tiistai 8. maaliskuuta 2011

Valoa on niin paljon


Olen tullut tyhjään taloon, laulanut vanhoja lauluja.
Ihmetellyt seinää, jolle aurinko paistaa.
Olen pelännyt jäisillä kaduilla, jättänyt pipon jo kotiin.
Muistot kiinnittyvät paikkoihin, koira kainaloon.
Valoa on niin paljon.
Haaveilen kesäöistä, jolloin voi nähdä toisen kasvot, kun päivä vaihtuu yöksi ja yö aamuksi. Mihinkään ei pääse piiloon.
Ihmisiä on kahdenlaisia: toiset katsovat, toiset näkevät.

33 kommenttia:

  1. Totta että on kahdenlaisia ihmisiä.Mutta kolmantena katsoen näkeviä ja kuulevia.
    Olen yleensä heittänyt pipon tässä vaiheessa huitsinnevadaan-tänään mietin että voisiko olla mulla olla joku kesäpipo ....
    Valoa päivääsi myös huomenna Kirjailijatar♥

    VastaaPoista
  2. Tiedän aivan justiin millaisista kesäöistä nyt puhut. Minulle ne ovat oikeaa eksotiikkaa nykyisin. Niin kovin harvinaisia ja siksikin arvokkaita.

    VastaaPoista
  3. Voi että tykkäsin tuosta viimeisestä lauseestasi!

    VastaaPoista
  4. Täällä katsellaan lasten kanssa tuota kuvaa ja nähdään se ihan kahdella tavalla...

    Valoisaa päivää!

    VastaaPoista
  5. Maria: Minusta on ihanaa, kun voi heittää pipon pois, vaikka tykkäänkin pipoista. Erityisesti karvalakistani tykkään, mutta sitä on saanut käyttää ihan tarpeeksi. Valoa sinullekin!
    Violet: Minä juuri ajattelin sitä, että kyllä suomalainen kesäyö on aika ihmeellinen. Ettei tule ollenkaan pimeä. Olen oikeastaan vasta nyt oppinut ymmärtämään sen arvon.
    Pirkko: Kiitos :)
    Nonna: Sen voi varmasti tajuta monella tavalla :) Ehkä en siis paljasta, mitä siinä "oikeasti" on.

    VastaaPoista
  6. Minullakin muistot kiinnittyvät paikkoihin. Välillä mietin, että kiinnitynkö itsekin. Esineistä minun on helppo luopua, mutta paikkojen kanssa onkin vaikeampaa. Erään vanhan kodin ohi en oikein vieläkään voi kulkea, niin kovin ikävä on niitä seiniä ja sitä kaikkea ihmeellistä mitä tuossa talossa tapahtui.

    Valo on tervetullut, tulkoon sitä siis lisää!

    VastaaPoista
  7. No mä olen ihan tuossa kuvassa nyt kiinni, matkalla, seikkailussa, salaperäisillä seuduilla...

    Oi kesäyö! Valo yltää jo myöhälle, ei enää pitkälti kesäöihin! Voi hyvin!

    VastaaPoista
  8. Anjuska: Voi niin minullakin. Paikat tuovat ihan tulvahduksina mieleen paikkoja. Edellisen kodin ohi en ole vielä halunnut kulkea, vaikka halusinkin sieltä pois. Kipeimpiä ovat paikat, joihin ei voi enää palata.
    Satu: Hyvää seikkailua sinulle :) Kesäyöt ovat ihan parasta. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
  9. Valoa oli tänään niin paljon, että sitä oli melkein liikaa. Ehkä se johtui mielentilasta. Joskus valo tuntuu liian paljastavalta.
    Minusta kesäyön valossa on aina hiven hämärää, joka jättää mahdollisuuden pienille salaisuuksille. Ja kesäyön valo on ihmiselle muutenkin armollinen - se ei paljasta kaikkia uurteita!

    VastaaPoista
  10. Niin on ollut tuulista, että piposta en ihan vielä luovu.
    Valoisat aamut ovat hienoja, heräänkin helpommin ja aurinkolasit ovat ahkerassa käytössä.

    VastaaPoista
  11. Ihana teksti!
    Sinä se olet reippaana kameran kanssa.
    Ja taitava,mutta sehän onkin jo tuttu juttu.

    VastaaPoista
  12. Kamomilla: Jos on masentunut, kirkas auringonpaiste voi lyödä lyotyä. Ja totta on se, että se paljastaa kaikki pölyt täällä kotona. Pitäisi ehdottomasti pestä ikkunat.
    Omenaminttu: Minä luovuin, vaikka on ollut kyllä kieltämättä aika raakoja tuulia. Minun pitäisi hankkia ne aurinkolasit.
    Ryppymeko: Kiitos. Reippaana juu, vaikka pakko tunnustaa, että tuo kuva on jo pari viikkoa vanha. Nyt en ole ollut reipas.

    VastaaPoista
  13. Niin totta tuo viimeinen lause.

    Haaveesi jaan :) !

    VastaaPoista
  14. RvaPioni: Oivoi, kiitos :)
    Huvilassa: Minustakin se on totta. Toivon, että itse useammin näkisin, enkä vain katsoisi.

    VastaaPoista
  15. Mietin kovasti, kumpaa sorttia olen.

    Minä en luovu piposta vielä pitkään aikaan! Muutamaksi hetkeksi olen uskaltautunut riisumaan hanskat. Mutta vain hetkeksi.

    VastaaPoista
  16. Ihana tuo kahdenlaisia ihmisiä..
    olen huomannut myös vahvasti tuon...
    toiset eivät näe...
    Mutta ehkä kymmenen vuoden päästä tai kymmenen surun päästä tai ilon??

