maanantai 7. helmikuuta 2011

Kaunein luu on solisluu


Lapsen kädessä lentävät kevään linnut.
Kaunein luu on solisluu. Ja se kuoppa siinä vieressä kuin kraatteri.
Solisluu niveltyy lapaluuhun, joka sekin on kaunis. Kuin perhosen siipi.
Pidän solisluista, sinertävistä suonista ja sormenpäistä, jotka lukevat elettyjen vuosien iholle kirjoittamia viestejä.
Haluan tietää, miltä tuntuu, kun toinen makaa päällä kuin painava peitto.
Kun päivien paino on ohut kuin untuvatäkki ja lentämisen esteenä vain siipien puute.
Mutta unissa sekin on mahdollista, joka valveilla pelottaa.

24 kommenttia:

  1. Solisluu on minunkin mielestäni kaunein luu. Se on jotenkin hienostunut ja se osaa kertoa erilaisen tarinan kuin vaikkapa polvilumpiot tai sorminivelet.

    Kauniit linnut.

    VastaaPoista
  2. Mietin tässä jokin päivä sitten, että kauneimmat lihakset ovat kolmipäinen olkalihas ja kaksipäinen reisilihas tai siis etenkin se kaari, minkä ne aiheuttavat.

    Solisluu on kyllä kaunis.

    VastaaPoista
  3. Kaunis teksti. Kauniit ajatukset. Tuntuu, etten osaa omasta päivästäni mitään kauniita ajatuksia, että mielessä on vain tiskaamattomat tiskit ja nuohoojan varaamiset.
    Tätä oli helpottava lukea. Aivan kuin olo olisi keventynyt.

    VastaaPoista
  4. Suuret muutokset elämässä saavat päivien painon raskaaksi kuin kivilaatta. Rohkeus tihkuu kuitenkin jostain syvältä ja vaikka kuinka pelottaa, aion silti lentää. Kiitos taas sanoistasi :)

    VastaaPoista
  5. Naisellisinta minussa ovat solisluuni.
    Niissä on jotakin hyvin viehkeää.
    En muista koskaan nähneeni unta lentämisestä. Muistan muutenkin uniani kovin harvoin.
    Tänään näin sulasta puistolammikosta lentoon pyrähtävän sorsaparven ja tunsin samaa haikeaa kaipausta kuin niin usein nähdessäni linnun nousevan ilmaan.
    Miltä tuntuu olla niin vapaa?

    VastaaPoista
  6. Lumiomena: Samaa mieltä siis olemme. Tyttö voisi piirtää minulle tuollaisen tatuoinnin :)
    Sari: Ai sinä olet miettinyt lihaksia...nuo ovatkin kauniita, jos ne näkyvät, minä en kyllä tietäisi, mikä olisi kaunein oma lihakseni.
    Himalainen: Hyvä sitten niin. Minulle tuli tuollaista mieleen, joskus se yllättää itsenkin, että mitä juttuja sieltä nyt tulee :)
    Seija: Ihan mahtavaa, että aiot pelosta huolimatta lentää. Toivon, että itsekin pystyn siihen, kun on tarvis.
    Kamomilla: Minusta tuntuu samalta. Minä olen nähnyt usein lunta lentämisestä, mutta niitä unia voisin katsoa vaikka joka yö, sillä ne ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
  7. Nuorempana, kun olin kovin siro ja laiha, pidin solisluitani silmieni lisäksi kauneimpana kohtana kehossani. Ei mitään kompleksia niiden suhteen.

    Tekstisi sai minut tunnustelemaan niitä pitkästä aikaa. Aika mukavathan ne ovat vieläkin, vaikken enää olekaan niin siro enkä varsinkaan laiha :)

    VastaaPoista
  8. Juuri puhuin äitini kanssa puhelimessa että täytyy olla rohkea ja pelkäämätön kun vaatii rakkaalle parasta.Näen nykyisin paljon unia-ne leijailevat valveillaolon lähellä .Nuorellani on kuva perhosesta.Itse haluan ruusun .

    VastaaPoista
  9. Minusta naisessa on kauneinta olkapäät, niska ja se miten solisluut liikkuvat ihmisen mukana. Viehkeää joku tuolla sanoi, ja yhdyn siihen.

    Kerran saksassa, nukuin sellaisen painavan untunvapeiton alla, joka tuntui aivan toiselta ihmiseltä.

    VastaaPoista
  10. Minusta kanssa solisluut on kauniit, mulla on ne meni hiukan liiaksi piiloon, mutta nyt iloitsen kun ne alkaa taas näkyä.

    Ihanan herkät noi linnut.

    VastaaPoista
  11. Joskus joku kertoi, miten häneltä oli napsahtanut solisluu poikki, melkein tuosta vain. Siitä asti olen pelännyt omiani. Mistähän tuo nimi muuten tulee: solis?

