Hullu mieskin nähtiin

Piti mennä Huittisiin asti katsomaan kuuraisia peltoja.
Metsällä ja taivaalla ei ole rajaa. Aamuilla kaduilla on liukasta, puen pipon ja lähden.
Hullu mieskin nähtiin ja syötiin uunikalaa Härkä-Pakarissa.Sinne oli tullut koko kylä.
Puhuin Nairobiin, näin sotaharjoituksen Säkylässä ja kaipasin autoradiota. Laittaisin suomipopin soimaan täysillä. Vannon kautta kiven ja kannon.

Jos voisin, lentäisin Keniaan ja mies pesisi hiukseni savannilla. Heiluttaisin helmaa, kuten Karen Blixen, näitä talvisia tarinoita.
Pimeässä sytytetään kynttilät, piirretään paperinukelle vaatteita ja vähän on paljon.

Minulla on kaikki häiriöt

Puut ovat lähes riisuutuneet, kuu noussut taivaalle. Käymme kohta levolle, me kaikki.
Söin kalakeittoa, soitin pitkästä aikaa pitkiä puheluita.

Minulla on kaikki häiriöt ja huonot tavat:
Revin kynsinauhoja.
Jätän pyykit koneeseen.
Unohdan syntymäpäivät.
Kammata tukan.
Tiskit koneeseen.
Ajatukset vintille.
Ilman kynää en osaa käydä edes vessassa.

Koiralle ei kelpaa, jos silitän yhdellä kädellä. Sillä on tiukat pakarat ja musta katse. Minulla on pakarat ja katse.

Herättiin hädin tuskin

Olimme viikonlopun Korppoossa.
Nukuttiin myöhään, herättiin hädin tuskin, noustiin sängystä harvakseltaan syömään ja ulkoilemaan. Mentiin  nukkumaan pesemättä hampaita. Saunottiin pitkään. Syötiin hernekeittoa ja juotiin punaviiniä.
Kiivettiin korkeimmalle kohdalle ja hengitettiin syvään täplikästä metsää, vihreää sammalta ja syksyn viimeisiä puolukoita. Koira juoksi kuin hullu, mutta tuli takaisin. Luin Pirkko Saision Lokikirjan ja hihittelin peiton alla koira kainalossa. Koira pieraisi.
Takaisintulomatkalla jonkun oma lehmä oli ojassa, talot punaisia ja puut oransseja. Satoi koko matkan. Lautalle pitää ostaa munkkeja.
Ja sitäkin mietin, että olisipa kamalaa olla muurahainen, ne eivät nuku koskaan.

En nouse barrikadeille, matkustan junassa Tampereelle

Miehen ottama kuva
Asemalla liput liehuvat, muttei ole vallankumous. Tosin jossain valta tälläkin hetkellä kumoutuu. Se alkaa rohkeudesta ajatella toisin. Tai nälästä.
Joen uoman vaistoaa maisemassa.
En osaa kuluttaa aikaa, annan sen vain kulua. En nouse barrikadeille, matkustan junassa Tampereelle. Siellä on kokous, muttei se ole mikään baskeripäisten vallankumouksellisten kokoontuminen. Valitettavasti.
Olen kadottanut junassa nukkumisen taidon.
Mutta kotikadulla minua odottaa autojen valoista häikäistynyt supikoira. Katselemme toisiamme tien yli katselemme.

Yö on peitellyt pellot

Yö on peitellyt pellot valkoiseen pitsiin. Juon aamukahvin asemalaiturilla ja raakaa banaania Pasilassa.
Ennen yhdeksää aurinko nousee metsän takaa.
Usva leijailee laaksoissa. Siellä asuu käpylehmät.

Minulla on kova nimi, pehmeät ajatukset.
Ne rakentavat rantarataa, kaivavat ja valavat betonia. Mekin vannoimme verivalat, se oli ennen kuin verestä tuli vaarallista. Se oli silloin, kun oli salaseuroja, salakirjoitusta ja salaisuuksia.
Usvassa lentävät linnut.

Yksi johtaa toiseen ja toinen kolmanteen.
Illalla torjun syysflunssaa mandariineilla. Kun syö tarpeeksi monta, ei tule kipeäksi.

Vesi menee piiloon

Rakeet ropisivat ikkunalautaan ja siitä nyt ei viitsi kirjoittaa mitään, vastenmielistä touhua.

