sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Istanbul - Illat ovat sulaa lumoa


Illat ovat sulaa lumoa. Lämpöä iholla. Paahdetut kastanjat, maissit ja kalaleivät.
Kalastajien silhuetit Galata-sillalla, minareettien ylväät selkärangat, kaukaisen sillan riippuva kauneus.
Meillä on oma kantis: Sitruunapuutarha-niminen ravintola. Kauniilla sisäpihalla kasvavat sitruunapuut ja kissaemo poikasineen vaeltelee pöytien välissä.
Huudot ja jazz kaikuvat yössä. Tuhannen ja yhden yön tarinat alkavat täältä.

19 kommenttia:

  1. Lumoa, uskon sen!
    Se on minusta aina yhtä käsittämätöntä, että jollain voi olla oma siruunapuu. Jotenkin liian hyvää ollakseen totta.

    Meillekin löytyy joka paikasta kantis ja aika usein se on se, mihin ensimmäisenä päivänä intuitiolla osumme.

    VastaaPoista
  2. Sulaa lumoa, todellakin. Näyttää niin upealta.

    VastaaPoista
  3. Huikeaa! Kiitos!!! Olitte jälkikasvuni kanssa samaan aikaan tuossa ihmeellisessä kaupungissa. Onneksi tämä uusi läppärini aukaisee blogisi melko nopeaan, vaikkei annakaan itseni julkaista omia postauksiani.

    VastaaPoista
  4. Kiitos sinulle näistä kuvista ja kertomuksista, en ole koskaa halunnut matkustaa Istanbulin mutta nyt "olen kääntänyt kelkaani" ja haluan ehdottomasti joku päivä matkustaa sinne ja se on "sun syys" ;-)
    Kiitos maailmani avartamisesta ja vapautumisesta eräästä ennakkoluulostani, joka pohjautuu kertomuksiin historiasta ja esim. naisten asemasta.
    Jonain päivänä kädessäni on kalaleipä, aistin merien tuoksut ja silmäni näkevät sen mitä minulle nähdä annetaan, siellä.
    Nyt kuulen istanbulin kuiskaavaan jo; tule ;-D
    ja minä olen siellä -ehkä elänyt ennenkin?!

    VastaaPoista
  5. Tuntuu hassulta, että täälläkin illat ovat viime päivinä olleet täynnä lämpöä, hehkuvaa kuumuutta suorastaan. Mutta en koe niitä iltoja omikseni. Hehkuvat illat kuuluvat juuri noihin tuhannen ja yhsen yön tarinoiden kaupunkeihin, eivät uneliaisiin suomalaisiin pikkukaupunkeihin.
    Tuohon kuvassasi näkyvään lyhtykauppaan minä olisin pujahtanut. Miltä tuntuisikaan sytyttää satukaupungista ostettu lyhty omassa kodissa, kun tulee syksy ja ikävä kaikkea sitä, mitä matkalla on kokenut?

    VastaaPoista
  6. Mä sain talvella päähäni, että Istanbuliin pitäisi päästä enkä itsekään tiennyt, mistä se ajatus päähäni pätkähti. Nyt kun katselen kuviasi, olen halustani entistäkin varmempi! Ihanan tunnelmallista, rehevää ja värikästä elämänmenoa.

    VastaaPoista
  7. Voi ei, kohta tämä virtuaalimatka päättyy. En ala mitään...
    -Marjo

    VastaaPoista
  8. Ihailen taitoa saada huonossa valossa värit niin hyvin esiin. T. nimim. aloitteleva järkkärikuvaaja.

    VastaaPoista
  9. Kiitos matkasta..
    haluaisin vaeltaa viel muutaman päivän kanssanne..
    olen myös lumoutunut, niin paljon kuin kuvien ja sanojen kautta voi olla..

    VastaaPoista
  10. En oikein osaa sano mitään, ihailla vain hiljaisuudessa. Kaunista ja salaperäistä.

    VastaaPoista
  11. Lumo sai aikaan hyvät kylmät väreet, kiitos!

    VastaaPoista
  12. Viimeinen lauseesi tässä postauksessasi sanoi sen, jonka minulle tuli kuvista mieleen. Tuhannen ja yhden yön aloittavat illat, nyt modernissakin maailmassa. Oi.

