torstai 21. heinäkuuta 2011

Haluan pian pois


Pellon takana metsä on harmaata seittiä. Ukkonen jylisee.
Sanovat, että töihin paluu lomien jälkeen on pieni kuolema. Ei nyt sentään, muttei se kivaakaan ole.
En totu uuteen rytmiin, haluan valvoa myöhään, nukkua myöhään.
Aamulla sataa, mutta koska olen positiivisella mielellä ajattelen, että kyllä se kohta loppuu. Sade ei lopu, se kiihtyy.
Astun junaan litimärkänä ja saavun Tampereelle vain hiukan kuivuneena. Haluan pian pois. Sataa, laukku painaa, silmäluomet painavat, jaloissa on kolme rakkoa. Ostan UFFista kuivat vaatteet. Kenkiä en osta, vaikka kastuneet sandaalit ovat värjänneet jalat pikimustiksi.
Että hyvin menee mutta menköön.

22 kommenttia:

  1. Hetken katsoin, että onko Tampere noin kaunis, mutta Turkuhan se onkin.

    Ei tosiaan ole kivaa olla vieraassa kaupungissa litimärkänä ja ainoa varustus päällä. Ei se läpimärkä litslätskään, eniten mua harmittaa jos menee lempisandaalit pilalle.

    Se ukkonen vaan kesti ja kesti, oli vähän tylsä juttu, piti niinkuin varpaisillaan ja vankinaan koko päivän. Minä olen niitä, joka ei ukkoseen lähde pyöräilemään:)

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia. Töihin paluu loman jälkeen on tosi raskasta ja stressaavaa. Nopeasti se rutiini jälleen työntekoon tulee ja tuntuu, ettei lomalla olisi oltukaan. Pah. Minulla enää viikko töihin paluuseen. Jaksamista ja voimia työhön paluuseen.

    VastaaPoista
  3. Liivia: En jaksanut kuvat Tampereella ollenkaan, vaikka kamera oli mukana. Jotenkin lamaannuin tuosta kastumisesta ihan toimintakyvyttömäksi. Oli pakko ostaa uudet vaatteet, kun rupesi palelemaankin. Turussakin on nyt illalla ukkostanut, muttei satanut, on vain kuuma.
    Villasukka: Kiitos. Se on hiukkasen raskasta, vaikka töissä onkin hiljaista. Se on se rytmin muutos ja tottuminen rutiineihin. No, kyllä se tästä, kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Aamulla herättiin ukkoseen ja taas jyrisee. Aamulla satoi kaatamalla ja paljon. Kanttarellit kasvavat silmissä...niitäkään en jaksais enää poimia...
    Jaksuja töihin, mä vielä viikon lomailen!
    Nukun ja olen. Ompelen, siivoan ja sienestän :)

    VastaaPoista
  5. Juuri tuota tunnetta pelkään "pientä kuolemaa" töihin mennessä-mutta jos sinä selvisit kyllä kai minäkin...
    Ja huomenna jo perjantai !Voimia!

    VastaaPoista
  6. Ikki: Niinpä jyriseekin. Juuri siihen aamun rankkasateeseen jouduin ilman sateenvarjoa. Mutta kanttarelleja olen odottanutkin, joten hyvä vaan. Mukavaa loman jatkoa!
    Maria: Kyllä siitä selviää :) Ehkei siitä lomavapaudesta osaisi nauttia, jos aina olisi lomaa. Vielä yksi päivä ja sitten tiedossa kiva viikonloppu, hiphei.

    VastaaPoista
  7. Tuonne mahtavien kuviesi ihanaan Turkuun pääsen lauantaina! Pitääkin ottaa vähän varavaatteita mukaan, lauantaiksi on luvattu sadetta.

    Porvoossa on paistanut koko päivän aurinko, ja se yhdessä tuulen kanssa on kuivannut pyykit mukavan nopeasti.

    VastaaPoista
  8. Tuo ensimmäinen kuva on siis Turusta? Minä _tiesin_ sen, mutta silti kuva toi mieleeni Amsterdamin: tuo valo, silta, tunnelma.

    Onneksi sait kuivat vaatteet. Ymmärrän niin hyvin, että töihinpaluu tuntuu tympeältä. Minua itseäni hieman pelottaakin tuleva syksy. Apurahaa on jäljellä vielä loppuvuodeksi, mutta mitä sen jälkeen. Voi apua. Rakastan syksyä, mutta nyt kesä saisi jatkua ja jatkua.

    Nauti lähestyvästä viikonlopusta!

    VastaaPoista
  9. Oli niin tai näin, niin ainakin tämä kuvasarja on UPEA!

