sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Huudettu kadonneita lapsia


Huudettu kadonneita lapsia. Kuviteltu piispat istuimilleen. Menty Miesten vuorolla saunaan. Laulettu Veronikan kanssa. Syöty suklaata ja muisteltu.
Hyvästelin sinut jo vuosi sitten, kun lumi peitteli pohjoisen katot.
Muistan pasianssin, räsymatot, polun kainalossa mustikat. Savusaunan lämmön, housut täynnä vihreitä pilkkuja. Sinä kerroit pilvistä. Lakkasoista. Rakkaudesta sinä kerroit.
Kun minä olin lapsi, sinä olit seikkailu. Kun minä olin nainen, sinä jäit ensin talosi ja sitten pääsi vangiksi.
Meillä oli juhannuskakut, myymäläautot, villintyneet vadelmat, lintujen laulu ja hyllyt täynnä kirjoja.
Löydetty kadonneet lapset.

19 kommenttia:

  1. Hieno kevätretkipaikka, löytyy suojainen aurinkosopukka vaikka millä tuulella!

    VastaaPoista
  2. Sait minut kyynelehtimään tänä tuulisena aamuna. Vahvoja muistoja, väläyksiä jostain tärkeästä. Ja kuvasi myös, niissä on suru, ilo, riemu, arvoituksellisuus - kaikki.

    VastaaPoista
  3. Viime aikojen kuvasi ovat olleet niin vahvoja ja vaikuttavia, että niitä pitää edestakaisin rullata. Mahtavia! Ja sanasi vaikuttavat aina :)

    VastaaPoista
  4. Minulle tuli Katjan tapaan joitakin väläyksiä mieleen. En saa ihan kiinni muttei haittaa. Kiitos.

    VastaaPoista
  5. Absolutely white: Kiitos :)
    Erja: Tuo on tosiaan kiva paikka, liian harvoin tulee käytyä. Nyt oli kyllä jäätävän kylmä.
    Katja: Ehkä se on hyvä, kyynelehtiminen, ainakin joskus. Muistot ovat olleet viime päivinä mielessä...
    Omenaminttu: Kiitos kovasti, olen liikkunut inspiroivassa seurassa.
    Violet: Minulle nousee usein tuollaisia väläyksiä mieleen, vain hetkeksi, enkä saa ihan kiinni.

    VastaaPoista
  6. Ooh, mummoko? Kauppa-autosta tulee mieleen pakkasarkun ja mansikkatuutin sekä hiekkatien tuoksut.

    VastaaPoista
  7. Tänne sivuille on pakko tulla!
    Jännä yhteensattuma,juuri muutama päivä sitten mietin lehtien seassa hyppimistä, mikä siinä on niin ihanan houkuttelevaa..

    VastaaPoista
  8. Kaunis, salaperäinen teksti. Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Aivan ihania, nuo aemmat kans!

    Kävin jo aamulla jotain täällä jorisemassa, mutta minne lie tuuliin se pätkä kadonnut.

    VastaaPoista
  10. Baba: Ei fyysisesti, mutta henkisesti. Minulle tulee kauppa-autoista niin lapsuus mieleen, vaikka kai niitä jonkun verran on vielä maalla edelleen.
    Katariina: Se on vaan on niin parasta, tuo lehdissä pomppiminen. Tuntui vain vähän syksyltä, kun lehdissä hyppeli ja kahlasi.
    Linnea: Kiitos :)
    Liivia: Kiitos paljon. Bloggeri tuntuu nielaisevan jotkut kommentit kokonaan. Ahne tapaus :)

    VastaaPoista
  11. Tosi vaikuttavat kuvat!
    jo tarina sinänsä..
    niin paljon ajatuksia syntyi..
    liikettä ja tunteita..
    keväälläkin on syksyn muisto läsnä..

    VastaaPoista
  12. Rakastan kivimuureja, tiilimuureja, englantilaisia nummia myötääviä muureja... Kuvat olivat upeita ja teksti niin moniulotteinen, että piti lukea moneen kertaan. Ja joka kerta tarina oli toinen.

    VastaaPoista
  13. Hanne: Tuo on muuten ihan totta, että keväässäkin on syksyä ja varmaan myös toisin päin.
    Aura: Minäkin rakastan juuri noita asioita, vaikken ole valitettavasti päässyt Englantiin paikan päälle katsomaan niitä. Kiitos kovasti kauniista sanoista :)

    VastaaPoista
  14. Olen käynyt joitakin kertoja täällä ihailemassa kauniita kuviasi ja tekstejäsi, linkittäisin sinut niin mielelläni... tulisi käytyä useammin ;)

    VastaaPoista
  15. Upeita kuvia, vaikuttavia ja tunteita herättäviä, samoin kuin edellisessäkin kirjoituksessakin. Kiitos jälleen kerran. Miesten vuoroa mekin katsottiin. Se oli todella koskettava.

    VastaaPoista
  16. Päivikki: Mukava kuulla. Ihan varmasti voit linkittää minut. Tuolla taitaa oikealla olla kohta lisää suosikiksi, josta se onnistuu...kai.
    Villasukka: Kiitos kovasti. Ihan älyttömän kaunis, liikuttava ja todellinen tuo Miesten vuoro. Vielä paljon parempi kuin osasin odottaakaan.

    VastaaPoista
  17. Hieno teksti. Luin eilen, palasin tänään. Tuosta ensimmäisestä kuvasta tulee mieleen Aira Niemi-Pynttärin maalaus, joka on äitini seinällä. Harmi, etten löytänyt siitä kuvaa.

    VastaaPoista
  18. Laura: Kiitos. Heti googletin Aira Niemi-Pynttärin. Löysin joitain töitä ja mielenkiintoisen haastattelun. Siinäpä vasta nainen, jolla on ollut antoisa elämä. Sen luettuani vielä enemmän kiitos, pidin niistä töistä, jotka löysin.

    VastaaPoista