torstai 20. tammikuuta 2011

Olen varonut heikkoja jäitä


Olen varonut heikkoja jäitä, kävellyt jääsiltaa joen päällä, laulanut kiellettyjä lauluja.
En halua puolikasta, vaan kokonaisen.
En halua mustavalkoista, vaan harmaan kaikki sävyt.
Sitäkin mietin, että olisipa kätevää, jos voisi piilottaa päiväkirjan avaimen nutturan sisään.
Lapsi leipoo torttuja ja nuolee ne kiinni.

Minä: Tiedätkö mikä on kova maha?
Lapsi: Sellainen, ettei sitä saa kirveellä auki?

Ja vielä linkki tärkeään näytelmään, jonka kävimme katsomassa. Nuoret uskaltavat, minä kumarran ja vaikenen.
Päältä näkee niin vähän.  Juuri luin, että 24-vuotiaista joka viides on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Se on surullista ja pelottavaa.

28 kommenttia:

  1. Näytelmän aihe on hurja. Katsoimme viikonloppuna miehen kanssa saksalaisen elokuvan aiheesta - ei ollut kummoinen, mutta herätti se ajatuksia, tai muistutti entisistä ajatuksista.
    Jokelan tapauksen sattuessa olin tietenkin töissä, koululla. Joku luki sattumalta välitunnilla nettiuutisia ja saimme tietää asiasta tuoreeltaan. Menin tunnille ja tunsin, etten ole koskaan ollut oppilaille läsnä niin paljon. Että ei niin pahaa, ettei näköjään hyvääkin.
    Avain nutturassa. :-) Laita ihmeessä!

    VastaaPoista
  2. Kirvestä kovempi vatsa - kuulostaa aika kivuliaalta mutta ritari olisi sellaisesta tyytyväinen ;)

    Muistan kymmenen vuoden takaisen uutisen jonka mukaan yhtä mielialalääkettä (en muista nimeä) myytiin jo silloin enemmän kuin buranaa. Kuulostaa hurjalta, mutta niin tavallista se vain on. Ehkä nykyään ymmärretään paremmin hakea tukea?

    VastaaPoista
  3. "Päiväkirjan avain nutturassa". Siinä on jotain lohdullista. Siinä, että voi pitää salaisuudet itsellään, avaimen turvassa. Tuli hyvä mieli

    VastaaPoista
  4. Onpas hienot kuvat täältä meidän kotikulmilta. Mulla on aivan liian vähiin jääneet jokirantakävelyn viime aikoina. Aiempina talvina olen siellä kulkenut monena iltana viikossa. Tänä vuonna en ole ollut jääsillalla ollenkaan.

    Mutta mitä ne kielletyt laulut on? Osaankohan minä sellaisia?

    VastaaPoista
  5. Ja surullista ja pelottavaa on se, että kaikki mielenterveyspalveluja tarvitsevat eivät niitä saa. Tai sanotaan, että ehkä vuoden päästä. Entäs jos tarvitsisi heti?!

    Tuo kuvapari on hieno.

    VastaaPoista
  6. Hassua, otsikosta tuli mieleen Ultra Bra, ja sitten tekstissä oli Kristiina Halkolaa :)

    Ehkä hyvä puoli noissa alle 24-vuotiaissa on se, että ovat hakeneet ja saaneet apua ajoissa, niin nuorina? Jos siitä jotain hyvää haluaa etsiä. Äh, on se aika laiha lohtu sittenkin.

