keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vesi tihkui kaupungin huokosista


Olisin halunnut kertoa helmikuun aamusta, jolloin taivas liekehtii metsänlaidassa ja aita sirkuttaa.
Mutta tänään vesi tihkui kaupungin kaikista huokosista.
Se alkoi jo eilen, kun kävelimme illalla kotiin. Kävimme katsomassa tämän.(Huikea musikaali, mutta sanon sen ihan hiljaa, sillä esityksiä on enää kaksi jäljellä ja nekin loppuunmyyty).
Jaksan nauraa, vaikka mies kertaa vanhoja juttuja ja olen väsynyt.
Aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Minun pääni nousee tyynyltä, laskee tyynylle. Siinä välissä tekee parhaansa.
Pojan hiukset ovat kuin kastunut karvalakki.

24 kommenttia:

  1. Minäkin olisin mieluummin ottanut tuon ensin mainitus aamun! Mutta aina ei voi valita, ja vesi tihkuu kun tihkuu!

    Kaunista kuvaa ihailen parempaa aamua odotellessa!

    VastaaPoista
  2. WOW, tosi kiehtova ja upea musikkaali.

    Ja toi kuva, siinä on tunnelmaa. :)

    VastaaPoista
  3. Minua harmittaa, etten pääse kyseistä huippujuttua katsomaan, tekijät on nimittäin vanhoja teatterikavereita ja esitystä on kehuttu paljon. Jospa se kevät sitten tulisi, vesiloska ei houkuta mutta valo sitäkin enemmän!

    VastaaPoista
  4. Samanlaista kirjoitusta minäkin haaveilin, mutta toisin kävi. Onneksi vesi tuli kuitenkin lumena. Toivon kovasti sitä toista, saan niin siitä virtaa. Aurinko armas...

    Minä yleensä jaksan nauraa miehen vanhoja juttuja juuri sen takia ja silloin kun olen väsynyt :)

    VastaaPoista
  5. Ihanasti sanottu tuo tyynyjuttu ja 'siinä välissä tekee parhaansa' - pää siis. Voi että.

    Pakko vielä kommentoida edelliseen, että meillä hämppiksiä ei missään nimessä tapeta, päinvastoin, niitä suorastaan vaalitaan. Vessassa asui yksi nimeltään Pekka, mutta oli sen verkkoviritelmät lopulta pakko siivota sieltä nurkasta pois.. Kuulemani mukaan vanha talo on terve, jos hämähäkit siellä viihtyvät.
    -Virpi

    VastaaPoista
  6. Vau tuota kuvaa! Todella hieno.
    Ja hyvä teksti,taas kerran. Kohta minunkin pääni laskee tyynylle.

    VastaaPoista
  7. Oi, mites minulta on tuo unohtunut..
    Siis loppuunmyyty?
    Harmi..
    Tyynyltä tyynylle.. lohdullista, ihanaa..

    VastaaPoista
  8. Tuo aiempi vuoropuhelu on niin suloinen,
    jotenkin lohdullinen;niinhän se on,hyvinä ja huonoina päivinä,eikä muuksi muutu!
    Setäkin sen tietää.
    Tässä on hyvä tuo ajatus,että tehdä parhaansa.
    Sulla se on taito tiputtaa nuo sanat tuohon,
    joita me saadaan sitten lukea..
    Hyvää viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  9. Nonna: Eilen oli sellainen aamu, kun kävelin asemalle. Tänään ihan toisenlainen, mutta kaikkihan aamut ovat niin hyviä kuin itse haluaa :)
    Itkupilli: Tuo musikaali oli oikeasti yksi paras koskaan näkemistäni. Ihan ihmeellistä, että aloittelevat näyttelijät ja harrastajat pystyvät niin intohimoiseen ja energiseen esitykseen. Tai ehkä juuri siksi.
    Erika: Sinun vanhoja teatterikavereitasi? Et kai ole ollut joskus Turun nuoressa teatterissa? Meidän tyttökin on nykyään siellä ja tykkää tosi paljon. Esitys oli ihan upea, todella hyvä.
    Solen: Täällä se tuli silkkana vetenä. Aika kurja ilma, mutta nehän ovat vain ilmoja. Minä olen miehen kiitollisin yleisö :)
    Virpi: Kiitos, sellainen olo tuli tänään. Hämähäkit ovat jännä juttu. Minusta ne eivät yleensä ole mitenkään ällöttäviä, mutta jos kohtaisin ison ja karvaisen, voisin saada sätkyn.
    Niina: Kiitos kovasti. Minäkin laitan kohta pään tyynyyn, että saan sen aamulla ylös siitä.
    Hanne: Niin olen kuullut, siis että on loppuunmyyty. Sääli, että esityksiä oli vain 10, sillä luulen, että olisi pyörinyt täysille katsomoille koko vuoden.

