sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Hanget ovat kuun pinta


On oltu maalla, kävelty metsäteitä koiran kanssa, istuttu nuotiolla ja saunottu.
Hanget ovat kuun pinta, taivas kuin Venäjän aroilla, kuvittelen.
Täällä kanahaukka tappoi varpushaukan, peltomyyrä jäi loukkuun ja hevonen karkasi.
Tuulikin on raaka.
Kun suljen silmät, tipahdan mustaan syvään onkaloon. Miehellä on unessa leijona lemmikkinä, minullakin toisinaan.
Aurinko laskee sinne minne ajamme.
Kaduille on valutettu sulaa kultaa, ei jaksaisi mitään, hyvä kun hengittää.
Mietin aavekipua. Sitä, että joskus voi kuvitella liikuttavansa jotain mitä ei enää ole.

21 kommenttia:

  1. Onhan sitä lunta etelämmässäkin vielä! Kevät vasta huulilla. On upeita ilmoja, jessus että tuntuu syntiseltä olla sisällä.

    VastaaPoista
  2. Polttava tuli, tilava taivas, vetävä koira - vai kannettava, niin pikkuruinen maalaismökki....niin, en voinut olla tätä kirjoittamatta vaikuttavista kuvista
    -Anne

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihania kuvia! tule freesi olo pelkästä katselemisesta.
    Unileijona lemmikkinä kuulostaa hiukan epäkäytännölliseltä. Voi Freud!

    VastaaPoista
  4. Varsin tapahtumallinen viikonloppu teillä,
    sekä eläin- että unimaailmassa!
    Uneen putoaminen on ihanaa, sieltä nouseminen paljon tuskallisempaa.
    Aavekipu - voikohan sitä edes hoitaa mitenkään?

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo kuva, jossa koirulainen on sylissa ja katselee takana kulkijaa.

    Menneisyyteen kurkottelevana ihmisenä olen usein yrittänyt liikuttaa jotain, mitä ei enää ole. Sekin tekee aavemaisen kipeää.

    VastaaPoista
  6. Aavekipu koskettelee! Sanasi ja kuvasi vaan ovat niin parhautta. Kiitos.

    VastaaPoista
  7. Hei! Tulin ja luin pitkälle. Nämä sinun tekstit ovat kuin lauluja, tekee mieli laulaa niitä. Kuvatkin upeita!

    VastaaPoista
  8. koiruuskin on tainnut väsähtää kun on saanut kantokyydin. vai oliko hankikanto? muistan että meidän koira juuttui joskus mahastaan lumeen kun pinta oli niin kovaa ettei tassut jaksaneet sitä kaiken aikaa rikkoa.
    kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  9. Merkki uskolliselta lukijalta ja kuviesi ahmijalta. Kurkkaapa puutarhalle!

    VastaaPoista
  10. Ihania kuvia, kirkas raikas taivas ja valkoinen lumi..
    koira hartioilla on joskus hyvä kulkea..
    Tuuli oli tänään kyllä aika tuimana, mut hyvä, se haiduttaa vettä lumista..

    VastaaPoista
  11. Leijona olisi aika huikeia lemmikki. En taitaisi tulla toimeen sellaisen kanssa.

    Joni väittää, että aavekipu on huuhaata. Mutta siltä puuttuukin vain kolmesta sormesta enemmän ja vähemmän.

    VastaaPoista
  12. Tuo eka kuva on taas niin ihana että tahtoisin syödä sen!

    VastaaPoista
  13. Valutettu sula kulta - kuulostaa ja näyttää luonnon rikkaudelta jota rahalla ei saa. Tajuavatkohan tavalliset suomalaiset onneaan? Lehtien artikkeleissa ja keskustelupalstoilla on ainakin varsin ahdistunut ilmapiiri. Harmi, sillä moni asia on todella hienosti, kuten kuvistasi näkyy.

    VastaaPoista
  14. Hienosti sanottu aavekivusta. Voi, tunnistin ihan uutta aavekipua, jolle ei ennen nimeä ollutkaan!

    VastaaPoista
  15. Voi miten siellä kannetaan koiraa...! Ihana kuva, sekin. On niin kirkasta, että voisi tulla aavekipua päähän. Onneksi ei ole näkynyt.

