torstai 30. kesäkuuta 2011

Istanbul - On kadotettu tuntuma päivistä

On kadotettu vihko ja tuntuma päivistä.
Maataan sängyssä ja kuunnellaan lokkien kirkunaa, kiimaisen kissan moukunaa, jäteauton kolinaa ja kauppiaan huutoja.
Pimeydessä hehkuu tupakka.
Missään ei ole nimiämme udeltu yhtä innokkaasti kuin Fatihissa tekivät rinnallamme pyöräilleet lapset.
On oltu moskeijoissa ja kirkoissa. Rasvattu jalkoja ja hunnutettu pää.
Meillä on tatuointeja, jotka kuluvat joskus pois. Päiviä, jotka kuluvat vääjäämättä. Muistoja, jotka ehkä aika haalistaa.
On luettu englanninkielisiä lehtiä, Pamukia, Turkin historiaa. Tytön uusi hellemekko on 100 prosenttista pamukia.
Mentiin ilmavaunulla hautausmaalle ja laivalla Aasiaan syömään jälkiruokaa. Hassua, että voi mennä toiseen maanosaan syömään jotain jota on kuullut kehuttavan.
Ratikan perässä roikkuu hattuja myyvä poika, jota mies vetää nenästä.
Lapsi kirjoittaa romaania lohikäärmeistä, merirosvoista ja susikaartista.
Lasit ovat eri paria, päivätkin. Sirpaleita jostain.
Tavataan turkkilainen mies, joka asuu Vantaalla.
Lojutaan tyynyillä, nojataan reelinkiin, istutaan teehuoneissa, kävellään kujia ilman päämäärää.
Miten kiitollisina otamme vastaan kaiken ja ihmettelemme toisillemme, miten tavatonta on, että ihminen voi oikeasti matkustaa toisiin maihin ja oppia joka päivä jotain uutta.
Kukat kuihtuvat kai kotona, tytär lensi Santiagoon, ei ole ikävä mitään.

16 kommenttia:

  1. Tulin kommentoimaan neniä, mutta täällä oli lisää ihanuuksia. Ja erkkeri:) Oletteko te muuttaneet sinne asumaan? Minäkin haluan, joku päivä, samanlaiselle piitkälle reissulle.

    VastaaPoista
  2. Kauniin kaunista, terävän lempeää, armottoman armollista valoa. Katson pitkään ja nautin tunnelmista.

    VastaaPoista
  3. RvaReipas: Nenät on syrjäytetty :) Muistelin sinua, kun laitoin erkkerin tuonne, niitä on paljjon paljon lisää. Olemme tainneet ottaa jo 3000 kuvaa. Ei valitettavasti jäädä asumaan, vaan ensi viikolla kotiudutaan. Ei kyllä yhtään harmittaisi jäädä vielä pidemmäksi aikaa.
    Linnea: Kiitos kovasti. Valo on erilaista, äänetkin ihan toista, ja tuoksu, oi koko kaupunki tuoksuu niin erilaiselle, jollekin kasveille ja kaloille, merelle ja tupakalle, teelle ja partavedelle.

    VastaaPoista
  4. Teksti on kuin runoa ja kuvat käsittämättömän upeita. Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Helinä: Kiitos itsellesi, että tulit piipahtamaan :) Kun tyttö kirjoitti romaania, minulla oli aikaa kirjoittaa blogitekstiä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos pienestä matkasta. Viihdyn täällä aina <3

    VastaaPoista
  7. Mä niin nautin näistä! Tässä erityisesti sykähdytti tuo kumma poliisin (?) kuva kasvillisuuden välissä. Katselin ihmetellen vesimelooniakin.

    Meilläkin kukat kuoli, mutta viis siitä. Sain niin paljon enemmän. Kun olen matkoilla, tuskin ajatustakaan suon kodilleni, tuskin muistan että minulla on sellainen jossain muuallakin. Kotiudun aina helposti paikkoihin joissa käyn (riippuu tietysti vähän missä käy).

    VastaaPoista
  8. Merja: Eka kuva on miehen ottama, huikkaan siis sille kiitokset :)
    Maija: Kiitos itsellesi.
    Liivia: Tuossa kuvassa On Atatürk, jonka kuvia on kaikkialla. Hän oli siis Turkin ensimmäinen presidentti 1930-luvulla sulttaanien jälkeen ja häntä ihaillaan täällä kovasti. Minäkään en kaipaa yhtään kotiin! Sama juttu kuin sinulla, kutsun kodiksi aina kulloistakiin hotellihuonetta tai asuntoa. Joskus se on vähän naurettaavaakin, jos matka kestää pari päivää. Mutta nyt lähdetään Prinssisaarille, mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  9. Uskomattoman kaunis vesimeloni! Nehän ovat yleensä sellaisia möhkäleitä. Osaisipa veistää noin. Tekisin porkkanoista ja kurkuista taidetta!
    Ja se, ettei sinulla ole ikävä mitään, on varmaan ihana tunne.

    VastaaPoista
  10. Näitä kuvia katsellessa ja tekstiä lukiessa vahvistuu tunne kokea uutta, matkustaa

    VastaaPoista
  11. Minä myös kiitollisena seurailen kulkanne, olemistanne..=)

    VastaaPoista
  12. Hei, pitkästä aikaa näin päin, täällä luonasi. :)

    Olen säästellyt tätä matkailoa. En halunnut puhelimella tihrustaa vaan nyt vasta katsoin ja luin kaiken ja voi, olen uinut ja uponnut ja kellunut ja lentänyt joka kuvan mukana, silitellyt koiria, maistanut ja lukenut ja piirtänyt patsaita.

    KIITOS!!! <3!!! Upeaa!

    VastaaPoista
  13. Kamomilla: Ja arvaapa mitä, tuo vesimeloni on joka päivä erilainen! Olisi pitänyt tehdä kuvasarja, muttemme ole sitä ihan joka päivä nähneet. Aina joku huikea kuva.
    Katariina: Toivottavasti pääset pian matkaan :)
    Hanne: Mukavaa, että hengailet mukana Pilkun kanssa.
    Ilse: Hei hei! Aaa, sinä olet siis ollut mobiili-ihminen. Miten mukavaa, että olet nauttinut matkasta. Mekin saamme vielä muutaman päivän nauttia, sitten on valitettavasti palattava kotiin, ei tekisi kyllä mieli.

    VastaaPoista
  14. Katariina: Oi, mahtavaa!! Koska tulette tänne ja kuinka kauan viivytte? Jos haluat jotain tarkemmin kysellä, laita vain sähköpostia.

    VastaaPoista