    VastaaPoista
  17. Hyvin sanottu; toiset katsoo ja toiset näkee.

    VastaaPoista
  18. Aah, tulis jo kesäyöt. Itse asiassa kesä on ihan kohta, näin minä ajattelin.
    Ja jotkut näkevät, mutta huomaavat nähneensä vansa ajan päästä.

    VastaaPoista
  19. Sitä näkemistä pystyy varmaan treenaamaan kans. Joskus löydän itseni katsomasta ilmaan niin syvissä mietteissä, etten näe mitään!

    VastaaPoista
  20. Heiii, ihan pakko kertoa, että jätin tänään pipon kotiin, hetken mielijohteesta, uhallakin, ekaa kertaa tänä keväänä.
    Kuvassa on kyllä vielä kamalan kylmä!

    VastaaPoista
  21. Valoa riittàà, siis aurinkolasit nenàlle. Tuulta riittàà, siis huppu vielà tiukasti korvien suojaksi. Kesàà kohti mennààn, hyvin suojattuna.

    VastaaPoista
  22. Laura: Minä olen välillä toista, välillä toista :) En aina jaksa nähdä, olen liian väsynyt tai kapeakatseinen, mutta pyrin siihen.
    Hanne: Näkemään voi varmaan oppia, kun on tarpeeksi nöyrä ja avarakatseinen.
    Teija: Kiitos, noin ajattelen, vaikka itsekin tosiaan välillä katson ja välillä näen.
    Linnea. Sekin on varmaan totta, että näkee asiat selvemmin vasta aikojen päästä.
    Dahlia: Minä olen kanssa kova tuijottomaan. Olen ihan poissa, jossain muualla.
    Erja: Toivottavasti ei pää nyt vilustunut, kun täällä uhittelin. Minusta on ihanaa kulkea pitkästä aikaa ilman pipoa, kaiken uhallakin.
    Lissu: Olisi varmaan järkevää...ei ole huppua eikä aurinkolaseja :)

    VastaaPoista
  23. OOO ! Hieno lause tuo viimeinen.

    VastaaPoista
  24. Ja toiset näkevät syvemmälle kuin toiset.

    VastaaPoista
  25. Minäkin pidin paljon viimeisestä lauseesta.

    Ja valoa, sitä on, ja paljon! Jopa täällä pohjoisempana. Pipoa en vielä raaski pois heittää, tuuli on jäätävän kylmä. Ja viikko sitten todettiin korvatulehdus kummassakin korvassa, senkin takia pitää pitää korvat hyvässä suojassa vielä jonkin aikaa.

    VastaaPoista
  26. Ihana kuva!

    Toivoisin kovasti kuuluvani jälkimmäisiin. Sinä ainakin kuulut. Sanoisin että sitten on vielä kolmas sortti, jotka aistivat.

    VastaaPoista
  27. Sari: Kiitos :)
    Susadim: Sekin on totta, ihan varmasti niin.
    Malla: Kiitos. Minä olen hurjapää, kohta varmaan flunsassa. Täytyy kyllä koputtaa puuta, sillä olen äärestä harvoin kipeä. Töistäkään en voi olla koskaan pois, kun aina olen terve kuin pukki. No, leikki leikkinä, sehän on mahtava juttu. Toivottavasti sinäkin pikaisesti paranet :)
    Liivia: Kiitos, Naantalista. Sillalta otettu. Ja kiitos, minä toivoisin kuuluvani heihin, en kyllä varmasti aina kuulu. Ja totta, aistiminen on yksi tapa nähdä. Minusta tuntuu usein, että aistin ilmapiirin ja ihmisten ajatuksia ja kemioita. Sitten en kyllä tietenkään yleensä tiedä, olinko oikeassa vai en. No, joskus on käynyt kyllä myöhemmin ilmi, että olinhan minä.

    VastaaPoista
  28. Aivan noin, valoa, se lisääntyy! Välillä aamulla luulen jo nukkuneeni pommiin kun huone alkaa täyttyä yllättävästä valosta. Mutta ei se olekaan pommi, vaan kevät!

    VastaaPoista
  29. Välillä sen saa kuulla jonkun toisen suusta, kumpaa sorttia edustaa. Itse on välillä vaikea sanoa.

    Heräsin tänään auringonpaisteeseen, ennen kellonsoittoa. Voisiko olla parempaa tapaa herätä? Ei minusta. Koko aamu tuntui niin seesteiseltä ja onnelliselta, kun sai valmistauta valon kanssa. Ihanaa kun kevät saapuu.

    VastaaPoista
  30. Kirkasta on keväinen paiste. Ei tee aina hyvää minulle se.

    VastaaPoista
  31. Hieno kuva, kuin maalaus. Voisi olla joko ihan matalalta tai todella korkealta otettu. Läheltä jäätä ja lunta, kaukaa purjehduskilpailu.

    VastaaPoista
  32. Martta: Minulla ihan sama, olen miettinyt monena aamuna, että mitä ihmettä se kello nyt oikein on.
    Solen: Valon kanssa on suloista herätä. Ja on niin paljon helpompaa herätä. Mulla on vaan se vika, etten malta mennä nukkumaan ja olen kuitenkin aamulla väsynyt.
    Liina: Tämä on varmasti monille liian kirkasta valoa, monella tapaa.
    Baba: On tosi korkealta :) Mutta on totta, että kuvaa on vaikea hahmottaa, jollei tiedä, missä se on otettu. Itse pidän sellaisista kuvista, jotka saavat aivot raksuttamaan.

    VastaaPoista