    Ja että on vielä noin lunta siellä! En jotenkin osaa ajatella, että olisi, mutta on kai. :)

    VastaaPoista
  16. Maijja: Mitäs me syntiset :) On lunta vaikka kuinka, odotan jo niiden sulavan.
    Anne: Taivas oli jotenkin ihan ääretön, tuntui jatkuvan vaikka kuinka kauas.
    Pirkko: Mitäköhän Freud sanoisi, pelottavaa...onneksi en osaa tulkita mitään unia.
    RvaPioni: Kyllä, aivan ihanaa.
    Kamomilla: En tiedä, voiko aavekipua hoitaa...ei kai. Siis sitä ihan oikeaa. Eikä ehkä tätä henkistäkään. Aika parantaa haavat, varmaan kummankinlaiset.
    Liina: Sitä juuri ajattelin, sellaista kipua, kun yrittää liikuttaa jotain liian myöhään...Minäkin kurkottelen aina menneisyyteen ja usein myös tulevaisuuteen ja silti uskon vakaasti, että olen hyvä elämään tätä päivää :)
    Savu: Kiitos kaunis :)
    Leena: Kiitos, laula toki. Minä lauloin viimeksi tänään, kun tulin (harvinaista herkkua) tyhjään taloon.
    Outi: Oli tosiaan melkein hankikanto. Välillä hanki kantoi ja välillä koira tupsahti sinne ja jäätynyt hangen pinta naarmutti sen mahaa, kun eihän siellä ole karvoja. Ei raaskittu antaa sen raapia itseään enempää verille.
    RvaPioni: Kiitos, kiitos kovasti. Vasta nyt luen tätä kommentia. Olen otettu. Käyn kohta kurkkaamassa.
    Hanne: Noin minäkin tuosta tuulesta ajattelin. Että hyvä, se tuo varmaan kevättä.
    Laura: Ai puuttuu? Monet kuitenkin puhuvat (tai kirjoittavat, olen tainnut enemmän lukea) aiheesta. Että sellaista kipua on. En tiedä, minulla on kaikki jäsenet tallella.
    Erja: Kiitos :) Älä syö, polttaa suun :)
    Viljonkka: Minusta tuntuu, etteivät tajua. Ihmiset valittavat ja valittavat, eivätkä ymmärrä, että täällä noin asiat yleisellä tasolla ovat oikein hyvin. Toki on sitten henkilökohtaisia tragedioita ja surua, mutta se on eri asia.
    Eilen tänään huomenna: No, nytpä sait sille nimen :)
    Ilse: Ollaan hellämielisiä koiralle. On muuten huikaisevat kirkasta, ottaa silmiin, kun en omista aurinkolaseja. Pitäisi varmaan ostaa. On täällä lunta, nuo kuvat ovat tosin vähän pohjoisempaa, missä vietettiin viikonloppua, mutta on täälläkin lunta.

    VastaaPoista
  17. Juu, ne meni jokunen vuosi sitten palasiksi, kun Joni teki mulle keittiön pöytää...

    Mutta se piti kanssa kertoa, että luin juuri Hesarista, että jos ihmiseltä amputoituu ruumiinosa, sitä vastaavat kohdat aivoissa ovat hetken aikaa "toimettomina", mutta sitten ne hermoradat ja aivojen osat aktivoituu jollakin uudella tavalla. Se oli musta valtavan kiinnostavaa. Että meillä ei aivoissa koskaan ole pidemmän päälle sellaista osaa, jolla ei ole mitään käyttöä. Ihmeellistä!

    VastaaPoista
  18. Teki sulle pöytää, oivoi. Aikamoinen rakkauden teko siis :)

    Luen juuri tuota Siri Hustvedtin kirjaa Vapiseva nainen, jossa on paljon aivojen toiminnasta. Siis koko kirja on sitä. Siellä on kanssa tosi paljon mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten kummallisesti ja viisaasti aivot voi toimia.

    VastaaPoista
  19. Niin, en taida voida tästä pöydästä koskaan luopua...

    Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo kirja. Pitäisiköhän antaa Hustvedtille uusi mahdollisuus? Olen tietääkseni toinen niistä kahdesta ihmisestä, joita Kaikki mitä rakastin ei miellyttänyt. Toinen on mun kampaaja.

    VastaaPoista
  20. Laura: Niinpä :) Minä pidin eniten tuosta Hustvedtin Amerikkalaisesta elegiasta. En niinkään muista. Tämä on ihan erilainen, siis ihan asiaopus.

    VastaaPoista