maanantai 17. tammikuuta 2011

Hävittäjät eksyvät ja silmukat tippuvat


Lapsi syö puikoilla makaronilaatikkoa ja letittää hiuksia musiikintunnilla.Näyttämölle se kuoli.
Minä olen huono puikoissa, kaikissa puikoissa.
En kuole nälkään sushiravintolan pöydän ääreen, mutta hävittäjät eksyvät ja silmukat tippuvat. Orkesteri sekoaisi, jos olisin puikoissa.
Lapsi kertoo miehestä, joka syö savea. Minä söin viime viikolla vahingossa vasikan kieltä. Sitä ei voinut ajatella tai se ei mennyt alas, vaan ylös.
Lapsi sanoo, että jos olisin koira, olisin berhandilainen...hmm...no kiva, sillä on se tynnyri.

16 kommenttia:

  1. Minä en ole koskaan syönyt puikoilla. En varmaan osaisikaan, tai no, ehkä opettelemalla oppisi. Pitäisipä joskus kokeilla, vaikka aloittaa sillä makaronilaatikolla. Ehkä se olisi helpoin, olisi palon tartuttavaa :)

    VastaaPoista
  2. ... siis paljon tartuttavaa, ei palon...

    VastaaPoista
  3. Voi Laivuri!Saariston lasten sankari♥
    Mutta sillä ei ollut tynnyriä...
    meillä joku tykkää kylmästä makaronilaatikosta (ja syö sormin..voi voi mitä tapoja:))

    VastaaPoista
  4. Minäkään en osaa ollenkaan puikoilla syödä, ei ole jotenkin kärsivällisyyttä rauhassa opetella. Voisi tehdä lupauksen, että opettelee, ehkä ;-)

    VastaaPoista
  5. Malla: Sen kyllä oppii, mutta minä taidan olla kyllä vääräoppinen. Mutta kuten sanottu, ruoka päätyy enimmäkseen suuhun, joten hyvä on.
    Maria: Niin, sepä olikin ihana. Minusta berhandilaiset ovat kyllä ihan söpöjä, mutta...no joo, se tynnyri. Minäkin tiedän erään, joka syö kylmää makaronilaatikkoa :)
    Himalainen: Ajatella, että joku poimii riisin kerrallaan puikoilla, se on ihme.

    VastaaPoista
  6. Bernhardilaisethan pelastavat ihmisiä. Eikö se ole hyvä luonteenpiirre?

    Minä olen pikkuhiljaa oppinut syömään puikoilla kunnolla. Mutta Koreassa jouduin syömään nuudelikeittoa puikoilla, semmoisilla metallisilla, ja siitä ei oikein tullut mitään, ne nuudelit oli saamarin liukkaita.

    VastaaPoista
  7. Minulla on japanilainen ystävä, joka vakuutti, että jokainen oppii syömään puikoilla. Ja kas vain, ei se niin vaikeaa olekaan, ei edes minun kärsimättömällä luonteellani! Riisinjyvätkin saa näppärästi suuhun asti, kun uskoo itseensä.
    Makaronilaatikko... Sitä en ole syönyt vuosiin. Miten ihminen voi eksyä niin kauas täydellisistä, yksinkertaisista arjen ihanuuksista kuin makaronilaatikosta? Arki on aliarvostettua, sanon minä.
    Bernhardinkoirat ovat ihania, ilman tynnyriäkin. Niiden silmät sanovat: "Minä ymmärrän sinua." Ja niin ne ymmärtävätkin, voin vakuuttaa omasta kokemuksestani. Kun painaa päänsä bernhardinkoiran lämmintä, pehmeää turkkia vasten, ei mikään paha maailmassa pääse lähelle.

    VastaaPoista
  8. Vasikan kieli on oikeasti kyllä hyvää, mutta sitä ei tosiaankaan pidä syödessä yhtään ajatella. Hassua, sillä eihän kanaakaan syödessä ajattele pikkutipuja. Tai ehkä jotkut ajattelevat...