Kirjoitan mieluummin siitä, että suomalainen kuluttaa 4 700 litraa vettä päivässä, joka sekin on vastenmielistä touhua. Siitäkin vedestä lähes puolet on ulkomaalaista vettä, vaikka olemme tuhansien järvien maa. Siis piilovettä, joka sinälläään on hauska sana. Että vesi menee piiloon. Kukkuluuruu, mitä kuuluu?

Paasaan mieluummin, kun katselen räntäsadetta. Lits, läts sanovat suloiset aivoni, joita käytän ihan liian vähän.

Senkin tänään opin,
että minussa asuu miljardeja bakteereja,
että lapsen hampaat ovat kipeät liiallisesta vampyyrihampaiden käytöstä,
että vanhempaa lasta ällöttää, kun koira syö possun kuuloelintä sängyssämme
ja että kahvikuppiin on käytetty 140 litraa piilovettä.

Olisin mieluusti koppelo

Tänään opittua:
Uusi sana: käsikapalo. Se on kuulkaa paras tapa lievittää keskosten kipua toimenpiteiden aikana. Minulle tulee siitä tosin mieleen käsikopelo. Ja siitä koppelo. Ja siitä se, että joku ihminen on ihan koppelo. Olisin mieluusti koppelo, pitkä kaula ja kaunis väritys.
Mutta mies sanoo: Olet oikea rotunainen!
Minä: Minkä rotuinen?
Mies: Suloinen pygmi
- että se siitä koppelomaisuudesta sitten.

Kävimme katsomassa hömppäelokuvan Eat Pray Love. Julia Roberts on kyllä aika koppelo.

Haluaisi mennä raiteiltaan

Haluaisin itselleni saman värisen villapaidan kuin tämä syksyinen metsä.
Karjaalla tekisi aina mieli nousta junasta ja lähteä Hankoon. Haluaisi mennä raiteiltaan, mutta velvollisuudentunto saa pysymään paikoillaan.
Juon junassa kahvia kolmella maidolla, menen Katajanokalle ja palelen. Arkkipiispan kansliasta on upeat näköalat, muttei ulkona kuvata voi. Tuulee Pohjoisnavalta.
Iltalenkille puen ensimmäisen kerran villapaidan ja huivin. Haavat ovat jo riisuneet kesäpukunsa, mutta muut vielä sinnittelevät.

Päivän opetus: Ei kellohameessa syysmyrskyyn.

Me viis veisataan

Sataa keltaisia lehtiä.
Olen syönyt lounaan Blankossa, lukenut Nanna-sarjakuvaa ja katsonut, kuinka puut putoavat jokeen.
Metsä on pointilistinen maalaus. Iltakuudelta talojen ikkunoista heijastuu kultainen aurinko.
Olen ollut Etnia-filmifestivaaleilla, tarjonnut vieraille kaupan pullapitkoa ja lukenut Riikka Pulkkista. Olohuoneen lattialla on enää yksi muuttolaatikko, työkaluja ja pari lamppua.
Ja yksissä kihlajaisissakin oltiin. Viivyttiin pidempään kuin oli aiottu.

Tänään minua pyydetiin määrittelemään sana implementaatio? En ihan ymmärrä.

Puilla on ikkunan takana oma tanssinsa.
Me viis veisataan.

Hullut päivät todellakin

Eilen eksyin Helsingissä. Löysin oven, jossa oli suuri lukko. Tapasin naisen, joka avasi lukon. Hänellä oli koira, joka tuoksui hyvälle. Palasin sieltä toisenlaisena. Jotkut kohtaamiset ovat sellaisia, niiden aikana joku muuttuu, aivojen säikeet reitittyvät uudella tavalla.
Ostin Kiasmasta vihkon, jonka kannessa lukee En ihan ymmärrä. Se sopii minulle.
Svindhuvudilla oli varis päässä ja kaikilla keltaiset muovipussit. Hullut päivät todellakin.
Kuka varastaa ja kenen sielun?

Nyt lähden ja kuuntelen, kun Paula ja Mira laulavat Ultra Bran lauluja. Sen minä ymmärrän. Ja on siellä Kerkkokin.