    VastaaPoista
  12. Lumikko: Minäkin olen aina pitänyt omista solisluistani ja muidenkin. Sana solisluukin on kovin kaunis.
    Maria: Totta, ja on surullista, että omaisten pitää jaksaa menetyksen pelonkin keskellä olla rohkeita ja pelkäämättömiä. Se on jotenkin väärin, mutta hyvä jos te jaksate. Minä voisin ottaa linnun, mutta tyttärellä on jo ja tällä pienelläkin piirretyt.
    Solen: Totta, olkapäät ja niska ovat myös hyvin kauniita naisilla. Mies haluaa aina peiton, joka on niin painava, että nilkat oikenevat :)
    Itkupilli: Voi kuinka ihanaa, että saat siis jälleen ihastella niitä. Lapsi piirtää mielestäni niin hyvin, voisi suunnitella minulle tatuoinnin.

    VastaaPoista
  13. Katja: Minäkin olen kuullut, että voivat mennä poikki, se olisi aika kamalaa. Niitä ei voi kyllä kipsatakaan. Totta...solis...kuin espanjan kieltä tai sitten puro, joka solis :)

    VastaaPoista
  14. Ihanat linnut lapsellasi!!!

    Tahtoisin uuden kuvan ranteeseen. Minullakin on yksi ikuisuuslintu olkapäällä.
    Solisluu- sana solisee kivasti suussa.
    Kiitos ihanasta kirjoituksesta Kirjailijatar!

    VastaaPoista
  15. Joillakin vauvoilla menee solisluu syntyessä poikki, aika rankka maailmaantulo varmaan sellainen. Ihmisen on pitänyt uhrautua monessa jutussa silloin kun on noussut jaloilleen.

    Solisluu on kyllä kaunis, mutta pidän myös lonkkaluusta, kun se vähän pilkistää ihon alta. Siitä kohdasta mikä on osa lantion sivu- ja etureunaa.

    VastaaPoista
  16. Mutta entä se talteen ulkosyrjän luu? Eihän se ihan solisluulle pärjää, mutta on sekin kaunis.

    Kävin kylässä edellisessäkin, olin ihan hiljaa. On mennyt kiireiseksi elämä.

    VastaaPoista
  17. Siis ranteen, voi höh. Sitä tarkoitin. :)

    VastaaPoista
  18. Olen uusi lukijasi ja täydellisen huumaantunut tekstistäsi, kuvistasi. Ajatukset, sanat solisevat niin kauniina. Kiitos.

    Itse en pidä luista ollenkaan. Vaikka myönnyn sen verran, että solisluu on kyllä sanana kaunis.

    VastaaPoista
  19. Celia: Minustakin nuo ovat kauniit linnut. Olen vähän heikkona lintuihin. Solisluu tosiaan solisee suussa kauniisti, kiitos.
    Jonna: Se onkin noille vauvoille varmasti kivulias maailmaantulo. Kun se nyt joka tapausessa on kivulias, niin vielä tuo päälle. Totta, tuokin luu on kaunis.
    Ilse: No totta! Se on muuten myös erittäin kaunis luu. Joillain ihmisillä on erittäin kauniit ranteet. Ja muutenkin luusto. Se onkin oikeastaan jännää, kun sanotaan, että jollain ihmisellä on kaunis luusto...

    VastaaPoista
  20. Solisluu on muuten kaunis silmissäni, siro ja naisellinen. Siks toisekseen, tyttäresi linnut on ihania. Meillä on kans tyttö piirrelly käsiin ja muutenkin tehnyt piirroksia ikuistettavaksi iholle, "tämän tatuoin itselleni sitten kun saan"-ajatuksella. Välillä pienenä tyttö kysyi, laitetaanko tämä äiti sulle tatuoinniksi;)Osa olis ollu aika liikkiksiä kieltämättä. :D

    VastaaPoista
  21. Kaunis teksti! Helpotti kiireisenä ja räntäisenä päivänä huokaista sanojesi äärellä!

    Solisluu on muuten alkuaan ollut 'solkiluu'.

    -Marjo

    VastaaPoista
  22. Anonyymi: Kiitos kovasti, kauniisti sanoit. Ja tervetuloa uudelleenkin. Minä pidän luista, olen vähän heikkona luurankoihin. En ehkä oikeisiin, mutta leikki.
    Dahlia: Minäkin pidän noista linnuista. Viime yönä tyttö nukkui käsi posken alla ja nyt hänellä on puolitoista lintua korvan alla.
    Marjo: Kiitos. Ja kiitos tuosta tiedosta, solkiluu. Onko se juuri se, kun se nivoo toiset luut toisiinsa? Varmasti.

    VastaaPoista
  23. Hienot linnut!

    Mulla on paljon käytännönläheisempi ja intohimottomampi suhde luihin. Pitääkin koittaa katsella niitä enemmän sillä silmällä!

    VastaaPoista
  24. Laura: Minä nyt olen intohimoinen milloin mihinkin :) Tällä kertaa luihin.

    VastaaPoista