    VastaaPoista
  9. Ala-asteella kun tulin kotiin yksin, niin katsoin videolta matkavideoita, jossa näytettiin kaikkea eksoottista mitä ihmiset söivät kaikkialla maailmassa. Sitten söin puikolla omenanpaloja ja selostin samalla mitä kummallista se oli :)

    Berhandilainen on niin lempeä ja viisas. Sellainen minäkin olisin mielelläni.

    VastaaPoista
  10. Puikot eivät onneksi ole maailman tärkein juttu, tosin niiden kanssakin voi pikkuhiljaa ystävystyä. Minä rakastan noita silmukoihin ja makaronilaatikkoon liittyviä puikkoja, tahtipuikot jätän suosiolla ammattilaisille!

    ps. Piti sanomani, että sulla on loistavat kuvat tuolta avajaisista!!!

    VastaaPoista
  11. Aikoinaan opin käyttämään puikkoja joten kuten ja vieläkin varmaan pitäis niin päätyis vähemmän suuhun kerralla;) Tuo berhandilainen on kyllä niin söpö vaikka onkin iso, söpö vaikka onkin aikuinen, sovellettuna ihmiseen!

    VastaaPoista
  12. Hih, olen ihan yhtä huono kaikissa puikkohommissa. Sushin syöminen nyt jotenkin sujuu, mutta kiinalaisen ei. Mitä hävittäjät edes ovat (siis muuta kuin niitä pelottavia sotalentokoneita)?*

    Jospa lapsesi ajattelee, että olet turvallinen kuin berhandilainen ja yhtä hyvää seuraa? Ja onhan se tynnyrikin aika hyödyllinen. :)

    VastaaPoista
  13. Minäkin olen kuollut näyttämöllä. Monesti. Olin Kyllikki Saari silloin ja sain puukosta.

    VastaaPoista
  14. Ei, ei puikkoja tännekään. Jääpuikotkin ovat epäilyttäviä ja kertovat huonoista eristeistä. Pitäisi opetella. Enemmän maailmassa taitaa olla puikoilla syöjiä kuin meitä muita, jos niin kuin ajattelisi, että enemmistö kyllä tietää, mikä on oikein. :)

    VastaaPoista
  15. Naureskelen täällä ääneen tuota tynnyriä!

    Oletko tullut ajatelleeksi jätskipuikkoja?

    VastaaPoista
  16. Merja: Totta, nehän pelastaa henkiä...minusta tuntuu, että lapsi kyllä ajatteli, että näytän berhandilaiselta. Metalliset puikot, siinä mahtoi käydä kilinä.
    Kamomilla: Minulla taitaisivat jäädä riisinjyvät lautaselle. Mutta makaroonilaatikko on yksi vakioruoka täällä. Lasten suosikki. Oi, olisikin varmaan ihana nukkua berhandilaista vasten.
    Omenaminttu: Niin. Minä olen periaatteessa kasvissyöjä, tai syön kyllä kalaa ja hätätilassa näköjään myös lihaa ja sisäelimiä :)
    Solen: Eikös ne Madventures-tyypit syö ihan kaikkea mahdollista? Olen kerran katsonut televisiosta...minulta jäisi kyllä toukat lautaselle.
    Nonna: Minä en ole koskenut muihin kuin syömäpuikkoihin aikoihin. Kiitos, mies kuvasi siellä, onnistuivat hyvin.
    Dahlia: Se puikoissa muuten onkin hyvä, ettei voi ahmia. Minä olen armoton ahmija, mutta puikoilla se ei onnistu.
    Lumiomena: Minä söin hiljattain nuudelia puikoilla ja se kävi hyvästä kärsivällisyysharjoituksesta levottomalle ja nopealla mielelleni. Tekisi siis varmasti hyvää ihan jokapäiväisenä harjoiteuksena. Totta, lapsi varmaan ajatteli, että olen turvallinen.
    Piilomaja: Voivoi sinua! Minä olen aina jäänyt henkiin :)
    Ilse: Totta, enemmistö syö varmasti puikoilla...tai luulen, en tiedä. Kyllä sitä vanha koirakin oppii uusia temppuja, eikös.
    Laura: No niin! En muuten ole, niitähän minä käytän. Yleensä vielä pureskelen lopuksi.

    VastaaPoista