Tietokoneelta löytyi troijalainen

Taivas oli tänään akvarelli. Pihlajanmarjat punaisia, neidolla punapaula, ilma kuin kirpeä omena. Sillat vievät  toiselle puolelle tai romahtavat.
Teimme sitten omenapiirakan ja ompelin käänteet verhoon, en käden käänteessä.
Leipä maistuu samalta, kello soi samaan aikaan, aamut ovat jo hämäriä.
Horisontissa näkyvät Fibonaccin  luvut, aavistus merestä  ja kymmeniä valaistuja ikkunoita kuin silmiä mustassa illassa. Jokaisessa kohtalo. Tuntuu hyvältä asua liki toisia kohtaloita, seinän takana joku jonka elämä on täydellinen arvoitus.
Tietokoneelta löytyi troijalainen.

Palapeli, joka ei enää ratkea

Ystävät ostivat talon maalta. Oven päällä olevassa kyltissä lukee 1801. Mäeltä näkyy toinen mäki. Aitat ovat täynnä kirnuja, rekiä, kappoja, lestejä, lasipulloja ja täyttymättömiä toiveita. Vaahtera pudottaa kesäpukunsa keltaisen talon päälle, ne ovat samaa väriä, talo ja puu. Näissä kehyksissä on elänyt kokonainen suku, äidit, pojat, mummot, isät ja tyttäret. Palapeli, joka ei enää ratkea. Soitan vanhaa urkuharmoonia talon salissa ja aaveet laulavat mukana.

Pidän kaikki salaisuudet, kirjoitan säkeet kiiltokuvien viereen, heitän lukot meren pohjaan ja verhoilen kaiken epämääräisillä sanoilla. Sinä riisut haarniskani, vanha rouva katsoo seinältä ja sielut lepattavat.

Lisäksi tein leikin, johon Tuittu minut haastoi.

Oletko mies vai nainen?

Olen tulta ja ilmaa

Kuvaile itseäsi.

Huhtikuun noita

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Olemisen sietämätöntä keveyttä

Kuinka voit?

Elossa ja potkii!

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?

Täyttyneiden toiveiden maa

Mihin haluaisit matkustaa?

Ihana on Altyn-Köl

Kuvaile parasta ystävääsi.

Syysprinssi

Mikä on lempivärisi?

Musta

Millainen sää on nyt?

Aamun sinisessä mustat linnut

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Tänä sunnuntaina

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Sota ja rauha

Millainen parisuhteesi on?

Rakkauskertomus

Mitä pelkäät?

Barbaarit tulevat

Minkä neuvon haluaisit antaa?

Älä käy yöhön yksin

Miten haluaisit kuolla?

Kunpa joku odottaisi minua jossain

Päivän mietelause?

Tyhjän paperin nautinto

Mottosi

Jumalat juhlivat öisin

On hiljaisia kuiskauksia ja raakaa huutoa

Kirjamessuilla on ihmeellistä, että samassa hallissa voi olla niin paljon nerokkaita ajatuksia, viisaita ihmisiä, rohkeita lääkäreitä, ihmisiä, joilla on ainutkertainen ääni, joiden sanat saavat itkemään, kietoutumaan viltiin ja pälyilemään oville, on hiljaisia kuiskauksia ja raakaa huutoa, on raiskattuja, hylättyjä, vainottuja ihmiskohtaloita, lantakuoriaisia, purjeveneitä, elokuvasuudelmia, riemastuttavia improvisaatioita ja epätoivoinen rukous.

Nyt minulla on Säihkenäyttämö, Taikavuori ja Marsipaanisotilas.  Eikä siinä kaikki. Minun taikavuorellani pihlajat punertavat ja vaahteran lehdet säihkyvät ilta-auringossa. Ja Kerkko Koskinen laulaa Moskovan valoista.

Juomme punaviiniä, keksimme intiaaninimiä

Nyt on lokakuu, muttei tunnu siltä. Kukat kukkivat teiden varsilla ja aurinko pakottaa riisumaan kaulahuivin.

Olimme saaressa. Makasimme kalliolla ja katsoimme, kun tähdet syttyivät taivaalle. Miten paljon tähtiä voi mahtua taivaankannelle? Ne ovat reikiä, joista haluaisi kurkistaa toiseen todellisuuteen. Mutta me olemme tällä linnunradalla, juomme punaviiniä, keksimmme intiaaninimiä, syömme antipastoja ja kerromme juttuja aamuun asti. Näen tähdenlennon, mutten ehdi toivoa kuin puoliksi. Aamulla usva leijailee meren yllä, meduusat tanssivat rantavedessä, kuin pienet balleriinat tyllihameissaan.

Saareen voisi jäädä, toiseksi yöksi, viikoksi, miksei koko loppuelämäksi. Voisin katsella tähtisadetta illasta aamuun.