    VastaaPoista
  7. Linnea: Näytelmä oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Sitä ennen kaikkea. Nuoret ovat tarttuneet aiheeseen, johon aikuiset eivät uskalla tarttua. Sinulla oli varmasti raskasta sinä päivänä koulussa.
    Pilvitarha: Minua tuo lapsen vastaus nauratti. Olin ajatellut, että hän tietää, mikä on kova vatsa, vaan eipä tiennyt.Mutta hänen selityksensä oli kyllä hieno. Osa selittyy varmasti sillä, että apua osataan hakea, mutta silti, tässä ajassa on jotain pelottavaa.
    Mirkku: Niin. se olisi loistava piilo. Minä haluan pitää itselläni paljon juttuja, en kerro kenelläkään.
    Laura: Kiitos, tulin tanssitunnilta siltaa pitkin ja pysähdyin kuvaamaan, kun näytti niin hienolta. Ja on mukavaa kulkea melkein jäällä. Lauloin Vysotskyn Ystävän laulua, eikös se ollut joskus kielletty? En minä kyllä sitää osaa.
    Netta: Totta! Siitä minä olen kovin huolissani. En ymmärrä, että psykologin vastaanotolle voi olla vaikka vuoden jono, se on heitteillejättö. Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Lumikko: Niin tosiaan taisi käydä :) Ultra Bra on ikiaikainen suosikkini.Niin minäkin yritän itseäni lohduttaa, silti se tuntuu kamalan hurjalta. Jotenkin uskomattomalta, että voiko se pitää paikkansa.

    VastaaPoista
  9. Ihanat kuvat. Tulee mieleen, että valokuvausta voisi harrastaa ja opiskella hieman enemmänkin...

    Surullisia nuo nuorten tilastot. Mihin tämä maailma on menossa?

    VastaaPoista
  10. Mustavalkoinen ajattelu kieltämättä oikoo senverran että harmaita sävyjä haluan kans tavoitella. Töissä, nuorten kuuntelijana, mietin miten kova arvomaailma yhteiskunnassa usein on. Ei aina tavoita sitä tarvitsevaa, herkkää, hyväksyntää hakevaa nuorta. Sellainen kiva asia, jonka olen töissä huomannut. Nuoret ei onneksi nykyään häpeä hakea apua, juurikaan. Siinä jutellessa joskus toteavat että voi, sen ja senkin pitäis kyllä päästä juttelemaan;)
    Nutturaan vois muuten laittaa kaikenlaista jemmaan. Pöyhis sopivasti kampausta!Ai niin, täällähän se avain onkin... =)

    VastaaPoista
  11. Lapsesi on teràvà! Turvallisessa olossa. Olen tàssà nyt kuunnellut naapurin seinàn takaista 'elàmàà'. Surettaa, koska siellà ei kuulosta kenellàkààn olevan turvallista pohjaa, millà ei tarvitse mitààn 'rauhoittavia'. Kiroilua, huutamista, uhkailua jne. Ja nuorin 3-vuotias! Mikà on minun vastuuni??? Venàjàn tunneilla lauloille Vysotskya suurella tunteella. Vielàkin osaan sen, jos saan sanat eteeni - vaikka venàjàksi.

    VastaaPoista
  12. Minäkin haluan ehdottomasti kokonaisen. (Tyynystä käy sopivan tilanteen tullen ja joskus puolikas).

    VastaaPoista
  13. Nonna: Kiitos. Minunkin pitäisi opiskella. Mies on hyvä käsittelemään näitä minun kuvia.
    Lissu: Niin on! Voi kuinka kurja tilanne sinulla on, tuo olisi ihan hirveää. Voiko heille jutella? Ottaa yhteyttä johonkin? En tiedä, eihän se sinun vastuullasi ole, ei tietenkään, mutta ymmärrän, että on voimaton olo.
    RvaPioni: Aina, kokonainen suklaalevy...tai mikä tahansa :)

    VastaaPoista
  14. Onko sinulla tarpeeksi iso nuttura? Minulla ei olisi, tai ehkä sinne mahtuisi aivan pienen pieni avain.

    Huikaisevan sininen tuossa taivaassa.

    VastaaPoista
  15. Mua aina vähän naurattaa kävellä sitä jääsiltaa, kun vieressä varoitetaan heikosta jäästä: "kävelen jääsiltaa pitkin ja varon kamalasti".
    Ei kai se nyt niin hassua tai nokkelaa edes ole, mutta naurattaapahan vaan.
    Nauraminen on hyvä.

