tiistai 5. heinäkuuta 2011

Istanbul - Vesisäiliö hukkui ja laukkukin


Vietettiin monta tuntia Istanbulin katolla ja katsottiin Sinistä Moskeijaa
Yhden pylvään juurella on kuulemma Nooan kirves, pala Jeesuksen leipää ja Maria Magdalenan öljyä.
Sitten oli Valide Han, jossa piti olla matonkutojia, mutta olikin vain pimeä, pelottava rottakäytävä.
Lapsen päivän saldo: 12 sokeripussia ravintoloista + 1 kosteuspyyhe.
Todistettiin kahden kissan traagista rakkaustarinaa: Julia hylkäsi taas Romeon ja karkasi parvekkeelle.
Vesisäiliö hukkui ja laukkukin, mutta se hukkui jo toissapäivänä. Jäi aseman penkille, kun me hyppäsimme junaan. Turkkilaisten luotettavuudesta kertoo se, että laukku oli hyvässä tallessa, kun palasimme sitä jonkun ajan kuluttua noutamaan.
Burkhan aukosta näkyvät kauniit ruskeat silmät ja helman alta strassisandaalit.
Baklava tarttuu kitalakeen, paahdetut kastanjat tuoksuvat ja laivat kuljettavat kohtaloita silmiemme editse.
Tarjoilija sanoo, että elämä täällä on kovaa. Me näemme siitä vain suloisen siivun.

20 kommenttia:

  1. Uskomatonta että se löytyi! (Onneksi ei kamera.) Ihania kuvia, nojatuolimatkailija nauttii.

    VastaaPoista
  2. En suostuisi irtoamaan tuosta kullanokrasta samettituolista, jos siihen istumaan pääsisin.
    Taas kaikki niin kutkuttavaa. Voi Istanbul!

    Heh, mun tyttökin keräsi kaikki sokeripussit. Tylsää, oli että ne oli mennyt useimmissa paikoissa peruspusseiksi, samanlaisiksi. Multa löytyy kotoa kolmen litran lasitonkka joka on täynnä sokeripusseja vanhoilta italianreissuilta, silloin joka baarilla oli erilainen.

    Nyt sun täytyy lukea Paul Therouxia, hän on kirjoittanut paljon Turkista ja turkkilaisista. Suuri junamatka.

    VastaaPoista
  3. Tuo lintukuva! Hengitys salpautuu, upea. Niitä on niiiin paljon.

    VastaaPoista
  4. Viimeinen lause. Kaksi viimeistä oikeastaan.
    Tämä on juuri se jännä juttu; että yksi ja sama paikka voi tuntua ja näyttää erilaiselta siitä riippuen kuka sitä katsoo, kuka kokee ja elää.

    VastaaPoista
  5. Vilunväreet kulkevat taas, kun luen ja katson.

    VastaaPoista
  6. Katsoin kaikki Istanbul-kuvasi yhteen menoon. Ne elävät ja hengittävät! Paikka herää melkein eloon sisälläni, vaikka en ole käynyt sielläpäinkään. Sinulla on ainutlaatuinen kyky välittää tunnelmia.

    Ja ennenkaikkea kyky ottaa valokuvia. Kuljetatko jalustaakin mukana, kun ilta- ja sisäkuvatkin ovat niin hyvin valottuneita?

    VastaaPoista
  7. Elämän kovuuden keskellä katukauppias odottaa, että joku tulisi toteuttamaan unelmaansa ostamalla hääpuvun. Vai onkohan se mies sen puvun kauppias...

    VastaaPoista
  8. Elämä on varmasti kovaa monissa paikoissa, jotka näyttäytyvät meille sadunhohtoisina. Mutta niin kai sen kuuluukin olla. Taitaa olla niin, että kurjuutta lähdetään katsomaan eri reissuille. Siihen täytyy ehkä varautua jo etukäteen.
    Minulta unohtui rahapussi kauppaan. Tajusin sen laukkua penkoessani. En olluit ehtinyt vielä kauaskaan kaupasta, mutta sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun hädissäni ryntäsin takaisin kauppaan. Onneksi myyjä oli ehtinyt laittaa aarteeni talteen. En tiedä, luotanko tarpeeksi meidän suomalaisten rehellisyyteen, vaikka se mainitaan aina kaikissa kyselyissä kansalaistemme hyveenä.

    VastaaPoista
  9. Mua varmasti vähän pelottaisi, jos olisin tuolla lintujen keskellä. Mutta nuo baklavat pistelisin heti poskeen ja huuhtoisin ne kurkusta alas hunajaisella minttuteellä!

    Mahtavaa se laukkujuttu!

    VastaaPoista
  10. Nämä kuvat ja tunnelmat ovat aivan häkellyttävän ihania. Olen aivan myyty. Istanbul!

    VastaaPoista
  11. Kiitos näistä huikean hienoista Istanbulin kuvista ja kertomuksista. Kaupunki on minulle kovin rakas ja välillä tekee kipeääkin katsoa sitä toisen ihmisen silmin.

    VastaaPoista
  12. Onpa hieno tila tuossa tokassa kuvassa. Matonkutojien paikka?

