keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Istanbul - Kunnes jälleen tapaamme

Hamdi Karahasan. Mistä laivat saavat nimensä?
Jäämme ikävöimään tätä kaupunkia. Ikävä sytyttää silmiimme kaipauksen, joka loistaa pimeässä syysyössä kuin lyhty. Se jää sisälle haikeudeksi, johon voi palata niin halutessaan.
Kun herään kotona, kaipaan kissojen mourunaa, lokkien riemukkaita huutoja. Moottoritie on autio, metsää loputtomiin, ei ketään missään. Kaipaan tungosta, ääniä, hellettä, sitä, että on yllinkyllin. Värejä, tuoksuja, ääniä.
Ennen kaikkea kaipaan ihmisiä, ystävällisyyttä ja anteliaisuutta, jollaiseen en ole törmännyt missään muualla.
Päivien kudelma on verkkokalvoilla vaihtuvia kuvia, ääniä, joihin voi upota, kun sulkee silmät, tunnelmia, joiden nurkkaan voi ripustautua.

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka jaksoitte kommentoida ja katsella kuvia Istanbulista.
Me kuiskasimme lentokentällä: Kunnes jälleen tapaamme.

23 kommenttia:

  1. Kiitos huikeasta Istanbul-seikkailusta! Matkaanne oli ilo seurata.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset upeasta kuva- ja tarinaretkestä!

    Muistot ovat siitä ihania että niiden avulla voi aina palata taaksepäin. Vastikään löysin itse yhden takkini taskusta Meksikosta ostetun avainperän, se oli niin hellyttävä muistutus tehdystä retkestä.

    VastaaPoista
  3. Netta: Kiitos, että olit mukana :)
    Merja: Kiitos. Minusta matkoissa on aina kolme osaa: suunnittelu, itse matka ja sitten vielä muistelu. Kaikki osat ovat oikeastaan yhtä ihania.

    VastaaPoista
  4. Kiitos matkakertomuksesta, ihan kuin sadussa olisin käynyt.

    VastaaPoista
  5. Varmasti tulee ikävä Istanbulia, mutta ehkä pian Suomen kesäaamujen viileys, metsänsiimeksen rauha, se hiljainen moottoritie ja Kulttuuripääkaupungin ihmeelliset illat alkavat tuntua taas hyvältä.

    Kiva, että olet taas Suomessa. :)

    VastaaPoista
  6. Mahtava retki tämä kanssanne, kiitos!Hyvää kotiin totuttelua, heinäkuuta, kesää!

    VastaaPoista
  7. Katariina: Kiitos :)
    Katja: Minä luulen, että seuraava etappi onkin jossain kaukana kaikesta ja kaikista...saa nähdä, punotaan vielä loppulomaksi suunnitelmia. Kyllä täällä on jo ihanaa. Matkalaukkujen purkaminenkin on tällä kertaa kivaa.
    Satu: Kiitos kovasti. Heinäkuu oli tullut kuin salaa. Sain jo ihanaa Suomi-kahvia, nam.

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä matkapäiväkirjasta!

    VastaaPoista
  9. Kiitos sinulle! Olen seurannut ja tykkäillyt hiljaa taka-alalla... :)

    VastaaPoista
  10. Kauniisti sanottu tuo "kunnes jälleen tapaamme". Minä sanon aina lentokoneen liikkeelle lähtiessä mielessäni simppelisti vain "heihei" -jättäen avoimeksi palaanko vai enkö. Kuvatulva reissustanne on ollut kertakaikkisen hieno!

    VastaaPoista
  11. Anonyymi: Kiitos itsellesi :)
    Hanna: Kiva, että olet tykkäillyt taka-alalla. Minä tykkään kanssa olla usein taka-alalla.
    Saga: Minäkin taidan sanoa useimmiten heihei, mutta joidenkin kaupunkien/paikkojen kohdalla olen sanonut noin. Niitä ei ole kovin paljon. Kiitos.