    VastaaPoista
  10. Ryppymekko: Se oli jotenkin pysäyttävä hetki. Sellainen hetki, jossa oli enemmän kuin näkyvä. Minä olen aina ajatellut, että sen on pakko riittää, että tekee parhaansa. Eihän ihminen muuhun pystyy. Vanhempanakin riittää se, että tekee parhaansa, on kyllin hyvä. Ei tarvitse olla tai edes yrittää olla kiitettävä.Sinulle samoin, mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  11. Olisin myös niin mielelläni mennyt katsomaan tuon musikaalin. Tuttuja mukana tekemässä sitä olisi ollut jo pelkästään hyvä syy siihen. Ja kun vielä kaikista tuuteista kuulee miten hyvä se on...niin lopputuloksena ei auta kuin niellä oma tappionsa. Pitänee ryhdistäytyä kulttuurin suhteen täällä :)

    VastaaPoista
  12. Uusi Aamu: Sinullakin tuttuja siinä? Esiintyjät olivat todella lahjakkaita, energisiä ja taitavia. Ja kaikesta näkyi jotenkin ilo siihen tekemiseen. Harmi, ettet näe tuota, mutta eiköhän sielläkin päin maailmaa oli vaikka mitä hienoa katsottavaa. Kieli voi olla pieni ongelma, mutta sinähän nyt puhut käsittääkseni kieltäkin.

    VastaaPoista
  13. Tuo musikaali olisi hienoa nähdä. Ja niin moni muukin asia. Mieheni tuli eilen illalla kotiin työmatkaltaan Turusta, oli yöpynyt kaupungissa elämänsä ensimmäistä kertaa. :)

    Minä sain tänään puolivälin toivomastasi aamusta. Taivas oli (ja on edelleen) harmaa, mutta jossain kaukana sirkutti kuitenkin.

    VastaaPoista
  14. Sàà hyppelehtii kovin kevàisesti tààllàkin. Just nyt maisema on jàisistà sumupisaroista làpinàkymàtòn. Mutta aurinko paistaa aina - tuolla paksujen pilvien ylàpuolella - jossain. mukavasti sanottu tuo kahden tyynyn -juttu. Naureskele vaan, miehesikin tietàà, ettà olen asiassa mukana. Heh, heh!

    VastaaPoista
  15. Onpas tuo kuva taas hieno. Väkevästi liikkeessä, sydämeen syöksymässä. Niin kuin sanatkin, pisteen yli hyppäävät, tarinaa jatkavat.
    Haaveilen kahvittelusta ja kävelyretkestä, mutta istun vielä tuoliin kiinnitettynä deadlinet niskassa. Parin viikon päästä?!

    VastaaPoista
  16. Ihanaa, että jaksat väsyneenäkin nauraa miehen vanhoille jutuille. Minusta siinä on jotakin kovasti tavoittelemisen arvoista: ettei kaikki tuttu ja turvallinen kahden ihmisen välillä ole ainoastaan tylsää vaan vieläkin sykähdyttävää.
    Tyynyltä nousemisen ja sinne laskemisen välillä sinun pääsi on monta kertaa saanut aikaan ainakin sen, että moni tuntematon ihminen eri puolilla maata ja maailmaa on saanut ajatuksistasi ja kuvistasi iloa ja ajattelemisen aihetta. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  17. Siellähän minä olen ollut juu :) 8-vuotiaana aloitin Mörköoopperalla ja viimeisen kerran taisin esiintyä siellä noin parikymppisenä. Tuon ohjaajan kanssa olen näytellyt muualla ja käsikirjoittajan kanssa nimenomaan Nuoressa Teatterissa. Oon tosi ylpeä siitä, miten Turussa nuo teatterijutut onnistuu, Tampere on muka teatterikaupunki, mutta täällä ei saa samalla lailla sijaa muut kuin nuo kaksi suurta teatteria. Jahas, alkaa taas tulla se tuttu kotiseutuhaikeus :)

    VastaaPoista
  18. Minä en taida jaksaa nauraa, kun mies innostuu kertaamaan juttujaan. Taidan vain murahtaa. Varsinkin kun mies valitsee juttuajakseen usein keskiyön.