    VastaaPoista
  13. oon kyllä aika vihreänä kateudesta teidän reissusta. hienoja kuvia, elämyksiä ja havaintoja.
    elämä varmasti on ihan erilaista paikallisille. joillekin epäilemättä kovaa, toisille helpompaa. niin se on aina. mutta sitä kaikkea ymmärtää paremmin kun itse viipyy hetken pidempään.

    ja huh nuo baklavat! en pystynyt syömään edes yhtä kokonaista. olivat ihan kamalan makeita, mulla meni silmät ristiin niiden kanssa. ja silti jotkut paikalliset kiskoivat kunnon lautasellisen haarukan ja veitsen kanssa. uh huh.. ;)

    VastaaPoista
  14. gorgeous! I love that photo with the pigeons! And the bowl of oranges and the silhouettes. thanks for sharing :)

    VastaaPoista
  15. Oletpa upeasti vanginnut entisen kotikaupunkimme monia kasvoja :) Paahdettu kastanja on tuoksu joka vie mielen aina İstiklalin tungokseen...

    VastaaPoista
  16. Rva Reipas: Se oli uskomatonta. Ja laukussa oli koko omaisuuteni, myös kamera :)
    Liivia: Minun pitää tosiaan tarttua tuohon Therouxiin...jotta saan taas matkakuumeen. Kummallista on, että voisin palata Istanbuliin ihan koska vaan uudelleen. Se meni jotenkin ihon alle. Meidän tyttö keksi vasta loppumatkasta ruveta keräilemään noita sokeripusseja. Hän kerää niitä kuulemma tulevia tarpeita varten, että jos lähdetään vaikka retkelle.
    Ilona: Tyttö sai eräältä naiselta kipon siemeniä, joilla ruokki kyyhkysiä. Nainen usutti linnut lentoon ihan minua varten, että sain hvyiä kuvia :)
    Piilomaja: Totta. Minä mietin sitä paljon tällä matkalla, sillä kuulimme tarinoita, jotka olivat kovin kaukana meidän todellisuudestamme.
    Tuittu: Kiitos, ei olisi onnistunut ilman tuon avuliaan rouvan apua, joka laittoi linnut lentämään.
    RvaPioni: Minusta täällä Suomessa olikin kovin kylmä, kun palasimme, alle 20. Olin jo niin tottunut helteisiin.
    Katriina: Kiitos, Istanbul on valokuvaajan aarreaitta ja myös kirjoittalle yltäkylläinen vaikutelmien antaja. Teksti yleensä vain muhii kauemmin kuin kuvat. Me kuvaamme miehen kanssa yhdessä matkoilla ja monet iltakuvat erityisesti on otettu miehen kameralla, joka on erittäin hyvä. Emme kuljeta jalustaa, emmekä käytä salamavaloa.
    Ilona H: Onhan se niin. Istanbulissa kaikki kauppiaat ovat erikoistuneita johonkin. Siellä saattoi olla neljä kauppaa rinnakkain, jotka myivät vaikka vetoketjuja. Ja yksi kokonainen katu, jolla myytiin liinavaatteita.
    Kamomilla: Minä hukkasin lompakkoni junaan, siis Suomessa viime toukokuussa. En koskaan saanut lompakko takaisin, eli joku varasti sen. Tuolla taas jätin laukkuni aseman penkille ja palasimme sitä noutamaan parinkymmenen minuutin päästä. Laukku oli hyvässä tallessa asemavirkailijoiden kopissa ja kaikki oli tallessa: pankkikortti, kamera, kännykkä yms.
    Laura: Minusta nuo linnut ovat vaan niin hienoja parvina. Jollei tule mieleen Hitchcokin leffa. Laukkujuttu oli tosiaan mahtavan hieno!
    Isoinpapu: Kiitos kovasti :)
    Saga: Kiitos. Kaupungeissa, erityisesti suurkaupuungeissa, on minusta erityistä se, että ne voi nähdä niin monin eri silmin. Sehän on tietysti itsestäänselvyys, mutta tällainen satunnainen vierailija näkee aina vain jonkun siivun, vaikka kuinka yrittäisi kokea pintaa syvemmältä. Kestäisi varmaan eliniän tutustua kaupunkiin ihan kunnolla.
    Solen: Oikein arvattu, paitsi että me ei löydetty matonkutojia. Kierrettiin tuo koko han ympäri ja paikoitellen ei ollut mitään valoja, ihan pilkkopimeää ja reunoilla rasahteli epäilyttävästi. Lapsi risti sen rottakäytäväksi.
    Outi: Minä tykkään baklavasta pieninä annoksina. Se on tietty niin äkkimakeaa, ettei pysty paljon kerralla syömään. Tuo annos meni kolmeen osaan. Minusta oli ihana viipyä kaupungissa näin pitkään, ehti jotenkin nähdä enemmän, kun oli aikaa vain istua ja tuijotella, nojata kaiteeseen ja tarkkailla elämään ympärilä. Otettiiin yli 4000 kuvaa, joten on mihin palata pimeinä talvi-iltoina.
    Melski: Thank You :) Istanbul is amazing place. It´s quite easy to get wonderful photos, when city is so beautiful.

    VastaaPoista
  17. Karoliina: Kiitos. Oi te onnelliset olette asuneet Istanbulissa! Olen kateudesta hiukan vihreänä täällä koti-Suomesssa, jonne palasimme viime yönä.

    VastaaPoista
  18. Heti tuli mieleen, että burkhaan pukeutunut ihminen saattoi hyvinkin olla turisti, ihan niin kuin sinäkin :) Mukavia kuvia olet ottanut vanhasta kotikaupungistani, minullakin on tuonne ikävä ikuisesti, vaikka joka vuosi vähintään kerran käynkin...

    VastaaPoista
  19. Ii: Saattoi hyvinkin olla, sillä moni tuntui olevan muista naapurimaista yms. En yhtään ihmettele, että ikävöit tuonne, onni että olet saanut siellä asua.

    VastaaPoista