sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Niin monta syytä olla palaamatta


Iloa kaikki menetetty.
Oli talo, jonka ikkunoissa kukkivat jääkukat. Sisällä kaksi venäläistä emigranttisiskoa kaipasivat kuolleitaan, niitä viittä, jotka olivat riistäneet hengen itseltään. Rakkaudella siskosi.
Oli Moskova, jonka ikkunassa turkkilainen runoilija Nazim Hikmet kaipasi kotiin. Silmissä Bosporinsalmen lautat, Sinisen moskeijan silhuetti ja lapsen kaipaavat silmät. Kerem gibi.
Kaksi koskettavaa tarinaa heistä, jotka lähtivät maanpakoon, eivätkä koskaan palanneet maahan, josta uneksivat joka yö.
Hikmet sai kansalaisuutensa takaisin vasta 45 vuotta kuolemansa jälkeen. Thiessin sisarukset kuolivat yksin kartanossaan.
Niin monta syytä olla palaamatta. Niin monta syytä haluta palata.


34 kommenttia:

  1. hienoja esityksiä! miten on mahdollista, että multa on jäänyt näkemättä noinkin paljon kartanosta? nähdään maailma vähän eri tavoin, se on mielenkiintoista!

    VastaaPoista
  2. Olipa vaikuttava kirjoitus. Tuli kylmät väreet. Ja nuo kuvat puutarhasta, ikkunan läpi ja ilman ikkunaa. Vihreän sävyt hätkähdyttivät. Kauniit, kauniit puut.

    VastaaPoista
  3. Etta: Minustakin se on aina ollut kiehtovaa, että miten ihmiset voi nähdä asiat niin eri tavoilla. Kiinittää huomiota eri asioihin. Se on rikkautta.
    Aura: Kiitos. Esityksetkin olivat vaikuttavia, kumpikin. Puut ovat nyt parhaimmillaan luulen.

    VastaaPoista
  4. Olen jo jonniin aikaa lukenut näitä kaikkia sanoja ja postauksia. Ne ovat niin täysiä tunnelmaltaan että on todella vaikea kommentoida niitä sen jälkeen. Muina naisina. Koska joka tapauksessa ne sanottavat, kirjoitettavat sanat kuulostaisivat sormissa jo vähäsen valmiiksi väljähtyneiltä.
    Kuitenkin on sanottava, juuri nyt, että tämä on aivan uskomattoman hieno blogi. Olen lukenut ja jäänyt ajattelemaan useasti vaikken aiemmin ole antanut itseäni tästä ajattelusta ilmi.
    Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
  5. Huikeat kuvat.

    Mää menin melkein mykäks ny.

    VastaaPoista
  6. Yöaivot päällä.
    En siis sano muuta kuin että nuo tuolit ottaisin mieluusti huostaani,kauniit.
    Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Siis nyt en ymmärtänyt mkssä tuo paikka on?
    Kiehtova.

    Tuo maalaus.
    Ja sininen tapetti. Tahtoisin nähdä omin silmin, vaikka sinun silmilläsikin on oikein hyvä. Kiitos taas tästä.

    VastaaPoista
  8. Ne jotka lähtee ja ne jotka jää. Molemmilla on kaipuu, mutta uskoisin että se joskus kuluu pois ja tilalle tulee rauha?

    VastaaPoista
  9. Voi, miten haluaisin nähdä ainakin tuon Rakkaudella siskosi.
    Nämä emigrantti-tarinat voisi liittää nykyiseen, tympeään "mamu"-keskusteluunkin. Niiden kautta voisi löytyä inhimillinen näkökulma ja ymmärrys siitä, miten vaikeaa on lähteä ja jättä kotimaa. Miten paljon tuskaa, surua ja kaipuuta se sisältää.
    Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos tämä politiikan esiintuominen ärsyttää.

