lauantai 22. tammikuuta 2011

Ei edes kristallipallo tiedä


Käyn siellä missä lapset rakentavat lumilinnoja. Kävelen valkoisen kaupungin reunoja, tämä lumi on pysynyt kauan, kauemmin kuin ajatukset, jotka muuttuvat. Lumi valuu levyinä katoilta.
Pysäytän silmukat kynsilakalla, väritän korot tussilla.
Huomenna kaksi rakastavaista kohtaa pitkän eron jälkeen. Toinen laskeutuu taivaasta ja me nukumme kädet ristissä.
Eroja on niin monenlaisia. On niitäkin eroja, jotka eivät ole eroja ollenkaan.
Voisiko olla niin, että matka toisen luo on pisin ja vaikein?
Joskus sukellan niin syvälle, että keuhkot ovat tulessa, ehdin ajatella, etten ehdi pinnalle, mutta sitten haukonkin jo henkeä.
Pimeässä sanat eivät pelota, kuten valoisassa. Yössä matka toisen luo lyhenee, mutta vasta aamu näyttää, miten siinä kävi. Ei edes kristallipallo tiedä.
Sokeritoukka pelkää minua. Se juoksee viemäriin.

20 kommenttia:

  1. Monesti käy niin, että valitsee ennemmin sokeritoukan tien kuin tien toisen luo.Kyllä, matka toisen luo on monesti se kaikkein vaikein ja haastavin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä matka toisen luo pisin ja vaikein.Se tehdään ilman reittisuunnitelmaa ja naamioita.Ja se on matka joka pitää tehdä tullakseen perille...miettii hän joka on kulkenut pitkän matkan lähellä ja kerran melkein lopullisesti jo poislähteneenä.
    Hyvää tulevaa hetkeä sinulle ystäväni♥

    VastaaPoista
  3. Juuri tämän takia olen oppinut tykkäämään aamuista, koska silloin ajatukset ovat kirkkaita ja selkeitä. Joku minulle tyttösenä jo opetti, että aamu on iltaa viisaampi!

    VastaaPoista
  4. Merruli: Voi miten hyvin sanottu, sokeritoukan tie. Niin, usein tulee valinneeksi sen, koska pelkää.
    Maria: Niin, naamioiden kanssa se ei onnistu, pitää uskaltaa riisua ne. Kiitos kovasti, huominen jo jännittää :)
    Omenaminttu: Yöllä on ihan omat lakinsa. Silloin sitä sanoo ja tekee helposti sellaista, mitä ei aamulla enää tekisi. Minulle opetettiin tuo sama sanonta aikoinaan, tai jostain sen luin.

    VastaaPoista
  5. Oi, hieno teksti pimeästä ja aamusta. Kristallipallo olisi hieno esine, toisi arkeen mystiikkaa. Tie toisen ihmisen luo on samaan aikaan niin yksinkertainen ja samalla vaikein. Usein tie itseenkin mutkittelee.

    VastaaPoista
  6. taitaa olla jo yö, silti etsin sanoja.
    johtuukohan siitä, että olen leikellyt kirjaimia sanoista erilleen pitkin päivää- tehnyt "aakkospuuroa" ja miettinyt, että kaikilla meillä on samat kirjaimet, aakkoset käytössä- mutta miten eri tavoin niitä käytämme, miten eri järjestykseen niitä laitamme.
    kohti, kohti ja kauniita sanoja!

    VastaaPoista
  7. Aamuterveiset. On se, pitkä ja ihana matka toisen luo. Siksi varmaan rakastumisesta on tehty niin suloista, että sen voimalla kestää paljastaa itsensä ihan kokonaan.

    Ihanaa tapaamista rakastavaisille! Voi että. Meneekö hän kentälle vastaan? Siinä on jotain superromanttista että toinen odottaa siellä lasiseinän takana... :)

    VastaaPoista
  8. Sukat ja sokeritoukat pakoilevat kun eivät paremmasta tiedä. Ihminen tietää ja silti se pakoilee joskus. On se kummallista.

    VastaaPoista
  9. Kaunista, voimallista kohtaamista!

    Ai että tussilla korkoja maalataan. Uusi juttu minulle. Ehkäpä siksi, etten juuri käytä korkokenkiä... =)

    VastaaPoista
  10. Mystinen teksti mutta samalla niin tuttu.

    VastaaPoista
  11. Hassua; jostain syystä kun kirjoitit eroista, ajattelin eroavaisuuksia. Uudestaan luettuna ajattelin, että tarkoitatkin varmaan fyysistä eroamista. Molemmin tavoin sanasi ovat merkityksellisiä. Meillä ainakin - siis miehelläni ja minulla, on eroja (eroavaisuuksia), jotka lopulta eivät ole eroja lainkaan. :)

    Minua sanat pelottavat pimeässä. Valo tuo aina helpotuksen.

