keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Lunta sataa vaan


Meillä asuu viisitoistakiloinen sylikoira.
Lunta sataa vaan.
Seisoin vihreissä valoissa ja sanoin: ”Oletkos ihan aasi?” Minulla on sellainen tapa, sätin itseäni ääneen.
Tulin kotiin, söin mysliä, luin sisutuslehteä ja sain sisustusvimman. Niin siinä käy.
Sitten taas kaapit, hyllyt ja pöydät seilasi eessuntaas.
Ja kyllä, tänäänkin söin terveyssuklaata. Huomenna olen jo ehkä tervehtynyt. Tai sitten en.

25 kommenttia:

  1. Terveyssuklaa on kummallista, kun sitä tarvitsee aina lisää. Tuo rymsteeraus taitaa olla myös niitä alkuvuoden tauteja.

    VastaaPoista
  2. näin unta lumesta. lunta unta. täällä ajatus lumesta tuntuu niin unelta. on vain kirkkaita värejä kirkkaassa valossa. suklaa sulaa sormiin, jos sellaista sattuu löytämään.

    lämpimät terveiset!

    VastaaPoista
  3. Meidän sylikoira painaakin ehkä 35 kiloa tai enemmän. (Kilpailuvietti iski heti).

    Minulla on tapana puhua sille aina kävelyllä, ei mitään sesse-lässytystä, vaan normaalia keskustelua. Nykyään joutuu vähän kannustamaankin että se pääsee upottavien lumikasojen yli, vanha...

    Jos kävelen yksin, saatan puolivahingossa jutella koiralle silloinkin. Samoin kuin autoa ajaessa tulee helposti "kattokaa, hevosia tuolla" vaikka lapset ei olisikaan kyydissä...

    VastaaPoista
  4. Merruli: Se voi muuten olla, että se on uuden vuoden kepposia. Me muutimme syksyllä ja musta tuntui, ettei tavarat olleet oikein löytäneet vielä paikkojaan, mutta nyt pari huonekalua löysi paremman kohdan.
    Outi: Hassua varmaan nähdä lunta lumesta siellä lämmössä. Värimaailma on varmasti niin totaalisesti erilainen. Ja se äänimaailmakin! Niitä on ollut kiva kuunnella.

    VastaaPoista
  5. Kilpailuviettihän on ihan mahtava juttu. Tuo meidän koira tykkää ihan kamalasti olla sylissä, siis ilmassakin, jos joku vaan jaksaa sitä kannella. Minäkin juttelen kyllä koiralle lenkillä, mutta itselleni juttelen vain kun hermostun.

    VastaaPoista
  6. Sellaiset isommat sylikoirat vauvanilmeineen on kyllä liikuttavia. Voin kuvitella tuon painon kun kuopus on 15 kiloinen ja mieluiten sylissä tai niskan päällä;) Kieltämättä tulee oltua niin paljon enemmän talvella sisällä, että sisustusvimma on väistämätön! Tuota terveyssuklaata mun täytyy ehdottomasti lisätä. Kynttilöitä poltan kans vimmalla ja sun kuvat on ihanan tunnelmallisia. Löysin monta kivaa asiaa kynttilöiden lisäksi niistä! =)

    VastaaPoista
  7. Dahlia: Sinulla on siis sylilapsi. Meidänkin tyttö kömpii onneksi vielä joskus syliin, mutten minä sitä jaksaisi kovin pitkää matkaa kantaa, painaa jo sen verran. Minä olen nyt tyytyväinen sisutukseen, tuntui, että parit huonekalut oli väärillä paikoille, nyt ne on hyvin :) Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Tykkään tosi paljon siitä kun kirjat ovat tuolla tavalla keskellä elämää. Tosi kaunista.

    Minä en taida tervehtyä millään, en ole koskaan syönyt näin paljon suklaata kuin tänä joulun aikana ja luulen, että joudun jatkamaan, vaikka tänään onkin nuutti.

    VastaaPoista
  9. Suklaalla on ehdottomasti tervehdyttävä vaikutus! Lisäksi uskon punaviinin hyväätekevään voimaan.

    Kun olin lapsi, vanhemmillani oli noin 40kg painava sylikoira. Se oli ihana, ja teini-iän herkkinä vuosina sitä sai paijata, kun ei enää kehdannut mennä äidin tai isän syliin eikä ihastukseni kohde ollut kuin kaukorakkaus vain. :)

    VastaaPoista
  10. Sylikoira puuttuu, muttta osaan haukkua itseäni ääneen liikennevaloissa ja muuallakin. Aika usein siihen on syytäkin, siitä huolimatta että jääkaapissa (ei sen siellä kuuluisi olla, mutta on parempaa kylmänä) on tuhti varasto terveyssuklaata, vähintään 85 prosenttista.