    VastaaPoista
  10. WeirdRockStar: Voi kiitos. Saapi tänne kommentoida ihan muina naisina. On nimittäin mukava kuulla, että joku täällä käy jne. Mutta saapi olla ihan hiljaakin :)
    Ilona: Sitten voi olla ihan mykkänä vaan, mukavaa päivää!
    Ryppymekko: Sinä olet todellinen yökyöpeli, huomaan. Tuolirivit ovat minusta aina kiehtovia.
    Liivia: Kuvat ovat Brinkhallin kartanosta, jossa esitettiin tuota Rakkaudella siskosi -näytelmää. Kartano on käsittääkseni aina silloin tällöin muutenkin auki, joten sinne pääsee tutustumaan. Sijaitsee Turussa, Kakskerrassa. Siellä on muuten kuvattu ainakin Hovimäki-sarjaa.
    Pilvitarha: Minäkin toivon niin. Näissä näytelmissä, jotka pohjautuivat kumpikin tositarinaan, lähteneet kaipasivat elämänsä loppuun asti kotimaahan, jonne eivät voineet palata....surullista.
    Jaana: Minä ajattelin kyllä ihan samaa, että noista näytelmistä sai ajatuksia maahanmuuttokeskusteluun. Lähtijän osa on kuitenkin aina se kaikista vaikein ja eipä kukaan kotimaataan vapaaehtoisesti lopullisesti yleensä jätä. Se on eri asia, jos haluaa lähteä ja voi palata takaisin.

    VastaaPoista
  11. Sinä jatkat samalla ihanalla tavalla kirjoittamista - kiitos siitä.
    Lukenut olen, harvemmin kommentoinut. Jotenkin ollut tyhjä olo. Olen kuin poissa - en kropassani ollenkaan. Ja työajan vain aivot raksuttavat liikakierroksilla. Onneksi on kesäloma tulossa! Josko sitten?

    VastaaPoista
  12. Kuviasi katsellessa ja tekstiä lukiessa mykistyn. Upea kartana ja linkin takaa löytyi kartanon antia. Tutustumisen arvoinen paikka, ehdottomasti.

    Maahanmuuttokeskusteluun liittyen silmäni avautuivat, kun olin Maahanmuuttoviraston järjestämässä koulutuksessa. Saimme laajalti kuulla prosessista, miten esimerkiksi kiintiöpakolaiset valitaan ja ennenkaikkea heidän muuttonsa syistä. Kun tuntee taustoja, saa tukea omalle ymmärrykselle ja suhtautumiselle. Myönteinen toki olen ollut aina.

    VastaaPoista
  13. Upea tunnelma kuvissa! Oliko hyvä tuo Rakkaudella siskosi näytelmä?

    VastaaPoista
  14. Ikki: Kun on kiire, ei millään jaksa mitään ylimääräistä. Ja tuttu tunne tuo, että aivot käyvät ylikierroksilla. Silloin ei jaksa ajatella mitään ylimääräistä.
    Marjatta: Kiitos paljon. Tuolla kartanossa kannattaa todella piipahtaa, myös ympäristö on kaunis. Usein se varmaan onkin niin monissa asioissa, että jos tietäsimme enemmän, ymmärtäisimme paremmin. Siksi on niin tärkeää lukea ja ottaa selville asioita.
    Tuittu: Kiitos. Se oli näytelmä kyllä. Vain kaksi näyttelijää. Näyttämö oli hieno tila kartanon piharakennuksessa, sopi tuohon näytelmään.

    VastaaPoista
  15. Onpa kaunis paikka! Muistan, että nuorena tyttönä minulla oli jokin sellainen ihan sadunomainen mielikuva Thiessin sisaruksista, loin kai itselleni sellaisen maailman, kuvittelin heille kaiken hienon historian ja taustan omassa päässäni ja ehkä myös paluun takaisin omaan ja sitten kaikki olisi ollut hyvin.
    Nuo viimeiset kaksi lausetta ovat varmasti sellaiset, jotka määrittävät henkilön elämää lopun ikää, kun on joutunut jättämään kotimaan, varmaankin ehkä vielä enemmän silloin kun se ei ole ollut oma tahto. Luulisin ainakin niin. Että omaa ei enää ole, vaikka sinne pääsisikin joskus uudestaan käymään.

    VastaaPoista
  16. what gorgeous wallpaper in that building! thanks for sharing :)

    VastaaPoista
  17. Himalainen: Sinä tiesit Thiessin siskot? Kuuluuko se johonkin yleissivistykseen vai oletko elänyt lapsuutesi täällä? Minulle nimi oli kyllä tuttu, mutten tiennyt heistä mitään sen enempää. Minä olen usein ajatellut meidän evakkoja, että on se ollut ihan kamalaa jättää kotiseudut ja muuttaa pois, ei onneksi vieraaseen maahan, mutta jo se, ettei voi palata koskaan takaisin synnyinseuduille. Vielä kamalampaa, jos pitää jättää koko kotimaa...kaipuu ei varmaan koskaan hellitä.
    Melski: That place in pictures is Brinkhall Manor. It lies on an island here in Turku.Very beautiful.