    VastaaPoista
  12. Voi kiitos itsellesi.
    Viuhkakuva niin ihana, tykkään viuhkakuvista ja viuhkoista:)

    Ihan mielettömän kivaa kun maailmassa on vielä paikkoja, jossa ollaan pyyteettömän ystävällisiä ja kiinnostuneita tulijasta.
    Samat sanat tunnelmista koetun jälkeen, itse olen vieläkin osittain toipumismatkalainen. Aina niin vaikea tottua suomalaiseen hälläväliä-asenteeseen.

    VastaaPoista
  13. Minäkin pidän viuhkoista. Tuo nainen oli niin viehko viuhkoineen Galata-tornissa miehen kainalossa. Kaunista.

    Minä olen yleensä nopea siirtymään paikasta toiseen, siis henkisesti. Nyt osa ajatuksista on vielä Istanbulissa. Kiitos :)

    VastaaPoista
  14. Jään kaipaamaan näitä kuvia, totuin jo siihen että tämän kesän vietän nojatuolimatkalla Istanbulissa. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  15. Nauroin iloisesti, kun luin tuon Liivian lauseen tuosta pyyteettömästä ystävällisyydestä ja kiinnostuksesta tulijaa kohtaan:D. Se on Istanbulissa niin totta, joskus kiusallisuuteen asti. Turistin riesa ja riemu on kielitaidottomuus, jolloin voi tulkita ilmeitä ja eleitä aina positiivisen kautta. Ja jättää asioita arvailun varaan.

    Kymmenen vuoden aikana ei ole tullut eteen tilannetta, jolloin olisi joutunut jäämään tahtomattaan yksin, jolloin joku olisi jättänyt auttamatta, jolloin joku olisi ollut töykeä siksi, että olet ulkomaalainen. Turkkilaiset ovat oikeasti aivan superystävällisiä ja vieraanvaraisia. Pyyteettömästi ja pyyteellisesti. Ja superkiinnostuneita siitä mitä muille kuuluu. Kun tähän lisää vielä suoran suun, saa maassa elävä oppia kuulemaan kaikenlaista:

    Muutaman kilon tartuttua vatsalle liiasta herkuttelusta, kuulen naapurin tädiltä pihalla: "Huh, et kai ole taas raskaana vai miten näytät noin lihavalta?" Neljännen lapsen synnyttyä kantaessani nyyttiä kotiin kuulen toiselta naapurilta rappukäytävässä: "Kai nyt teetit jo sterilisaation". Tai alakerran tädiltä kuulumisia vaihtaessamme: "Siskoni katselee teille iltaisin sisälle, ja hän kertoi, että...." Silloin ymmärsin miksi Turkissa kaikki käyttävät valoverhoja:).

    Rakkaat turkkilaiset. Rakas Turkki. Tervetuloa rakkaat turistit:). Ja kiitos vielä kerran tästä ihanasta sarjasta Istanbulia.

    VastaaPoista
  16. kiitos näistä!

    ja miten ihanaa että saitte Istanbulista niin hyvän ystävän että voitte kuiskata palaavanne taas. se tietää hyvää.

    mulla on kans pari kaupunkia mihin palaan, aina ja aina vaan. ja se tuntuu joka kerta yhtä ihanalta, kuin vanhan ystävän tapaamiselta taas.
    koskahan taas pääsisinkään Berliiniin... ;)

    VastaaPoista
  17. Kiitos, että sain olla taas mukananne matkalla!
    Palatessanne jouduitte tekemään huiman hypyn toiseen maailmaan. Hyviä totuttautumishetkiä kotimaailmaan!
    Ja kiitos myös Minelle kommentista, nauratti kovasti tuo istanbulilaisen arkielämän kuvaus!:)

    VastaaPoista
  18. Kiitos ihanasti näistä matkakuvista & tunnelmista, on ollut mukavaa:)