    VastaaPoista
  11. Mulla on tapana läimäistä itseäni otsaan sopivissa tilanteissa. siis vaikka liikennevaloissa tai kirjastossa tai missä nyt sitten sattuukin tarvitsemaan omaa pöljyyttä kuvaavaa elettä. Hyvin toimii.
    terveyssuklaa: pitää yllä terveyttä! Siksi sitä tulee nauttia säännöllisesti!

    VastaaPoista
  12. Hih, olisinpa seisonut takanasi, kun kutsuit itseäsi aasiksi liikennevaloissa. Olisin sitä hihitellyt mielelläni.

    Tulee mieleen yksi oma keskustelu, jonka kävin koiranulkoilutuslenkillä muutama vuosi sitten. Ihan kahden vaan oltiin ja koira nätisti hihnassa, kun se yhtäkkiä säntäsi ojan yli pienen kuusen juureen. Kuului vikinää ja koira loikkasi takaisin tielle. Mutta enää emme olleet kahden. Ralfilla oli suussaan jäniksenpoikanen.

    Olin aivan hädissäni ja muistan käyneeni hyvin kiihtyneen keskustelun koiran ja jäniksen kanssa siitä, mitä ihmettä tehdään, kun on ihminen, koira ja rampa jänis.

    Jälkeenpäin mietin, että jos joku olisi sen tilanteen ja sanani saanut nauhalle, olisin saanut siitä monet hyvät naurut.

    VastaaPoista
  13. Minullakin on terveyssuklaapatukoita 3.
    Jäi päälle tuo suklaa Joulusta..
    Kauniita kuvia ja taustalla mielenkiintoisia
    tauluaj..Grafiikkaa??
    '

    VastaaPoista
  14. Kiva kuulla, että muutkin sättivät itseään ääneen. Enkä minä vain säti, myös totean monesti ja puhelen muutenkin. Ja kotona saatan pamahtaa yhtäkkiä yllättäen laulamaan mitä oudompia biisejä. Ärsyttää lasta kauheasti.

    Näyttää niin kodikkaalta.

    VastaaPoista
  15. Juuri toisessa blogissa kommentoin tänhetkistä sisustusvimmaani, se on kyllä vaivannut mua jo melkein vuoden ajan, kun ei olla vieläkään aloitettu remonttia(joka piti keskikerroksessa aloittaa jo vuosi sitten siis) Eikä tämä vimme tietenkään saa loppua ennenkuin se remppa toteutetaan, luulisi että mulla se kävis helposti kun sekä minä että mies touhutaan remonttitarvikkeiden kanssa aamustailtaan, mutta niinhän se on ettei suutarin lapsilla...jne...klisee;)
    Hyvä jos sait rauhan ja oma vimmasi laantui, se nimittäin ahdistaa kun katselee nurkkiaan joihin ei ole tyytyväinen.
    Sovitaan AvaruusSeikkailu-treffit, menee just sopivasti teidän E:lle, jos on ok että otan koko kolmikon mukaan :)? su 27.3 tai su 3.4. klo 15.

    VastaaPoista
  16. Olikohan meillä sama lehti... nimittäin minuunkin iski eilen sisustusvimma, kun luin uutta lehteä.
    Terveyssuklaata, hmm... kelpaisi varmaan tännekin.

    VastaaPoista
  17. Lunta sataa, mutta teillä on ihanan lämmin tunnelma. Tuolla kelpaa vaikka makoilla lattialla! nauti sinä vaan terveyssuklaasi! Se tekee hyvää!