    VastaaPoista
  12. En tiedä kumpi olisi pahempi, se että toinen viedään pois aivan yllättäen, ilman varoitusta vai se, että tietää toisen menevän pian? Kumpikin tuntuu yhtä pahalta. Olipa musta ajatus.
    Teidän kohtaaminen on varmasti iloinen ja romanttinen!

    VastaaPoista
  13. Juu, pitkä, pelottava ja ristiriitainen. Matka. Kun on tosissaan matkalla toisen luo.
    Hmm... En ole varma, haluaisinko kurkistaa kristallipalloon.

    VastaaPoista
  14. On se! Se matka toisen luo. Tai ehkä vielä pitempi sittenkin matka omaan itseen.

    VastaaPoista
  15. Miten minulle tuli mieleen, että tie oman itsensä sisälle, aidon itsensä luo on maailman pisin.
    Oisko toiseksi pisin tuo toisen luo=)

    Oi nuo pimeässä kuiskatut sanat muuttuvat keijuiksi, sinisenharmaisksi harsoiksi..
    En ole pitkään aikaan saanut kuiskata...kaipaan sitä..

    VastaaPoista
  16. Voi, se oli niin kaunis teksti. Rakastuessa matka alkaa ja rakastaessa sitä kartanlukutaitoa toisen lähelle tarvitaan, avointa ja pelotonta mieltä. Me kun ollaan kaikki omanlaisia ja monessa samanlaisia...no joo, tällaista tuli mieleen. Rakastavaisille toivon ihanaa kohtaamista! =)

    VastaaPoista
  17. Vain nainen voi tietää lakoista ja tusseista.

    VastaaPoista
  18. Ihanaa että rakastavaiset kohtaavat, ikävä on varmasti ollut maailman toisilla äärillä.

    Voi kun oliskin kristallipallo, josta näkis- vaikka muutamanpäivän päähän, ei liian pitkälle. Ja sama homma, kynsilakalla korjaan minäkin :) Tusseilla en ole vielä korkoja värittänyt, mutta hopeaspraylla maalasin kerran koko kengät- hienot tuli :)I

    VastaaPoista
  19. Olipas erityisen ihana teksti.

    Oikein paljon terveisiä teidän kyyhkyläisille!

    VastaaPoista
  20. Pellon pientareella: Totta, se on samalla ihan helppo ja samalla vaikea. Oikeastaan ajattelin jälkeenpäin, että tien ehkä löytää toisen luo, mutta miten pysyä sillä samalla tiellä, kun näköpiirissä on kivoja polkuja.
    Ritva: Tuo sinun aakkospuurosi on tosi mahtava idea! Tänään juuri todistin kohtausta, jossa oli monta väärinymmärrystä. Vaikka on samat kirjaimet, emme silti ymmärrä toisiamme.
    Ilse: Minustakin se on ihan suoraan elokuvista. Tai siis olihan se. Olimme paikalla todistamassa :)
    Pilvitarha: Niin, toinen ihminen voi olla myös kovin pelottava. Tai se, että paljastaa itsensä toiselle, on ihan toukkana.
    Nonna: Juujuu, tussilla korjaantuu, kun on vähän rispaantunut nahka. Kun korjaantuisi tämä omakin nahka jollain tussilla :)
    Lumikko: Niin varmasti.
    Ansku: Totta, olisin voinut kirjoittaa myös eroavaisuuksista...ihanasti ajateltu. Ja totta, eroavaisuudet eivät ole pahasta, vaan usein ihan hyvästä.
    Solen: Jos ajattelen synkästi kuolemaa, haluaisin tietää toisen lähdöstä, että ehtisin valmistautua...juu, synkäksi menee.
    Linnea: Minä en varmaan uskaltaisi kurkistaa, vaikka sellainen olisikin. Olisi ehkä kuitenkin pelottavaa tietää tuleva.
    Pirkko: Niin...se on varmaan eri ihmisillä eri asia. Se matka, että kumpi sitten on pidempi. Tai vaikeampi.
    Hanne: Matka itseenkin on vaikea. Ehkä se on niin lähellä, liian lähellä. Pitäisi olla ihan hiljaa ja kuunnella.
    Dahlia: Niin, se on vasta matkan alku ja suunnistustaitoa tarvitaan todella vasta sitten myöhemmin. Että pysytään samalla reitillä.
    Baba: Tieto kulkee äidiltä tyttärelle, salattu tieto :)
    Annakaisa: Olihan se. Joo, ei liian pitkälle, ihan vain kuukauden päähän korkeintaan. Eikös se ole kivaa, että elämä voi yllättää? Vau, hopeakengät.
    Laura: Kiitos. Kerron, kerron :)

    VastaaPoista