maanantai 10. tammikuuta 2011

Paukkusen tasku löytyy taivaalta


Saturnuksen renkaissa on jäähitusia, saappaissa märät sukat.
Lapsi makaa lattialla, ei se siellä mitään erityistä näytä tekevän, mutta voihan se olla tähtisumusta syntynyt prinsessa.
Menen viereen makaamaan ja sitten ollaan ja arvuutellaan. Jupiter painaa enemmän kuin muut aurinkokuntamme planeetat yhteensä. Kuka ne on punninnut, kysyn vaan.
Teemme ruokaa siitä, mitä kaapista löytyy.
Sälekaihtimet viipaloivat meidät ruokapöytään.
Paukkusen tasku löytyy taivaalta.
Narrasin, kun sanoin, etten syö karkkia kuin perjantaisin.

18 kommenttia:

  1. Mulla ratisee hampaissa kuopuksen tänään koulussa tarjoamien marianne-karkkien jämät.ja makaan sohvalla enkä liiku mihinkään .Ehkä tuntiin.Kivaa viikkoa♥

    VastaaPoista
  2. Teillä on ollut mukavia hetkiä tytön kanssa. Katselin edellistäkin inserttiä. Lasten kans on kiva mennä ja kokea ja toisaalta kohdata vain vaikka lattialla maaten miettien maailmankaikkeutta. Hyvää alkanutta vuotta! =)

    VastaaPoista
  3. hah, minä arvasin sen;-) (tuo karkkiasia!)

    VastaaPoista
  4. Narrasitko? Minä päätin, että saan ostaa karkkia vain perjantaisin. Mutta voin silloin ostaa vaikka kilon kerralla, jos huvittaa, ja syödä pitkin viikkoa. :)
    Meillä on kovasti mietitty planeettoja ja ennen kaikkea kuun olemusta.

    VastaaPoista
  5. Kysyn ihan samaa vaan. Ihan höpöjä tuollaiset punninnat, terveisin humanisti ja ylpeä siitä.

    VastaaPoista
  6. Minustakin on välillä kiva mennä ihan lattian tasalle. Laskeudun koirieni tasolle, ne katsovat minua hetken oudoksuen ja innostuvat sitten, leikitään. Varsinkin kun talveksi on uusi kirpparivillakangasmatto, lämmin ja pehmeä, me tykätään kaikki maata ja jumpata ja röhnöttää siinä, eikä lautalattian viima ja kylmyys tunnu. Minä syön tummaa suklaata ja salmiakkia joka päivä, ainakin suklaata.

    VastaaPoista
  7. Maria: Kuulostaa hyvältä :) Minä kävin vanhempainillassa, mutta sen jälkeen harrastin tuota samaa.
    Dahlia: Meillä lapset ovat ihan eri ikäisiä, mikä on siinä mielessä hauska, että niiden kanssa voi kokea ihan erilaisia asioita.
    Violet: No niinpä!
    Lumiomena: Minä yritin pitää perjantaita karkkipäivänä, kun olen sitä kasvatuksellisessa mielessä markkinoinut lapsellekin niin, mutta ei se mun kohdalla pidä. Eikä aina lapsenkaan. Planeettoja on joo täälläkin mietitty.
    Ilse: Niin, miten ne muka on voitu punnita? Tarkoitan, että eihän niistä ole voitu hakea mitään näytteitäkään. Mistä tutkijat tietää, mistä aineesta ne on koostunut...
    Pellon pientareella: Lattian tasalta maailma näyttää erilaiselta. Meilläkin koira vähän sekoaa, kun menee maahan, se on heti leikin merkki. Suklaahan on terveellistä, joten kyllä sitä saa syödä.

    VastaaPoista
  8. Kaunis lause tuo; sälekaihtimet viipaloivat meidät ruokapöytään. Lukisin heti sen nimisen novellin tai romaanin.

    Suklaa ei ole minun mielestä karkkia, vaan luonnontuote tai terveystuote tai miten vaan:)

    VastaaPoista
  9. Siellä näytetään osaavan tuo elämäntaidelaji. Ihanaa vuodenjatkoa!

    VastaaPoista
  10. pieni narraus sallitaan..
    ja etenkin kun kyse on kerkista, Kun ei vain katoa karkkimaahan!

    VastaaPoista
  11. Suklaata pitää saada jokapäivä, tänään on mennyt jo muutama pötkö :)Olen samaa mieltä kuin Liivia, varsinaista superfoodia, ainakin tummasuklaa.
    Avaruus on meilläkin jatkuva puheenaihe, poikiamme varsinkin kiinnostaa se kovasti. Itse en ole koskaan lapsena ollut siitä kovin kiinnostunut ja nyt isona:) on mielenkiintoista kun löytää uusia jänniä asioita. Maaliskuussa menee muuten Linnateatterissa taas Suuri avaruusseikkailu, oletteko käyneet katsomassa?

    VastaaPoista
  12. Prinsessa, joka on tähtisumusta syntynyt, ihana!

    VastaaPoista
  13. nappaan mukaani tuon: ja sitten ollaan ja arvuutellaan. kiitos!

    VastaaPoista
  14. Hmm, mietin, että miksi narraaminen on ihan ok, vaikka sen isoveli valehtelu on ihan paha.

    Ja jostain syystä luin tuosta kuvasta monta kertaa, että Totuus on sen varjo, vaikkei siinä niin lue.

    VastaaPoista
  15. Silmieni eteen piirtyi joulun aikainen kuva pikkumiehestà ja isàstààn lukemassa Avaruuskirjaa. Isà luki ja poika kyseli tuhat ja tsiljoona ihmettelevàà kysymystà.

    VastaaPoista
  16. Ei päivääkään ilman karkkia. Ei ollut vanhemmillanikaan, vaikka niin uskottelivat :)

    VastaaPoista
  17. Liivia: Kiitos. Minä sisäistin tuon nyt. Suklaa on terveysruokaa :)
    Eilen tänään huomenna: Se on hyvä, jos joku laji edes osataan. Elämästä on mukavaa nauttia, hissukseen ja välillä sitten vähän kovempaan ääneen.
    Hanne: Minulla on kyllä se vaaraa...voin kadota sinne. Hah, mutta huomenna menen kyllä tanssitunnille, säilyy tasapaino.
    Annakaisa: Emme ole nähneet sitä? Soveltuuko siis juuri meidän tytön ikäiselle? Mennään vaikka yhdessä katsomaan, olisi kivaa. Minäkään en ollut lapsena avaruudesta kovin kiinnostunut, mutta tämä tyttö onkin toista maata.
    Satu: Se olisikin ihanaa, eikös vaan.
    Ritva. Minne viet sen?
    Laura: En tiedä...kai se narraaminen on vain sellaista, missä kukaan ei vahingoitu. Minä olen kyllä luvattoman hyvä myös valkoisissa valheissa, ne ovat jo siinä ja siinä, kannatanko vai enkö. No lukihan siinä melkein niin :)
    Lissu: Lapset kysyy niin kamalan vaikeita, minä olen aina ihan pulassa.
    Baba: Joo, vanhemmat on kovia narraamaan.

    VastaaPoista
  18. täällä se on hyvässä hoidossa, vierailee vielä luonani hetken. arvuutellaan, että millä junalla se lähtisi takaisin kotiinsa, muuten vaan ollaan.

    VastaaPoista