    VastaaPoista
  18. Evakkoteemasta vielä: tunnen joitakin toisen polven evakkoja, jotka eivät itse ole käyneet, saati syntyneet siellä, mistä vanhempansa pakenivat. Silti heillä on mystisen, ehkä myös myyttisen, voimakas side sinne, mistä juuret revittiin. Jollain tavalla asiasta on tullut heille rikkaus.

    VastaaPoista
  19. Pirkko: Minun äitini on Viipurista ja minä olen kyllä kehittänyt itselleni jonkun myyttisen suhteen menetettyyn Karjalaan. Eikä se ole oikeastaan edes tekemällä tehty, kuten sanoit, vaan se vaan on. Olen käynyt useamman kerran Viipurissa ja Pietarissa, jossa isoäitini pitkään asui ja tunnen olevani siellä kuin kotonani. Kielikin tuntuu tutulta, vaikken osaa venäjää.

    VastaaPoista
  20. Kirjailijattarelle: Kummallista, miten kaikki menetetty on iloa. Usein niillekin, jotka siinä menetetyssä paikassaan tai ajassaan tai molemmissa ovat kokeneet surullisia ja hirvittäviäkin asioita.
    Ja miten jotkut kehtaavat halveksia niitä, jotka ovat tänne tulleet, olipa syy mikä tahansa?
    En usko, että kukaan jättää kaiken - koko elämänsä - ikuisesti taakse vapaaehtoisesti. Siitä todisteena ovat juuri ne kaikki kaipaavat ihmiset, joita keskellämme elää.

    VastaaPoista
  21. Kamomilla: Se on sitä nostalgiaa, aika kultaa muistot. Kai se on myös sitä, että kaipaa menetetty aikaa, ihmisiä ja sellaista, mitä ei kuitenkaan saisi takaisin, vaikka palaisi.
    Hanne: Tai sitten se on kuten joku viisas sanoi, että vain kesyt linnut kaipaavat ja villit lentävät. En tiedä. Ei kaipaus kuitenkaan tee mielestäni kenestäkään kesyä automaattisesti...vaikiaa on. En tiedä.

    VastaaPoista
  22. hieno keskustelu täällä. kaikin tavoin.

    vai näin läheltä se liippaa, vastauksesi pirkolle olisi voinut olla omani :)
    ps. 1990-luvun lopulla pääsin hyvässä seurassa terijoelle ina ja tito colliandereiden villa golickeen. teimme sieltä matkan pietariin, ensimmäiseni. hullu tunne, vaikka tiesin, että joutuisin matkustamaan ensin metrolla ja sitten junalla päästäkseni takaisin, halusin jäädä yksin kuljeksimaan, muiden jo halutessa takaisin terijoelle. piirsin käteeni asemien nimet.
    jälkeenpäin olen ajatellut, että hulluko olen.

    silloin se oli vaan melko ylitsevuotava tunne.
    yksi hienoimmista matkoistani ikinä.

    VastaaPoista
  23. Jälleen kerran, kuten niin usein ennenkin, jään täällä kuvien ja tekstin ääressä aivan sanattomaksi. Onneksi näköjään monelta muulta on löytynyt sanoja, joihin voin yhtyä. Nyökyttelen, siis - ja olen iloinen, että taas kävin. :)

    VastaaPoista
  24. :) Ei en ole koskaan edes käynyt siellä, olisi kyllä kiva käydä. Muistelisin, että jostain syystä Hesarissa tai jossain lehdessä oli juttua kahdensankytluvun lopulla Thiessin sisaruksista ja olin kai niin mielikuvituksiin hurahtava, että eipä siihen muuta tarvinnut :) Ja ehkä se oli niin voimakas tunne, että sen takia vieläkin sen muistan. Tunnistan kyllä sen itsessäni, että erilaisuus kiehtoo aina, muistan sellaiset asiat.

    Sinun postaukset on aina kiinnostavia, käyt niin monenlaisissa paikoissa, blogisi seuraaminen on kuin olisi matkalla.

    VastaaPoista
  25. Voi miten hieno paikka taas ja kuvat, teksti!