    VastaaPoista
  16. Dahlia: Sinä teet tärkeää työtä, kaikki kunnioitukseni. Minustakin tuntuu, ettei nuorilla monesti ole kuunteljaa. Ei ketään, joka oikeasti kuuntelee. Mutta uskon, että nuoret myös ehkäpä osaavat hakea paremmin apua kuin me aikoinaan. Vaikkei sitä apua sitten valitettavasti usein saakaan.
    Solen: No, kyllä sinne yksi päiväkirjan avain mahtuisi :) Kun ei kampaa tukkaa, nuttura kasvaa.
    Isoinpalu: Eikös vaan? Nauroin tänään samaan, kun kävelin sitä pitkin. Että piti varoa heikkoja jäitä siinä vieressä. No, minä varoin, en poikennut sillalta. Nauraminen on hyvä :)

    VastaaPoista
  17. Minäkin valitsen kokonaisen, vaikka siten saan myös ne kaikki asioiden nurjat puolet koettavakseni. Harmaansävyissä on valinnanvapautta, jota mustavalkoiset ihmiset eivät tunnu ymmärtävän. Samat asiat näyttäytyvät niin erilaisina näkökulmasta riippuen. Nuorten hätä on käsin kosketeltavaa, mutta ikävä kyllä sekin pyritään arjessa monasti vaientamaan mustavalkoisuudella: kun ei puhuta, niin ongelmia ei ole.

    VastaaPoista
  18. JUst nyt iski, jälleen kerran, Turku, ikävä.
    Sen vähän minkä ennätimme Suomessa olla, näin ja kuulin pahaa oloa ja kyseessä vain 10-v lapsi eivätkä vanhemmat mitää laitapuolen kulkijoita. asiaan uuttuo onneksi opettaja ja ehkä tilanne muuttuu, toivon niin.

    VastaaPoista
  19. Seija: Sanoit sen hyvin, juuri noin. Kaikki puolet vaan. Minä en ole koskaan ollut kovin mustavalkoinen ja siksi onkin aina harmittanut, kun jotkut ihmiset eivät kykene näkemään asioiden monia puolia. Tai eivät halua nähdä.
    Pikkujutut: Voivoi minua, aiheutan Turku-ikävää.Miten surullista. Lapset ovat niin syyntakeettomia ja puolustuskyvyttömiä. Toivon totisesti tuonkin lapsen kohdalla, että tilanne muuttuu paremmaksi.

    VastaaPoista
  20. Jos on kakunpalasta kyse, niin puolikas riittää. Muuten kokonainen tännekin! Ja kielletyt laulut raikaa meillä taatusti tänä iltana. Lapsi jo kävi toivomassa. Hän rrrrrakastaa Halkolan levyä, jota jemmaan, sillä en halua kuluttaa sitä puhki.

    Turku-ikävää pukkaa täälläkin.

    VastaaPoista
  21. "... sillä sydämen puolikas riittää vain vihaan ei rakkauteen." Sanoi Matti Rossi eikä ollut väärässä.

    Teen töitä minäkin lasten ja nuorten parissa, enkä näköalapaikaltani katsellen hämmästele yhtään psyykenlääkkeiden käytön määrää. Paha olo ja syrjäytyminen alkaa monilla jo päiväkodissa. Ja se on silkkaa helvettiä.

    VastaaPoista
  22. Rankka aihe näytelmällä, ei ihme, että vetää vaikenemaan.
    Minäkin rakastan kaikkia harmaita vaikka mustissa enimmäkseen kuljenkin. Mustavalkoisuudesta ei välitä ollenkaan.

    VastaaPoista
  23. Liivia: Minulle ei riitä edes suklaalevystä puolikas :) Minun aarre on KOMP Teatterin levy, jossa on paljon helmiä. Tervetuloa Turkuun lievittämään ikävää!
    Liina: Aika fiksu mies tuo Matti Rossi. Sinä teet todella arvokasta työtä. Minä olen ollut havaitsevinani saman, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa näkee, ketkä ovat syrjäytymisvaarassa. Miksei mitään tehdä, voi hyvä ihme.
    Pirkko: Niin oli. Ja surullista on tavallaan se, että nuorten piti tehdä tämä näytelmä ennen aikuisia. Minullakin on paljon mustia vaatteita, mutta muuten en ole musta.

