sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Jutellaan vähän surullisiakin

Samat talot joka kaupungissa.
Aurinko poraa kraatereita hankeen. Tulvivilla pelloilla joutsenten kaartuvat kaulat. Kylteissä Sirkka-Liisa ja Reijo hymyilevät.
Jutellaan vähän surullisiakin siitä nuoresta miehestä, joka lähti merille ja hukkui viinaan.
Sinuhessa tapaan pastorin, otetaan ystävän kanssa viinit keskellä päivää.
Muistan, kun Lapuan patruunatehdas räjähti ja Lasse kompuroi.
Kävi niin, että teatterissa nauroin, sain nyppylähanskat ja nyppylöitä muutenkin.
Nyt haen kevättakin vintiltä, pakkaan kameran ja lähden solidaarisuusliikkeen syntysijoille.
Järvelässä kello käy väärää aikaa. Kuka oli V.O.Mäkinen?

10 kommenttia:

  1. Olen vähän edellä aikaani aina keväisin, kevättakkiin siirryin joskus puolitoista kuukautta sitten.

    Nyt minä olen jo luopunut kevättakistakin, vaihtanut sen vain villatakkiin.

    Ei palele, kun ei halua palella.

    VastaaPoista
  2. Joskus jotenkin piristää kun näkee kellon, joka käy väärää aikaa. Pysähtyneet kellot ovat surullisia. Minullakin on yksi tahallaan pysäytetty ja sen kuuluu olla niin. Sopivasti surullinen on joskus tärkeää. Myös se, että ei tiedä kenelle mikäkin nimi kuuluu. Voisi olla kamalaa tietää kaikki.

    VastaaPoista
  3. Takatalvipäiviä uhmaten vein talvitakit vintille ja survoin ne oikein pukupusseihin, ettei niitä vahingossakaan viitsi enää kaivaa esille. Kevättakki on nyt käytössä - ihanaa! Jos tulee kylmä, aina voi viuhtoa vähän vilkkaammin, että lämpenee sisältä!
    Kuljen joka päivä saman tornin ohi, jossa on kaksi ikivanhaa kelloa. Molemmissa on jatkuvasti täsmälleen sama, pysähtynyt aika. Tuntuu turvalliselta nähdä vauhdittomat viisarit päivästä toiseen. Voi ajatella, että kaikki tässä maailmassa ei kuitenkaan muutu.

    VastaaPoista
  4. Minä muistan sen Lapua-asian myös. Etenkin muistan yhden Hymy-lehdesn jossa oli kuvia siitä. Samaan aikaan halusin katsoa niitä mutten kuitenkaan halunnut. Uteliaisuus voitti jo silloin.

    VastaaPoista
  5. Ilona: Todellakin vaihdoit kevättakkiin jo kauan sitten? Hui! Minun on ollut ihan sopivaa talvitakissa, nyt siirryin vasta.
    Pirkko: Totta, väärää aikaa käyvä kello on paljon mukavampi kuin pysähtynyttä aikaa käyvä. Tieto tuskaa lisää, niinhän sitä sanotaan.
    Tuittu: Arvoituksellisella tuulella näköjään :)
    Kamomilla: Minullakin on nyt kevättakki, mutten olisi kyllä aikaisemmin halunnut vaihtaa, on ollut niin kylmä. Aika jännittävää, että kellotornissa on aika pysähtynyt.
    Violet: Se on ensimmäinen uutinen, jonka kunnolla muistan ja se oli todella ahdistavaa.

    VastaaPoista
  6. Minäkin muistan Lapuan patruunatehtaan räjähdyksen. Olin silloin ensimmäisellä luokalla ja minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että kun aamulla kävelin kouluun, näin kuinka taivaanrannassa välähti. En tiedä mistä sellainen mielikuva on tullut, näinkö sen oikeasti vai kuvittelinko koko jutun, Lapua oli kuitenkin satojen kilometrien päässä. Tehtaan räjähdyksestä jäi vähän pelkotiloja, koska äitini oli läheisellä tulitikkutehtaalla töissä.

    VastaaPoista
  7. Mirja: Aika jännää, että sinulla tuo muisto yhdistyy tuollaiseen valoilmiöön. Voiko asioita kuvitella jälkikäteen? Ikään kuin täydentää elämystä. Minäkin pelkäsin tuon jälkeen, vaikken muista, sainko edes katsoa uutisia. Mutta sinullahan oli äiti lähellä töissä, ei ihme että pelkäsit.

    VastaaPoista
  8. Mistä V.O.Mäkinen nimen löysit...?

    -Sukulainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi. Se oli katukyltti jossain...kun nyt vaan enää muistaisin missä. Tästä on niin kauan aikaa. Olisikohan ollut Lammi tai Hämeenkoski? Siellä päin maailma kyllä.

      Mukavaa syksyä sinne!

      Poista