keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Leivon lattialla, jos pöytä on varattu

 

Pendolino vaihtui aamulla pikajunaan, joka ei ollut mitenkään pika.
Hanget kuin lumimaan henget makaavat radan molemmin puolin. Pellon poikki kutsuvat ladut. Mutta minä en ladulle ehdi, paitsi ajatuksissani.
Illlalla menen katsoman vielä tämän. Vaellan kartanon huoneesta, unesta toiseen.
Huomenna lähden sinne radiomastojen kaupunkiin, tapaan paljon ihmisiä, syön paljon ruokaa, nukun paljon, nauran paljon, paljon jätän jälkeeni.
Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä täällä, mutta aaveet koputtavat olkapäälle. Muista ruokkia lintuja, katsella auringonlaskuja, silittää lakanat.
Minulla on silitysrauta vieläkin pahvilaatikossa, puoli vuotta muuton jälkeen. Mitä se kertoo minusta?
Mutta nukahdan minuutissa, nauran lujaa ja leivon lattialla, jos pöytä on varattu.

25 kommenttia:

  1. Minä tulen aina niin hyvälle tuulelle sun teksteistä!

    Mitähän se kertoo minusta, että olen omistanut silitysraudan yli kemmenen vuotta, mutta silityskerrat voi laskea yhden käden sormilla :D

    VastaaPoista
  2. Voi kuule, mulla ei ois koko rautaa, ellei anoppi olis lahjonut. Sitä käytän ompeluksiin, en omiin vaatteisiin :) Sanoisin, että sulla on varmaan niin hyvin ajateltuja käytännöllisiä ja hauskoja vaatteita, ettei niitä tarvi silittää! varsinkaan, jos leipoo lattialla!

    VastaaPoista
  3. Luulen, että nukahtamis-, nauramis- ja leipomisominaisuuteesi kertoo sinusta aika paljon. Hyvää. Tulee väkisin Peppi mieleen. Peppi on meidän aikakauden naisten idoli.

    VastaaPoista
  4. Minja: Tosi kiva kuulla :) Ihanaa, täällä on siis paljon jengiä, joka ei silitä. Ihan mahtavaa. Tunnen nimittäin monia, jotka silittää. Joskus luulin, että olen sellainen, liityin kirjakerhoonkin, jotta saisin silitysraudan :)
    Erika: Ommellessa rautaa ymmärtääkseni tarviikin, joten hyvä että sulla on sellainen. Silittämättä siistejä vaatteita joo :)
    Jonna: Peppi oli mun idoli. Tai onhan se vieläkin. Ihanan kilttia ja voimakasta anarkiaa. Ollaan Peppejä kaikki.

    VastaaPoista
  5. Joskus on hyvä mennä vähän hiljempaa. Siis jos ei ole kiire mihinkään tärkeään. Minä tykkään istua hitaissa junissa ja katsella maisemia. Tajusinkin tässä nyt, että pidän matkustamisesta oikeastaan aika paljon.

    Ja sen tiedän myös, että lujaa nauraminen tekee hyvää! Se on kaiken lisäksi hyvin hauskaa. Joskus nauramme siskoni kanssa niin lujaa, että muut ihmiset katsovat paheksuvasti, ja sekös meitä naurattaa vielä enemmän :)
    Lattialla leipominen ei voi olla yhtään sen huonompi ajatus kuin lujaa nauraminen. Tuntuu, että nautit elämästäsi.

    VastaaPoista
  6. Vertigo on aivan loistava spektaakkeli!

    VastaaPoista
  7. Mulla on silitysrauta, joka on uusi, mutta oikeasti monta vuotta vanha. Uusi siksikin, että käyttökerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. En oikein tiedä, miksi pitäisi silittää. Mutta rauta pitää olla. Kaiken varalta.

    VastaaPoista
  8. Eipä tuota silitysrautaa tule tässäkään talossa usein esille otettua. Silloin kun päätän laittaa pöytäliinan.

    Kun minä käytän sähkövatkainta tai sauvasekoitinta, joudun menemään kattilani kanssa työhuoneen lattialle surraamaan. Ainoa käytännöllinen pistorasia löytyy siitä.

