maanantai 22. elokuuta 2011

Hevoset korvissa pyllistää


Rappukäytävä on pimeänä, hevoset korvissa pyllistää. Ne on ne hassut korut.
Sade tuli vasta, kun lakkasimme odottamasta.
Lapsella on uusi baskeri, se on kaiketi liimautunut päähän.
Minulla oli kylässä nainen, jota olen purrut.
Paksut pohkeetkin on ja ajatukset rohkeet.
Mutta kahvilla käydään Qwenselin talossa, koska siellä on toisenlaista.
Ja lounaalla istun vauva sylissä.

19 kommenttia:

  1. Tulen aina niin hyvälle mielellä jo lukiessani postauksesi otsikon, saati sitten katsoessani kuvia ja lukiessani näitä tekstejäsi, kiitos!

    VastaaPoista
  2. Voi, sinulla on ollut elämää: purtu ystävä kylässä ja vauva sylissä! Samoin minä tulin hyvälle tuulelle lukiessani tekstiäsi, katsoessani kuviasi!
    -Marjo

    VastaaPoista
  3. Susa: Kiitos kovasti :) Tänään oli hilpeä päivä. Yksi työjuttu meni hyvin, tapasin ystävän ja hänen vauvansa...kaikkea kivaa.
    Marjo: Hihih. Onneksi purtu ystävä on antanut anteeksi. Kyllä minä olen sitä raapinutkin :)

    VastaaPoista
  4. Minulla on täsmälleen sama ikkunakuva Qwenselin talosta kuin tuo toiseksi alimmainen, mutta kahvit jäivät siellä juomatta kun olimme juuri ehtineet juoda Art cafessa. Qwenselin piha kyllä houkutteli niin, että ajattelimme tulla sinne vähän myöhemmin uusille kahveille. Sitten se kuitenkin jäi.

    VastaaPoista
  5. :)
    Vauvan haluaisin syliin, mitenkä ne minun vauvani ovatkin jo niin isoja, eikä lähipiirissäkään nyt yhtään!

    VastaaPoista
  6. Pirkko: Minäkin huomasin, että olitte käyneet Apteekkimuseossa. Tuo kahvila on sellainen keidas keskellä kaupunkia. Mutta Art Cafeekin on suloinen, varsinkin syksyllä, kun lehdet jo tippuvat ja saa istua ulkona.
    Leena: Onneksi ystävällä on vauva, jota saa joskus lounasseuraksi :)

    VastaaPoista
  7. Voi noita pelakuita! Haaveilen verannasta, että saisin minäkin tuollaisen pelakuuikkunan.

    Kiitos sylin lainasta! On niin ihanaa, kun saa syödä lounasta kädet vapaana! :)

    VastaaPoista
  8. Hauska teksti, tästä tuli kaikenlaisia mielleyhtymiä. Arkisesta (vauva sylissä olis kiva) surrealistiseen (omituiseen lapsuuden tapahtumaan joka sekoittui tähän..)

    VastaaPoista
  9. Korviksista tuli mieleen, että kun olin pieni, eikä minulla ollut vielä korvissa reikiä, niin haaveilin aina, että kun saan reiät, niin ostan sellaiset värikkäät roikkuvat papukaija korvikset, joita kaikilla isoilla tytöillä oli siihen aikaan :) No myöhemmin en sitten niitä halunnutkaan, sain puput.

    Tuo paikka on minusta niin ihana. Kävin siellä muutama kesä sitten ja harmittelin, kun ei ollut kameraa mukana. Siinä paikassa on tunnelmaa.

    VastaaPoista
  10. hehee;nainen jota olen purrut. Toivottavasti et aikuisena:)

    Nyt oli minullekin tuttu paikka. Olemme istuneet näköjään samassa pöydässä.
    Mulla on samanlaiset pelakuut kuistilla, alkavat olla jo melkein yhtä runsaitakin.

    VastaaPoista
  11. Laura: Ihan koska vaan :) Siis lähden lounaalle teidän kanssa, sillä vauva on harvinaista herkkua.
    RvaReipas: Minustakin vauva sylissä on ihaninta, mutten kyllä enää haluaisi siihen omaa vauvaa, riittää hyvin, että saan joskus lainata vauvaa.
    Solen: Mieli voi muuttua. Me ostettiin eilen sellainen satsi pieniä korviksia, siellä oli kissa, pupu, hevonen, kettu ja jotain muuta. Ne oli oikeastaan lapselle, jolla ei tosin vielä ole reikiä, mutta minä otin hepat lainaan.
    elämäni matkat: Kiitos kovasti :)
    Liivia: No en aikuisena :) Minä olin lapsena ihan riiviö, koska olin reilusti pienempi. En pärjännyt voimalla, joten otin käyttöön nipistelyn, raapimisen ja puremisen. Tuo on kyllä ihana paikka, se on jotenkin niin hyvällä tavalla absurdi.

    VastaaPoista
  12. Onpa lystikkään korvikset! Minäkin tulisin niistä iloiseksi, ehkä ihan riehakkaaksi.

    Ja arvelin, että et purrut aikuisena. :) Minun siskoni oli kova puremaan ja raapimaan. Onneksi ei tullut arpia eikä pahoja muistoja.

    VastaaPoista
  13. Huomenta :-)
    Kuvat niin upeita, taas.
    Naurattaa tuo pureminen, minäkin olin samanlainen; purin serkkuani kun se ei "tapellut" kanssani. Muistan miten kivaa oli purra, mutta onneksi vanhemmat lopettivat pahan tapani kun huomasivat mitä olin tehnyt. Oli aika villi. Siskoni kanssa raavimme toisiamme kun kumpikaan ei antanut periksi -poskessani on pieni muisto siitä vieläkin olemassa (vain minä sen näen) ja silti me olimme "ihan kilttejä lapsia".

    VastaaPoista
  14. Katja: Joo, panevat vanhankin naisen laukkaamaan :) Onneksi en sentään aikuisena, mutta on hauska muistella noita lapsuuden juttuja.
    Maaritti: Kiitos. Tämä minun serkkuni kyllä tappeli ja oli vanhempana paljon voimakkaampi, minulta loppuivat konstit kesken, joten turvauduin ihan epäreiluihin juttuihin. Meidän oma tyttö on kova raapimaan, isosisko on ollut joskus kovilla :)

    VastaaPoista
  15. Aivan mahtava teksti taas, tykkäsin. Hevosenpyllyjä ja puremista, aika villiä. Multa aina lapsena kesäisin hävisi korvis, pari järveen. Sitten oli vaan niitä parittomia.

    VastaaPoista
  16. Juuri viime viikolla kävelin Qwenselin pihan läpi ja ihastelin, että miten voi keskellä kaupunkia tuoksua näin maalta, ja että miten ei ikinä sinne astuttuaan uskoisi, että rakennuksen toisella puolella hulisee ja vilisee autoja ja ihmisiä. Koskaan en ole vielä siellä kyllä tilannut mitään, pitäisi korjata asia kai aika pian :)

    VastaaPoista
  17. Martta: Kiitos, kiitos. Tää elo on joskus aika hauskaa. Minultakin hävisi kyllä korvakoruja, sitten meni vuosia, etten käyttänyt niitä ollenkaan. Nyt taas käytän.
    Hanna: Joskushan siellä oli kanojakin :) Nyt ei kyllä enää ollut. Kannattaa tilata jotain, leivonnaiset oli hyviä ja jäätelökin kuulemma namia.

    VastaaPoista
  18. Voiih, kävin Apteekkimuseon kahvilassa usein kun lapset olivat pieniä, nyt se oli melkein unohtunut koko paikka. Kiitos kun muistutit!

    Siellä ei taida olla enää kanoja pihalla?

    VastaaPoista