    VastaaPoista
  10. Minä jo pelkään tuota oloa, vaikka siihen on vielä reilusti yli viikko aikaa. Tuo pelko tuntuu siltä, kuin ei olisi ehtinyt tehdä tarpeeksi, nähdä tarpeeksi, tuntea tarpeeksi - koko seuraavan vuoden varalle. Ehkä siksi aloitin eilen suureellisen remontin; ihan yksin, ihan tosta vaan. Tämän kesän olen viettänyt kotona, siksi ajattelin, että kodin täytyy myös saada siitä kiitos. :)

    Tsemppiä seuraaviin (tympeisiin) päiviin!

    VastaaPoista
  11. Jaana: Tervetuloa tänne! Minäkin saan vieraita koko viikonlopuksi, joten mekin suuntaamme kaupungin rientoihin, joten ehkä tavataan :)
    Katja: Nyt kun sanot niin totta, tuohan muistuttaa vähän Amsterdamia. Kello oli puoli seitsemän aamulla ja oli niin kaunista, pakko oli kaivaa kamera laukusta. Eiköhän ensi viikko mene taas omalla painolla, sillä onnekseni teen työtä, josta pidän. Silti töihin paluu on aina vähän tervan juontia :) Se on kyllä mahtavaa, että sinä sait tuon apurahan. Ja kyllä elämä kantaa, ihan varmasti esiin tulee jotain mielenkiintoista.
    Taina: Kiitos, aamuinen kaupunki on maaginen.
    Absolutely white: Kiitosta kovasti :)
    Ansku: Ihan yksin! Olet sinä aikamoinen voimanainen, huhuh. Minäkin saan kyllä tarmonpuuskia, mutten ihan tuon suuruuluokan. No, elämä jatkuu näin töissäkin. Tänään saan koko viikonlopuksi kivoja vieraita ja tiedossa on mukavaa ohjelmaa, joten hymyä huuleen ja mukavaa lomaviikkoa sinulle ja tsemppiä remonttiin.

    VastaaPoista
  12. Ihailen myös taas kuviasi,
    niin koskettavia, eläviä..
    noin kun osaisi katsoa ja olla läsnä hetkessä..

    VastaaPoista
  13. Olen niin tänne kotiin jämähtänyt että en edes muista että ihmisillä voi olla kesän lisäksi muutakin, esimerkiksi töitä... Ihania sadekuvia, raikasta. Ei tunnu hassummalta ajatukselta tässä niljakkaassa helteessä.

    VastaaPoista
  14. Hanne: Kiitos kovasti. Tuo hetkessä eläminen on se taito, jonka perässä minäkin olen yrittänyt roikkua koko ikäni.
    RvaReipas: Juu, ikävä kyllä...täälläkin on nyt niljakas helle. Ilma seisoo, aivot seisoo, mitään ei tapahdu.

    VastaaPoista
  15. Voi hitsi millainen päivä. Arki alkoi oikein rytinällä, jotta sitten ei voi kuin olla suunta ylöspäin?

    VastaaPoista
  16. Olipa kurja aloitus. Yritän aina miettiä huonoina hetkinä, että kaikki järjestyy..

    Äitini jalat olivat kerran turkoosit. Siis samasta syystä kuin sinullakin. Meistä se oli hieman hupaisaa, äitistä ei. Ymmärrän sen nyt :)

    VastaaPoista
  17. Ihanat kuvat. Etsin niistä TAmperetta, mutta ei se sieltä ollutkaan. Tykkään sinusta tuollaisena, joka ostaa Uffista kuivat vaatteet tilalle. Sinä olet niin vapaa, ettei se alkanut työkään sinua kahlitse! Ymmärrän silti tuskan.

    VastaaPoista
  18. Joskus kesäsateessa kastuminen tuntuu ihanalta, vapauttavalta, hullaannuttavalta!
    Mutta matkalla töihin tai johonkin muuhun asialliseen paikkaan se tuntunee enemmänkin lamaannuttavalta ja lannistavalta,
    varsinkin jos takana on loma, kesä, sangriaa ja pitkiä öitä.
    Mutta et sinä sateesta lannistu. Ei sellainen ihminen kykene ottamaan tuollaisia kuvia!

    VastaaPoista
  19. Aura: Hiphei,suunta ylöspäin. Nyt on taas edessä sangriaa ja elämä hymyilee.
    Solen: Vau, minäkin haluaisin turkoosit jalat, ne olisivat paljon kauniimmat.
    Eilen tänään huomennna: Kiitos. Pakko oli ostaa, kun rupesi kamalasti palelemaan. Ei se kyllä kahlitsekaan :)
    Kamomilla: Niin tuntuu, aivan ihanalta, mutta kun oli menossa töihin, se tuntui vaan vähän ahdistavalta. Eiei, en lannistu. Nyt olen tainnut päästä jo yli tämän työhön paluun tuskan.

    VastaaPoista
  20. Upeita kuvia! Alimmasta voisi tehdä julisteen.

    VastaaPoista
  21. Katiina: Kiitos, kiitos, aamuinen kaupunki on kaunis.

    VastaaPoista