    Pidän lujaa nauravista ihmisistä:)

    VastaaPoista
  9. Jaa-a. Minun rautani on vieläkin niillä teillään. pari vuotta. Tykkään ryppyisistä pöytäliinoista. oivoi...

    VastaaPoista
  10. Solen: Minäkin pidän periaatteessa vanhoista pikajunista, niissä on kivempi tunnelma ja äänet ovat hienoja. Niissä on vain se huono puoli, ettei niissä ole sähköä eli työn tekeminen hankaloituu. On mahtavaa nauraa niin, että vatsa tulee kipeäksi, sellaista sattuu kyllä aika harvoin.
    Anonyymi: Niinpä olikin :) Kokonaisvaltainen elämys.
    Maija: Kiitos, mutta enpä tiedä :)
    Laura: Ihanaa, että silittämättä siistejä tovereita on täällä paljon, Minä silitän noin kerran vuodessa jonkun juhlavaatteen, en ehkä niinkään usein kun eivät nuo minun juhlavaatteetkaan kaipaa silitystä, minun mielestä.
    Liivia: Totta, ryppyinen pöytäliina on aika ruma, mutta meillä on todella harvoin pöytäliina, kun yleensä ruokapöydällä on kannettavat ja kaikki värkit. Täälläkin on liian vähän pistorasioita, mutta ongelma on lähinnä muissa huoneissa kuin keittiössä. Mutta olen usein alustanut taikinaa lattialla, se sujuu paremmin niin. Niin minäkin pidän, mutta on hämmentävää joskus kuulla, että oma nauru kuuluu todella kauas :)

    VastaaPoista
  11. Mitä? Eikö kukaan enää nykyään silitä? Paitsi minä. :)

    Mutta mullahan onkin silityslaudan luona silityskollaasi, jossa mm. Juha Itkonen hymyilee vinosti. Häntä aina katselen niissä hommissa.

    Mitä se kertoo minusta? ;)

    VastaaPoista
  12. Huvilassa: Mahtavaa, lisää jengiä silitystä karttavaan joukkoon :)
    Ilse: Voivoi sinua, olet tainnut jäädä vähemmistöön. MInun äitini silitti ihan kaiken, pikkuhousutkin. Ihmettelen, ettei se ole yhtään periytynyt. Minusta silittäminen on tosi tylsää, mutta ehkä tuo silityskollaasi voisi auttaa. Ihan mahtava idea...Juha siellä iloisesti hymyilee sinulle. Ei ihme, että haluat silittää.

    VastaaPoista
  13. Oi, silittäminen... Olen lapsesta asti rakastanut sitä! Silittäessäni leikin vieläkin suuren kartanon palvelijatarta, joka yrittää tehdä parhaansa pitääkseen isäntäväen tyytyväisenä. Mutta ei minulla kuitenkaan ole sellaista rautaa, joka täytetään hehkuvilla hiilillä tai lämmitetään hellalla. Se saattaisi kyllä tehdä silitysleikistä vielä aidomman tuntuista;)

    VastaaPoista
  14. minä pidän ihmisistä, jotka ei ryppyjä pelkää! ei sähkön säästämisestä, lujaa nauramisesta, eikä aikansa elämisestä syntyneitä.
    nim. merk. monta ryppyistä pöytäliinaa päällekkäin ja lomittain ajaa ihan hyvin yhden silitetyn asian

    VastaaPoista
  15. Kuulostaa siltä, että sinun kanssasi on hauskaa. Olet siis sopivan rento.

    Kun olin au-pair silitin monien vuosien edestä, etenkin miesten kauluspaitoja. Mies saa silittää omat paitansa. Minä olen tuurisilittäjä tai pakon edessä rautaan tarttuja.

    Ladut houkuttelisivat, mutta ei ole suksia. Sekin kertoo jotakin minusta. Tänään näin pellon pituisia puiden varjoja.

    VastaaPoista
  16. Minäsilitän vain, jos dvd-laitteessa pyörii leffa.Muuten mennään ryppyisissä vaatteissa...

    Minäkin nukahdan tätä nykyä jo ennenkuin pää on tyynyllä mutta sitten heräänkin pitkin yötä..