    Makee kuva!

    VastaaPoista
  19. Lumiomena: Minä en ole koskaan yöpynyt Turussa hotellissa :) Hassua, kun oman kotikaupungin hotellit jäävät ihan vieraiksi.
    Lissu: Niinhän se paistaa ja risukasaankin. Sen kun aina muistaisi.
    Minä: Kiitos kovasti :) Olisikin ihana nähdä taas, minäkin olen sitä ajatellut. Mutta muistan, että sinulla on tärkeä deadline, joten otetaan sen jälkeen. Voit tulla vaikka tapaamaan sitä meidän koiraa.
    Kamomilla: Minä olen miehen paras yleisö, en kyllä varmaan aina ihan läsnä, mutta olen varmaan hyvä näyttelemään. Ja kiitos kauniista sanoista, ehkä tästä päivittäisestä pään nostamisesta tyynyltä on jotain hyötyä.
    Erika: Eli samassa paikassa kuin meidän tyttö nyt. Hänkin aloitti juuri nyt vasta, joulun jälkeen. Varmasti aivan ihana harrastus, olen teille vähän kade, kun ei minun kotikaupungissani aikoinaan ollut mitään tuollaista. Kai Tampereellakin jotain harrastaja/ammattilaisryhmiä sentään on. Ainakin Siperia, sen tiedän.
    Liivia: Minäkin voin kyllä huomauttaa, että tuon olen kuules kuullut kuusi kertaa ennenkin.

    VastaaPoista
  20. Ihanan dramaattinen kuva. Toivottelinkin blogissani auringon äkkiä tulevan myös sinne Turkuun! Tiiätkö, tuo analogia auringosta ja sun päästä oli ihastuttava. Parhaansa kun tekee niin se on taatusti tarpeeksi hyvin. Olet kyllä monesti kirjoittaessa yhtä piristävä kuin auringonsäteet. =)

    VastaaPoista
  21. En ole ehtinyt tänne luoksesi. Oikein odotin, että ehdin ja saan tulla, ja voi tuota edellistä vuoropuhelua. Päätin etten enää tänään itke, kun jo aamusella yksi ihminen sanoi lapsestani niin kauniisti, että piti vähän räpytellä ylimääräisiä. Mutta se oli ihana.

    Ja mulla on Swärd tulossa kirjastosta, odotan kovasti!

    Minunkin miehelläni on joskus vähän vanhat jutut, mutta pakkohan niille on nauraa. ;)

    VastaaPoista
  22. Niin monta kuvaa ja tunnelmaa on jäänyt väliin, kun olen yrittänyt venyttää aikaa riittämään kaikkeen tarpeelliseen. Nyt olen tässä istunut tunnin, jos toisenkin ja ahminut ihanuuksia. Chileläinen pulkkamäessä on kiva ajatus. Samoin pienoiset kapinat; tarvittaessa ja tasaisin väliajoin.

    Tänään ei onneksi vesi tihku, ainakaan täällä meillä.

    VastaaPoista
  23. osuvasti sanottu- hiukset kuin kastunut karvalakki!
    tuttu style.
    mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  24. Dahlia: Kiitos, kaunista sanoa, että olen kuin auringonsäde :) Täällä paistoi aurinko, mutta tänään on taas ihan harmaata. Kumma, miten säätila vaikuttaa mielialaan.
    Ilse: Minustakin se oli kaunis kohtaaminen. Swärd on loistava, olen ihan lumoutunut. Minä olen kuullut miehen jotkut jutut kymmeniä kertoja, mutta silti nauran. Onneksi sillä on uusiakin juttuja.
    Ansku: Aika ei riitä minullakaan kaikkeen mitä tahtoisin. Ajatella ehtii, muttei tehdä. Chileläinen pärjäsi kyllä hyvin pulkkamäessä.
    Ritva: Kiitos. Minulla tukka käpertyy kosteudessa, saan silloin kiharat.

    VastaaPoista