    VastaaPoista
  24. Edelliseen aristokraattijuttuun vielä kommentoin kun en ehtinyt mukaan; Sinä näytät sellaiselta menneenajan ihmiseltä, tyyneltä ja kauniilta, olet Mona Lisan näköinen, oikeasti. Tai joltain muulta Da Vincin maalauksen naiselta :) se tuo ehkä sitä aristokraattisuutta olemukseesi.
    Tuosta avaimesta nutturassa tuli mieleen, kun yksi kesä asteltiin sitä ranta"bulevardia" Ruisrockiin (mikä on muuten lähes aina ruisrockin kohokohta, iloisia ihmisiä odotusta täynnä)yksi tyttö piilotti siideritölkkiä nutturaansa :) Avain olisi kyllä paljon helpompi piilotta kuin se tölkki...ja hyvin sekin näytti uppoavan.
    ps.Avaruusseikkailu kutsuu sitten 27.3. liput varattu...

    VastaaPoista
  25. Harmaa on myös minun värini. Turvallisesti lempeä.
    Kiva laittaa myös kynät tai pensselit nutturaan.
    Minua kiinnostaa tuo näytelmä.
    Olen seuraillut siitä kirjoitettuja lehtikirjoituksia..

    VastaaPoista
  26. Ihanat kuvat, ihanat ajatukset, ihana lapsi. Paljon erilaisia ajatuksia herättäviä, hymyilyttäviäkin.
    Lopussa kuitenkin sanattomuus. Sitä jää miettimään päättäjiä, missä maassa he asuvat ja kenen hyväksi he niitä päätöksiä tekevät. Ei myöskään aina ymmärrä mistä se kaikki paha olo kumpuaa.

    VastaaPoista
  27. Joka viides...se on hirmuisen paljon. Miten tässä on näin käynyt? Pitäisi nähdä tuo näytelmä. Mua vähän pelottaa, poika täyttää 13, aloittaa yläasteen, enkä aina oikein tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Nyt tajuan sen, kun joku sanoi, että helpointa on, kun lapset ovat ihan pieniä. Murheet, pelot, epävarmuus kasvavat samaa tahtia lasten kanssa. Vaikka kuinka yrittäisi pitää huolta, koskaan ei tiedä miten maailma pyörittää.

    Hieno teksti, taivaalliset kuvat, kiitos sinä taitava nainen.

    VastaaPoista
  28. Annakaisa: No nyt olen kyllä punastunut Mona Lisa sitten, kiitos :) En kyllä ole aina tyyni, mies voisi kertoa. Ai se kokonainen tölkki mahtui sinne? No, se viilensi päätä mukavasti.
    Hanne: Kynän minäkin olen joskus nutturaan työntänyt. Näytelmä on saanut tosiaan paljon huomiota,kun koulu kielsi sen esittämisen.
    Uusi Aamu: Kiitos kovasti. Sitä minäkin usein mietin, että miten voi lyhytnäköistä politiikkaa täällä maassa tehdään. Nyt näkyvät tulokset niistä säästöistä, joita tehtiin varmaan edellisen laman aikaan.
    Satu: Minustakin se on tosi paljon. Pojat aiheuttavatkin varmasti vanhemmilleen enemmän huolta, kun eivät yleensä (yleisty) puhu, kuten tytöt ajatuksistaan. Sitten ei tiedä, mitä niiden päässä liikkuu. Mutta varmasti sinun pojallasi on kaikki hyvin, vaikka yläkouluun meno on kyllä aikamoinen hyppäys, siinä tulee kaikenlaista. Murheet todellakin kasvavat lasten myötä...eikä ikinä voi suojella lapsiaan täysin, varsinkaan kun ne kasvavat. Se on pelottavaa. Kiitos kauniista sanoistasi :)

    VastaaPoista