perjantai 11. maaliskuuta 2011

Lumi taivaasta, jälki kengästä


Jätän jälkiä vastasyntyneeseen lumeen.
Lumi taivaasta, jälki kengästä, uni hiekasta.
Kävin katsomassa upean näytelmän Tähden hetki ja mietin nyt vain kaikkea sitä mitä tiedän, mutten tiedä tietäväni.
Elin hetken Macabean elämää Rio de Janereirossa. Pieni suuri elämä.
On ylellisyyttä haaveilla tulevaisuudesta, miettiä huulipunan väriä, uusia kevätkenkiä.
Avain on mestari piiloutumaan.
Minä tipuin eilen ravintolan tuolilta ja tänään muuten vain.

17 kommenttia:

  1. Kohta teilla jo alkaa aamu, taalla on yo aluillaan. Mulla meni sunnuntai-iltapaiva kursseja miettiessa, niin en kerennyt skypeen, mutta yritetaan uudestaan. On niin paljon tekemista... Kauniita kuvia lumisesta Suomesta, kauniita sanoja sinun sydamesta. :)

    VastaaPoista
  2. wow! what a stunning photo! i love all the reflections, reflective surfaces. Happy Friday.

    VastaaPoista
  3. Voi miten hieno ajatus tuo, että on ylellisyyttä haaveilla tulevaisuudesta...Niin on, ihan juhlaa!

    Toivon sulle perjantai-iloja, viikonlopun riemua, koitahan pysyä tuolilla! :D

    VastaaPoista
  4. Totta, on suurta ylellisyyttä saada miettiä arjen asioita. Koetan muistaa, vaikka se joskus onkin vaikeaa, että hammastahnan loppuminen tai tylsä Arkijuusto ovat pieniä murheita.

    "Lumi taivaasta, jälki kengästä, uni hiekasta." Rakastuin tuohon ajatusjatkumoon.

    VastaaPoista
  5. Jaki: Nyt sunnuntaina meillä on täällä synttärijuhlat, mutta voi olla että myöhemmin illasta ehtisin hyvinkin skypeen. Olisi tosiaan kiva jutella. Ja kiitos :)
    Melski: Thanks. Photo is taken from Manilla,old factory. There was this play, which I were watching yesterday.
    Satu: Ajatus oli näytelmästä, jonka oli kirjoittanut Clarice Lispector. Todella upea teksti.

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä Sadun kanssa. Tuo on ylellisyyttä, jota ei itsellä aina tajua edes olevan.
    Kiitos muistutksesta ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Katja: Minäkään en sitä muista, mutta onneksi taide pysäyttää ja ravistelee välillä niin, että tuntuu. Ja hetken aikaa taas muistaa, mikä on oikeasti tärkeää. Ja kiitos :)
    Linnea: Ihanaa viikonloppua sinullekin! Nautitaan näistä arjen pikku ongelmista :)

    VastaaPoista
  8. Hieno kuva taas, en tajunnut mistä se oli ennen kuin luin tekstisi, näin kuvassa alas virtaavaa vettä!

    Mahdettiinkohan olla samassa näytöksessä, kävin viime keskiviikkona katsomassa tuon näytelmän. Esitys oli upea ja veti aika mietteliääksi.

    VastaaPoista
  9. Minäkin kiitän tuosta ylellisyyslauseesta.
    Eilen kun poika selitti mulle jotakin Homer Simpsonin äänellä putosin ihan täysin. Muuten vaan.

    VastaaPoista
  10. Tuossa oli monta hienoa asiaa, se varsinkin, ettei tiedä mitä kaikkea oikeastaan tietää. Lisäisin siihen vielä sen, ettei aina uskalla tietää tai ei jaksa tai viitsi.
    Hyvää viikonloppua, yritä pysyä tuolilla!
    ps. Tuolillapysyminen ei ehkä ole tärkeää.

    VastaaPoista
  11. Minäkin jätin jälkiä uuteen lumeen. Katolta tuli eilen iso rymäys terassille ja nyt yritin kaivaa terassin ovelle aukeamistilaa. Huh!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  12. Erja: Sinä näit tuon myös? Eikö ollutkin hieno esitys, näyttelijät aivan rautaisen hyviä, rajuja ja herkkiä samaan aikaan. Minä kävin siis eilen katsomassa tuon, joten ei oltu samassa esityksessä.
    Violet: Kiitetään Clarice Lispectoria, koska ajatus oli hänen :) Mutta minä putoan usein tuolla lailla samalla lailla kuin sinä.
    Pirkko: Niin, koska voi tietää jotenkin tiedostamattaan. Ja aina ei tosiaan uskalla tietää, vaikka tietää, mutta kieltäytyy tietämästä. Menipä mutkikkaaksi. Hihih, juu tuolillapysyminen ei ole tärkeää.
    Nonna: Täällä tuli illalla kamala räntäsade. Paljon märkää lunta. Tänään kadut lainehtii. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. Se avain, niin - olen ajatellut kaikkia psykologisia juttuja, mutta en tiedä miksi - on mestari piiloutumaan, kotiin. Jos ovi on lukossa meiltä ei pääse ulos ilman avainta, ja jos se on auki niin ei sitä mielellään jättäisi auki, kun lähtee menemään ...

    VastaaPoista
  14. Kukaan japanissa ei varmaan mieti kevään uusia kenkiä tai huulipunan väriä. On tosiaan luksusta kun saa haaveilla tulevaisuudesta.

    Minäkin putosin kerran ravintolan tuolilta kun siirryin sivummalle luullen penkkiä vielä riittävän :) Onneksi se ei ollut kovin hienostunut ravintola, niin ei tarvinnut kauheasti hävetä. Nauroin vain.

    VastaaPoista
  15. Hienosti tämänkin asian sanoit. On ihan himputin ylellistä olla kotona ja murehtia pelkästään sitä, että ruokakauppaan pitäisi jaksaa.

    VastaaPoista
  16. Sari: Avain tietää totisesti kaikki parhaat piilopaikat kotona. Minulla sen oikea paikka on takin tasku, mutta se karkaa usein sieltä jonnekin omituiseen paikkaan. Tuossa teidän jutussa on se hyvä puoli, ettei voi lähteä ilman avainta...
    Solen: Ei varmastikaan, aivan kamala asia tuo maanjäristys ja tsunami. Pelkään, että uhrien määrä kasvaa vielä paljon. Minulle kävi ravintolassa vähän samalla lailla kuin sinulle :) Mutta ei myöskään ollut hieno paikka, joten ei väliä.
    Liivia: Kiitos. Sen aina välillä unohtaa, että omat arkimurheet on kyllä pirun pieniä ja mitättömiä. Clarice Lispectoria en ollut aiemmin lukenut,mutta näytelmä oli todellakin ajatuksia herättävä.

    VastaaPoista
  17. niinpä, on ylellistä miettiä tulevaa siltä kantilta että leikkaisiko hiukset vai eikö leikkaisi..
    uudet kevätkengätkin ostin. kevät ja kevät, milloin loppuu tämä loska? ja se jos on murheista suurin, niin ihan hyvä vaan niin.
    lokoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista