perjantai 22. heinäkuuta 2011

Olen nielaissut kirsikan kiven


Kun katsoo hitaasti kieroon, esineiden ääriviivat pehmenevät.
Koira näyttää siltä, että sillä olisi paljon kaunista sanottavaa.
Lapsi näyttää minulta pienenä.
Napanuoran venymistä ei yleensä huomaa, sitten se vaan yhtenä päivänä katkeaa.
Olen nielaissut kirsikan kiven, odotan että minusta kasvaa puu. Menen seisomaan sitä varten mäelle
ja katselen nukahtamaisillaan olevaa kaupunkia.

13 kommenttia:

  1. Ensimmäinen ajatus otsikostasi oli, että nyt alkaa puu kasvaa sisälläsi :). Kaunis tuo ensimmäisen kuvan paita.

    VastaaPoista
  2. Hyvää odotusta, kohta korvasta pilkistää taimi.

    VastaaPoista
  3. Hölmö katsoi heti kieroon, totta että ne himmenee!

    Itse istutin pienenä soraan mummulan pihalle appelsiinin siemeniä ja mikrohamppareitten leivän päällä olevia siemeniä.. Ei siellä vaan ole vieläkään kumpaakaan.. Missä lie vika! ;)

    VastaaPoista
  4. Olin tänään silmälääkärissä ja hoidin pitkästä aikaa itseäni.Lääkäri nauroi että onko maailmani ollut kovin "äärirajoiltaan häilyvä" -...no edellisistä laseista on 2.5 v ja näkö oli romahtanut suoraan sanoen .Nuorin lapseni oli mukana ja sanoi että tämä on vakava asia ja ei saa nauraa äidille.Mykistyimme(minä ja silmälääkäri) molemmat.Haluan nyt juuri kirsikoita,
    lähetätkö muutaman?

    VastaaPoista
  5. Nyt toit mieleeni lapsuusmuistoja! Kirsikan kiven nielaisu sai minut muistelemaan, kuinka lapsena oikeasti pelkäsin, että sisälläni alkaa kasvaa omenapuu sen jälkeen, kun olin nielaissut omenansiemenen.

    Toinen muisto on se, että meillä oli koulussa kummitushuone. Uskoimme, että jos kummitushuoneen peiliin (se oli oikeasti puheopetuksessa käytetty peili) katsoo silmät kierossa, niin näkee kummituksen.

    Toivottavasti kaupunki nukahti hyvin ja näki kauniita unia.

    VastaaPoista
  6. Villasukka: Ehkä alkaakin :) Tuo on oikeastaan tyttären mekko, jonka ostin eilen myös sieltä UFFIlta, jonne lähdin ostamaan itselleni kuivaa vaatetta.
    RvaReipas: Ihan varmasti :)
    Hoppatossu: Minä olen samanlainen, pitää aina testata kaikkea. Appelsiinipuu olisi voinut vaikka kasvaakin.
    Maria: Aika hieno sanapari tuo äärirajoiltaan häilyvä. Sopii usein ainakin minun maailmaani. Ja suloinen sinun lapsesi, äidin suojelija.
    Katja: Minäkin pelkäsin samaa pienenä. Mietin, että miten se sitten kasvaa. Mutta bambu voi kuulemma kasvaa vaikka ihmisen läpi, pitääköhän se paikkansa. Oho, kummitushuone koulussa? Aika hienoa, meillä oli tarhassa discohuone.

    VastaaPoista
  7. mä RAKASTAN sekä kirsikoita että näitä meksikonmekkoja, ja sun juttujas!

    VastaaPoista
  8. RvaPioni: Kyllä minä valitsen tämän kotikaupungin mäen, sen joka on tuttu.
    Liivia: Kiitos sinä ihana :) Meksikonmekko on lapsen päällä tosi suloinen.

    VastaaPoista
  9. Voi minä ottaisin itsellenikin!:)

    VastaaPoista
  10. No ehkä minäkin, mutta tuo oli minikokoa, Tampereen UFFissa muuten :)

    VastaaPoista
  11. Minä nielaisin yhtenä iltana päärynänsiemenen. Mietin, miten se minuun vaikuttaa. Ainakaan en siinä samassa muuttunut päärynävartaloiseksi. Enemmän taidan muistuttaa muodoiltani banaania.
    Ruokakaupan banaaneissa ei taida olla lainkaan siemeniä, käsittääkseni ne lisääntyvät jotenkin suvuttomasti, mikä taas menee täysin yli minun ymmärrykseni. Se ei ole mitään uutta.
    Yhtä mittaa ymmälläni.

    VastaaPoista
  12. Kamomilla: Minäkin olen varmaan nielaissut päärynänkiven, mutta minulla se on tepsinyt :) Minä olen tosi usein ymmälläni, monet ihmiset ovat niin fiksuja ja tajuavat yhtä sun toista, minä en.

    VastaaPoista