    VastaaPoista
  17. Minä nautin silittämisestä(?), en muista ruokkia lintuja, mutta nauran lujaa. Ja ihailen ihmisiä, jotka leipovat lattialla, jos pöytä on varattu:) Kiitos taas ihanasta tekstistä ja kuvista.. ja Sinulle on tunnustus blogissani

    VastaaPoista
  18. Tuo oksa kuva on ihan käsittämättömän hieno. Huhhuh, miten upeat lasihelmet! Silitysrautaa kätevämpi onkin suihkupullo. Voi kuinka nopsasti sillä saakaan pöytäliinan sileäksi!

    VastaaPoista
  19. Mullekin tuli Peppi mieleen viimeisestä lauseesta :) Toiseksi ylin kuva on hurjan kaunis. Olenkohan vähän hölmö, kun en keksi mikä on radiomastojen kaupunki?

    VastaaPoista
  20. Viimeinen lause sopii minuunkin. Silitysrauta on työjuttuja varten - muuta ei pahemmin tule silitettyä.

    VastaaPoista
  21. Minä kuulun metsäläisväkeen, jonka lakanat ovat ei ryppyiset vaan, hyvin paheksuvan sukulaisen sanoin, rypistetyt;).
    Ja minulla olisi myös vanha mankeli ja rakastan, ihan kovastikin, mankeloituja lakanoita...
    Itse kannatan kesäistä lehmämyrskytuulta silittäjänä, varmaan pitäisi muuttaa tuulisemmalle rannalle!

    VastaaPoista
  22. Olen silittäjänä sellainen välimuoto. Aina välillä innostun raudan kanssa heilumaan. Yleensä muu perhe on silloin muualla ja kuuntelen samalla musiikkia (kovalla). Ajoittain elän ihan silittämättäkin. Oikein ihanaa viikonlopua sulle! :)

    VastaaPoista
  23. Kamomilla: Tuollainen hiilillä täytettävä rauta olisikin mainio. Siinä on sellaista menneiden aikojen lumoa.
    Ritva: Ihana tuo asenne, että pitää sellaisista, jotka ei ryppyjä pelkää. Minäkään en pelkää, vaikka myönnän vähän huolestuneena panneeni merkille ensimmäiset rypyt, jotka istuvat tiukassa...
    Merruli: Mies saisi tosiaan silittää omat paitansa (tai pesula), jos mies paitoja käyttäisi, onneksi ei siis käytä, koska tämä nainen tarttuu silitysrautaan vain pahassa hädässä. Ja kiitos, toivon, että olen rento. Haluaisin ainakin olla.
    Pikkujutut: Leffan katsominen voisikin lievittää tuota tuskaa silittämisestä. Jos ajattelisi ihan muuta...
    Leena: Kiitos kovasti :) Sain toisenkin tunnustuksen, mutten olen ehtinyt reagoida, kun vain viettelen lomaa. Aivan ihanaa, olen todella otettu kaikesta tästä ystävällisyydestä. Ihanaa viikonloppua sinulle!
    Mina: Suihkupullo, jes, kuulostaa kovin hyvältä :) Tuo kuva on vähän vanha, kun olimme Ruissalossa. Minusta yksityiskohdat ovat juuri kovin mielenkiintoisia.
    Lumikko: Se on Lahti. Olen täällä parhaillaan. Täällä on radiomastot ja hyppyrimäet ja Vesijärvi (vitsikäs nimi :)
    Sari: Loistavaa, sielunkumppani siis :)
    Kirsimarja: Oi, rypistetyt kuulostaa hyvältä. Äitinikin voisi sanoa noin, että olen rypistänyt kaikki lakanani. Lehmämyrskytuuli...mikä se on? Iso myrsky? Tuulisella rannalla minäkin viihtyisin hyvin, nauttisin siitä.
    Dahlia: Minusta siivotessa suorastaan kuuluu kuunnella tosi kovaa musiikkia, ihan täysillä. Se menee apinan raivolla sen avulla. Ihanaa viikonloppua sinullekin!

    VastaaPoista
  24. hihi, mitkään junat ei oo tainnu olla pika koko talvena;)
    mutta se onkin kohta kevät. juurikin tätä kirjoittaessa kuului katolta humina kun lunta rojahti raskaasti alas. hip hei!

    VastaaPoista