    VastaaPoista
  13. Liivia: Siitä tulee hauska olo, kun on löytänyt kantapaikan. Ihan voi leikkiä asuvansa täällä. Tosin olemme löytäneet monta ihanaa kahvilaa...
    RvaReipas: Kiitos, sen tekevät kaikki aistit yhdessä. On ääntä, lämpöä, paljon katseltavaa, erilaisia tuoksuja.
    Lissu: Oi voi, et pääse postaamaan? Ehkä törmäsimme jälkikasvusi kanssa. Olen tosin kuullut täällä vain yhden seurueen puhuvan suomea, varmaan suomalaisia on, mutta kaupunki on niin iso, että hukkuvat tänne.
    Maaritti: Voi miten mahtavaa, jos olen saanut jonkun ennakkoluuloja karistettua. En tietysti tiedä, sopiiko tämä kaupunki kaikille. Täällä on meluista, paljon ihmisiä, roskia jne. Mutta ihmiset ovat superystävällisiä, ainakin lapsiperhettä kohtaan. En ole missään törmännyt samanlaiseen anteliaisuuteen.
    Kamomilla: Nuo lyhdyt ovat kauniita, niitä on täällä paljon. Me ostimme viime kerralla yhden lyhdyn, joka on nyt eteisessä. Tällä kertaa olemme ostaneet paljon vähemmän tuliaisia, oikeastaan vain koruja, jotka on helppo kuljettaa mukana. Mutta täällä kyllä olisi vaikka mitä ihanaa ostettavaa kotiin.
    Elämäni matkat: Minäkin olen usein ihmetellyt, mistä syntyy sisäinen halu matkustaa johonkin paikkaan. Kai sitä on lukenut, nähnyt tai kuullut jotain jossain joskus, mikä on vähitellen synnyttänyt sen halun.
    Marjo: Kohta, kohta...No, minulla on vielä monta monta kuvaa ja tarinaa, jotka ei ole mahtunut tänne.
    Ilona H: Nyrkkisääntönä voisi pitää, että tarpeen mukaan ISOa (minä käytän yleensä 800) ja ensin mahdollisimman suuri aukko (minulla yleensä 2.0). Ja sitten kannattaa alivalottaa aukko pari, koska automatiikka yrittää valottaa kuvaa liikaa...toivottavasti tästä oli apua.
    Hanne: Saatkin vielä pari päivää vaeltaa, sitten tämä ilo loppuu, nyyh!
    Solen: Saapi olla ihan hiljaa. Minäkin unohdun joskus täällä vain tuijottamaan jotain hiljaa ihmeissäni.
    Satu: Kiitos sinulle :)
    Katja: Tämä kaupunki tuo tosiaan mieleen tuon sanaparin. Täällä on jotain siitä vanhastakin maailmasta jäljellä, esimerkiksi nuo lukemattomat kärryjä työntävät myyjät, jotka kauppaavat kalaleipiä, popcornia, maissia, paahdettuja kastanjoita...

    VastaaPoista
  14. Löysin tänne nyt vasta. Menin hämilleni. Luin samalta istumalta jokaisen Istanbul postauksen, katsoin kuvat hartaudella ja pysähtyen. Pyyhin ikävän kyyneliä. Siellä sinä olet kuin vieraana kotonani, jossa en ole. Kuvissa on paljon tuttua, mutta Istanbul näkyy teille selvästi eritavoin kuin itselleni. Sinun Istanbulisi. Olipa valtavaa saada tutustua siihen, kiitos! Samalla kaipasin päästä näyttämään teille oman Istanbulini. Olethan lukenut Pamukin Istanbulin? Sekin kertoo itselleni, että Istanbul on jokaiselle oma, hieman toisesta poikkeva. Ja se on kaupungin erityisyys. KIITOS näistä, jokaiselle kuvaajalle ja kokijalle ja erityisesti tarinan kirjoittajalle:).

    VastaaPoista
  15. Tuittu: :)
    Mine: Kiitos hämmästyttävän ihanasta kommentistasi. Olisipa ollut mukava löytää sinun blogisi jo aiemmin, niin olisin saanut niin paljon hyviä vinkkejä. Me viihdymme täällä vain niin tavattoman hyvin, että on kamala surku lähteä huomenna kotiin. Tällainen suurkaupunki näyttää turistille tietysti vain yhdet kasvot, vaikka mekin olemme yrittäneet löytää mahdollisimman monia puolia täältä.

    VastaaPoista
  16. Kirjailijatar. Kuvistanne näkyy hyvin se, että ette ole "valmismatkaturisteja" vaan olette löytäneet ihan "oikeitakin kulmia". Ja saaneet kuviin ihanasti Istanbulin tunnelmia! Ei niin, että pitäisin turistialueita jotenkin vähempiarvoisena Istanbulina. (Notkun itse edelleen mielelläni Suuressa basaarissa ja SultanAhmetillakin, kun mahdollisuus löytyy.) Eniten omaa kaupungissa olemista värittää se, että siellä on itsellä arki. Teillä loma. Silti kymmenenkin vuoden jälkeen saa tehdä löytöjä ja pysähtyä arjessakin ihmettelemään sitä ihanaa kaupunkia, jossa saa elää. Se tekee kiitolliseksi. Jos tulevina vuosina matkasi vielä johtaa Istanbuliin, ota ihmeessä yhteyttä, lähden mielelläni vaikka oppaaksi. Jos on mahdollista nähdä edellisen reissunne kuvat, olisin todella iloinen?

    Ihanaa, kun viihdyitte ja Istanbul piti teitä hyvänä. Öptüm!

    ps. Matkojemme välissä esittelen omassa blogissani tulevassakin lempipaikkojani Istanbulissa - tervetuloa katsomaan, löytyykö sieltä omia suosikkejasi.

    VastaaPoista
  17. Mine: Sinun suustasi tuo kuulostaa niin ihanalta. Me oikeasti rakastamme Istanbulia. Halusimme nähdän mahdollisimman paljon ihan normaalia arkielämää ja pyrimmme käymään myös paikoissa, joissa ei lyhyillä valmismatkoilla ehdi käydä. Sekin auttoi, että oli vuokra-asunto, joka tuntui ihan kodilta. On totta, että tuo arki/loma-aspekti vaikuttaa todella paljon kaupungin kokemiseen. Meillä oli aikaa vain nauttia.
    Kiitos ihanasta tarjouksestasi. Jos joskus palaamme Istanbuliin, toivottavasti palaamme, otan yhteyttä. Sinulla on upeita kuvia itselläsi Turkista omassa blogissasi. Jään seuraamaan sitä ja kaipaamaan ihanaan Istanbuliin.

    VastaaPoista
  18. tama oli kerran konstantinnopoli, kreikkalainen bysantti. asun tassa vastarannalla

    VastaaPoista