    VastaaPoista
  18. Himalainen: Joo, sun pitää jatkaa vain sitä suklaan syöntiä, muu ei nyt auta. Meillä on kirjoja joka huoneessa...tai no, ei vessassa ja eteinenkin on vähän siinä ja siinä.
    Lumiomena: Vau mikä sylikoira! Se on ollutkin aikamoinen jötikkä :) Meidän koira tykkää kamalasti olla sylissä ja viihtyy tosiaan hyvin sylissä, vaikka sitä kanniskellaan huvin vuoksi sinne sun tänne.
    Pirkko: Ihanaa huomata taas, että joku muukin sättii itseään ääneen. Minusta se on vähän noloa ja tyhmää. Miksi pitää itseään torua, jos nyt vähän töpeksii, mutta niin mä teen. Mutisen, hölmö, idiootti tai jotain muuta mukavaa. Ai jääkaapissa...mulla on huoneen lämmössä.
    Isoinpapu: Sun pitää vaan varoa, ettet liian kovaa lyö :) Mulla näköjään toimii ennemmän tuo verbaliikka.
    Laura: Mä näin tuon kohtauksen silmissäni. Siis meni elokuvana tuossa valkokankaalla just :) On teillä mahtanut olla mielenkiintoinen keskustelu. Miten kävi? Söikö Ralf pupun?
    Hanne: Minullekin jäi päällä, eilen sain sentään aikaiseksi lähteä jo tanssitunnille. Grafiikkaa joo, toinen on Pia Lehtisen, toinen tyttären.
    Liivia: Ihanaa, että meitä sättijöitä on enemmänkin. Se on mulla ainakin ihan alkukantainen ilmiö. En voi mitään niille sanoilla, jotka tulvii suusta. Kiitos :)
    Annakaisa: Tuo suutarin lapsella ei ole kenkiä -juttu on niin totta.Mun vimma joo laantui nyt ainakin joksikin aikaa. Kivaa, mennään vaan yhdessä teatteriin. Meille käy tuo 27.3. Varaatko sinä kaikki liput via minä?Soitellaan vaikka tarkemmin tai käydään lounaalla.
    Linnea: Mulla oli Koti&Keittiö...ehkä sulla oli sama? Mulle tulee usein sisustusvimma, kun selailen sisustuslehtiä. Tai siivousvimme, mikä on tietysti paljon parempi.
    Nonna: Kiitos. Joo, lattialla makoillaan usein. Ja suklaata syödään vielä useammin.

    VastaaPoista
  19. Multa on joskus mennyt koko vihreä valo ohi kun vaan olin niin ajatuksissani, vai ihmettelinkö maailman menoa, en muista, mutta silloin kyllä sätin itseäni. Sain myös sisustusvimman, mutta ne liikkeet taisi olla turhia, katsotaan mitä tulee :) Mahtavaa, että lunta vaan sataa. Mä vain kuvittelen itseni sinne lumisotasille ja hiutaleiden pyydystyskilpaan :)

    VastaaPoista
  20. Sain Ralfin pudottamaan sen pupun, mutta se jäi sätkimään tielle. Olin kovin kiihtynyt. Vaadin Ralfia miettimään, että mitä ihmettä nyt tehdään. Ymmärsin, että ei minusta ole pupun tappajaksi. Piti antaa koiran hoitaa homma.

    Käännyimme kotiin. Koira meni edellä. Edelleen talutushihmassa. En ole koskaan nähnyt sen kulkevan yhtä pystypäin ja ylväästi, kuin silloin, pupu suussaan.

    Ja kyllä, Ralf sai pitää saaliinsa. En hennonnut sitä iloa siltä riistää.

    VastaaPoista
  21. Kaunista teillä!

    Mä olen pysähtynyt auton kanssa vihreisiin. Ja vielä odotin kunnes takaatulija tööttäsi. Ei yhtään hävettänyt, ei...

    VastaaPoista
  22. Uusi Aamu: Niin, siellä ei taida olla lunta? Mulla sisustusvimma tuottaa tulosta aina heti tai ei sitten ollenkaan :) Olen vähän sellainen impulsiivinen sisustaja.
    Laura: Mä voi kuvitella tuon teidän keskustelun, olisinpa ollut kuuntelemassa. Minäkään en voisi ottaa pupua hengiltä, se on niin söpökin. Hyttysen tapan kyllä mielelläni.
    Satu: Kiitos. Minä olen usein liikenteessä ajatuksissani ja auton ratissa se vähän huono.

    VastaaPoista
  23. täällä menee suklaisia joulukuusenkoristeita- niitäkin ihan terveydellisistä syistä.

    VastaaPoista
  24. Lumisade onneksi loppui!
    Meillä asuu 30kg sylikoira Kerttu, luulee olevansa perhoskoira.
    Tiedätkö sinä olet varmasti saanut monta kertaa blogitunnustuksen. Minä sain sen ihanalta Merrulilta ja halusin jakaa sen eteenpäin sinulle.
    En osaa sitä lähettää, kun tämä bloggaus on niin uutta ja vaikeaa... kävisitkö kurkkaamassa blogissani?
    Ihanaista lauantai-iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  25. Maija: Kiitos kovasti :) Olen jokaisesta tunnustuksesta kovin iloinen, ihan vilpittömästi. Teillä onkin varsin kookkaan kokoinen sylikoira, minä en siis valita yhtään. Menen heti kurkkaamaan.

    VastaaPoista