    VastaaPoista
  26. Olen ihan mykkänä.
    Vaikuttavat kuvat, mielettömän hieno teksti ja vielä tämä keskustelu täällä kommenteissa.
    Kiitos!
    Tunnistin muuten paikan - Hovimäestä :-)

    VastaaPoista
  27. Otsikointisi on aivan ihanaa. Se ei välttämättä avaa mitään, mutta saa miettimään. Joskus ihan päinvastaisia kuin kuvat välittävät.

    minttis

    VastaaPoista
  28. Voi mieletön! Ollaan ystäväni kanssa Thiessin sisar-faneja. Jo monta vuotta sitten niistä hehkutettiin! Tehdasteatterin näytelmä meni silloin sivusuun...en tiennyt että se menee Brinkhallissa (ihan appivanhempien naapurissa :))Yritän saada vielä liput, vaikka ei taida enää onnistua...Elän selvästikkin liian kiireistä elämää tällähetkellä, kaikki kiva menee ohi kun en ehdi tekemään muutakuin töitä, töitä ja töitä...ja kaffelle pitäis päästä sun kanssa!

    VastaaPoista
  29. Ritva: Meillä on siis samanalaiset taustat, jännä juttu. Minun äitini oli niin pieni Viipurista lähtiessään, ettei siitä kovin paljon muista, mutta jotain kuitenkin. Sinä olet ollut rohkea nainen! Venäjällä nuo kirjaimet tuottavat kieltämättä vähän päänvaivaa. Minulla asuu siellä pikkuserkkuja, joiden vanhemmat jäivät sodan jaloissa puolivahingossa rajan taakse.
    Ansku: Ei se haittaa, jos on sanaton. Minäkin usein olen...tai siis silloin, kun pitäisi sanoa jotain ääneen. Voisin kirjoittaa sen.
    Himalainen: Se on ollut siis todella vaikuttava tarina sinulle, voin kuvitella. Minulle tarina oli ihan uusi, eikä sitä aikuisena enää ihan samalla tavalla viehkosti tenhoudu asioista kuin lapsena. Silloin pystyi täysillä sukeltamaan kohtaloihin. Kiitos..työ vie usein eri paikkoihin, se on onni :)
    Leena: Kiitos kovasti :)
    Linnea: Totta, Hovimäkihän se siinä. En tiedä, onko tuolla kuvattu jotain muita leffoja tms. käsittääkseni kyllä.
    Minttis: Kiitos kovasti. Aikoinani mietin otsikointia ja sitten päätin vain napsaista otsikoksi hyvän virkkeen itse tekstistä. Ei tule otsikoinnin tuskaa.
    Annakaisa: Olet oikein fani, vau, sun pitää sitten nähdä tuo näytelmä ehdottomasti. Luulen, että lippuja voisi hyvinkin saada. Taidat tosiaan olla huippukiireinen, mutta laittele viestiä, kun ehdit kupposelle :)

    VastaaPoista
  30. hrrrrrr, menee kylmiä väreitä tuollaisista jutuista. silti ne on juuri niitä tarinoita joista tahtoo kuulla lisää.

    mutta minäpä lähden tästä taas töihin, harjoittelemaan tarinaa myös kerran eläineistä ihmisistä. hrrrr....

    VastaaPoista
  31. Olin onnekas ja sain vielä liput esitykseen, tänään on hieno ilta tiedossa. Tämä tarina on saanut minut jotenkin pauloihinsa, vietin lapsuudessa kesiä Littoisissa ja muistan kartanon ja lapsen silmin hiukan pelottavatkin sisarukset, silloin harvoin kuin heitä näkyi. Elämäni toisen kerran kävin huutokaupassa heidän kartanonsa pihalla kun jäämistöä pistettiin vasaran alle sateisessa säässä. Mitään en tosin ostanut, mikä jälkeenpäin on harmittanut isostikin.

    VastaaPoista
  32. Hei teille kaikille, osuin sivuille vahingossa ja täytyy sanoa että sain jälleen kyyneleet silmiini ja kylmät väreet iholleni...olen toinen Rakkaudella sisaresi näyttelijöistä ja saamamme palaute muistoineen on ollut jotain käsittämätönta...kiitos niistä kaikille. Iso kiitos Kirjailijalle, olet tuonut tunnelmat esiin juuri niin kuin mekin sen koimme. Rakkaudella <3 Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti! Kiitos! Olin hetken ihan hämilläni, että mihin juttuun tämä kommentti liittyi, tästä teidän näytelmästänne on niin kauan aikaa. Mutta edelleen muistelen näytelmää lämmöllä, se oli koskettava ja kaunis esitys, kiitos!

      Poista