jatkuu, jatkuu, jatkuu.
Ihmettelee sitä kuinka helposti vadelmat villiintyvät.

maanantai 16. elokuuta 2010

Laittaisin lierihatun ja Amor ampuisi nuolen


Tänään lähetin 42 sähköpostia.
Aivoni ovat hämähäkin seitti.Illalla olin suihkussakin lukin kanssa. Se pelkäsi enemmän.
Perjantaina tipuin työpöydältä, nyt haaveilen Pietarista, että lipuisin Fontanka-kanavaa ja söisin
pelmenejä. Laittaisin lierihatun ja Amor ampuisi nuolen.
Kieslowskille oli Sinisessä tärkeää, että sokeripala värjäytyi kahvista tasan neljässä sekunnissa.
Minäkin pidän yksityiskohdista, siitä miten omenan poski punertaa ja valo siivilöityy huoneisiin.

lauantai 14. elokuuta 2010

Omenat kypsyvät tango nuevon tahdissa


Palmikoin päiviä toistensa lomaan.
Luen miehestä joka etsii menneisyyttään Krakovasta. Minä olen yksin, mutten yksinäinen.
Omenat kypsyvät tango nuevon tahdissa. Koivu on jo menettämässä vehreyttään, latvukset lepattavat iltatuulessa. Valo on keltaisempaa kuin kuukausi sitten.
En malttaisi odottaa.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Menin taas selkä edellä




Minulla on sanaton mieli. Toivoisin, että mieletön sana.
Menin taas selkä edellä Helsinkiin ja muistin jostain kuulleeni, että niin me elämme elämäämmekin. Selkä edellä. Näemme sen mitä jää taakse, mutta emme tiedä tulevasta.
Jos minä kirjoittaisin kirjan, sen nimi olisi Selkä edellä, koska pää edellä en ole koskaan uskaltanut hypätä.

Eilen olin ystävän kanssa viinibaarissa, Tintossa. Tarjoilija vakuutti, että jopa minä maistaisin, jos viini on pilaantunutta. Olen aina ajatellut, etten varmaan huomaisi. Joisin vaan. Kun tulimme ulos joku kirjoitti liidulla asfalttiin Elämä on persikkaista. En juonut pulloakaan.

Tänään menin siltojen ali, roskalavojen ohi ja peltojen läpi. Sitten tulin pääkaupunkiin.
Matkalla mietin sanoja kolmioleipä, leipäkolmio. Mitä eroa niillä on? Onko leipäkolmio pienempi?
Olen nukkunut kaksi yötä sama nuttura päässä, nyt se näyttää hyvältä. Minun mielestä.
Tapasin sitten marttoja, niillä on kamalasti niksejä. Ne on niin järkeviä ihmisiä että hirvittää. 
Eikä niillä ollut edes nutturaa.

tiistai 10. elokuuta 2010

Sain kauniin lahjan

Sain tänään ehdottomasti elämäni kauneimman lahjan Hannalta. Olen ihan otettu. Että joku tuntematon (lähes) ihminen voi olla niin antelias. Minä en osaa tehdä näin kauniita paketteja, sen kun nakkaan tavarat laatikkoon. Silti osaan nauttia kauneudesta. Hanna oli tehnyt minulle ihan minun väriseni rannekkeet ja lisäksi paketissa oli kaikkea sydämeen käypää. Kiitos! Olet ihana.

maanantai 9. elokuuta 2010

Siellä oli hieno rouva, Peppi ja peikko


Tänään söin lounaan tansanialaisen kirkkoherran ja kirvesmiehen kanssa.
Kuurasin saunan ja leikin vintillä. Siellä oli hieno rouva, Peppi ja peikko. Alakerrassa monta lukkia.
Huomenna lähden porkkanapellolle, mutta nyt avaan karkkipussin (kyllä, taas!) ja katson State of  Playn. Jos pysyn hereillä.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

On tehty nopeasti tärkeitä päätöksiä ja pesty ikkunat

Kuvat miehen.


On tehty nopeasti tärkeitä päätöksiä ja pesty ikkunat.
Kun pesee kaikki talon ikkunat, saa syödä suklaata.
Kun syö suklaata, saa suukkoja koiralta, joka ei saa suklaata.
Olen kontannut niin  monta metriä tänään, että olen muuttumaisillani koiraksi.
Huomenna taidan käydä vain lenkillä, pötkötellä sängyllä ja kerjätä ruokaa ja rapsutusta ja silitystä.
Kaiken tämän keskellä toiveissa: Päivä koiran elämää.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Minulla on yksi lusikka


Lapsi löysi tänään 700 vuotta vanhan rotan papanan. Minä varpaani. Teetin kaksi avainta ja ilmoittauduin portilla. Annoin sormenjäljet.
Sade koversi kanjoneita kotikatuun. Onko jokainen ihminen todellakin saari?
Ampiainen pisti koiraa kuonoon, se sai roikkuvan heltan.
Asuntovaunut lentävät tornadon voimasta, meillä on laatikko täynnä kynttilöitä ja kadonneita tavaroita. Kellari on unohdettujen aikojen hautausmaa.
Pöydällä on kaksi pokaalia, eivät minun. Minulla on yksi lusikka.
Mistä näitä kärpäsiä tulee?