    VastaaPoista
  19. Voi, miten ihana matka teillä. Erityisen iloinen olin lukiessani, että kadonnut kapsäkki oli yhä paikallaan. Ystävä matkasi juuri Espanjaan (valokuvaamaan lähinnä) ja arvokas, tärkeä kamera varastettiin. Me olemme lähdössä Ranskaan ja kaikki varoittelevat, että ainakin Pariisissa pitää varoa varkaita, miehen isoäidiltäkin kähvellettiin käsilaukku siellä. Nuo tuollaiset synkistävät minun mieleni. Mutta oi, Istanbul. Kiitos, kun jaoit lämpöä, värejä, kokemuksia. (J.K. Tuliko posti perille?)

    VastaaPoista
  20. Kiitos upeasta matkakertomuksesta! Kiva kuitenkin, että olette kotona, jos vaikka ehtisimme pian nähdä :) ?

    N

    VastaaPoista
  21. RvaReipas: Valitettavasti oli pakko palata, vaikka kyllähän täällä taas on vaihteeksi ihan mukavaa.
    Mine: Oioi! Pakko oli nauraa ihan vääränä noita suorasukaisia kommentteja, joita olet saanut. On totta, että meidän siunauksemme ja riesamme oli se, ettei kielestä kyllä tajunnut yhtään mitään. Kieli tuntui niin vaikealta, vaikka ehkä suomalainen oppisi kielen sentään, kun äänteet ovat tuttuja, kaikki ääkkösetkin. Mutta ihmiset olivat tosiaan aidon oloisesti kiinnostuneista meistä. Monet luulivat, että olimme espanjalaisia, mikä oli mielestäni vähintäänkin erikoista, kun emme kuitenkaan kovin tummia ole. Ja tämä kuulemma nimenomaan ulkonäön perusteella, ei niinkään kielen.
    Outi: Joo, se oli melkein kuim lupaus. Voi olla että menee nyt hiukan pitempään kuin viimeksi, mutta tuli tunne, että vielä tapaamme. Jännä, että jotkut kaupungit tuntuvat niin omilta ja toiset taas eivät niinkään, vaikka kyllä minä olen tähän mennessä nauttinut kaikista matkoista.
    Kamomilla: Minen kommentti oli tosiaan huikea. Tänään nostimme jo vähän perunaa ja silittelelimme kissanpentua. Hyvä olla taas täällä :)
    Hippityttö: Kiitos sinulle :)
    Katja: Kiitos, kiitos!! Paketti tuli perille, piti tänään laittaakin sinulle viestiä. Nyt vaan mietin, mihin ihanaan hetkeen säästän sinun kirjasi. Haluan nauttia sen yhdellä kertaa. Tosi kurja tuo ystäväsi kamerajuttu, ihan kamalaa. Meiltä ei ole koskaan matkoilla varastettu mitään, mutta Suomessa minulta varastettiin junassa lompakko tai ehkä unohdin sen junaan, mutta ei se koskaan palautunut. Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin. Tosi antoisaa ja mukavaa matkaa!
    N: Kiitos :) Ihan varmasti voimme ja pitääkin tavata, vaikka nyt suunnittelemmekin vielä pientä Suomi-matkaa, ennen kuin pitää palata töihin...höh. Soitellaan :)

    VastaaPoista
  22. Olen kulkenut kanssasi Istanbulin kauneutta katsomassa. Ollut niin mykistynyt, etten ole sanoiksi taipunut. Nyt sanon sen: kiitos, että opastit minua kujilla, joilla en ole koskaan kulkenut, mutta jonne ehdottomasti tahdon mennä. Katselenkin jo miten. Berliinistä pääsee aika kätevästi.
    Heilutan kättäni täällä kaukana ja ajattelen, että onpa ihanaa, että tytär sai matkata ihanien vanhempiensa kanssa tuollaiseen kaupunkiin.

    VastaaPoista