tiistai 16. elokuuta 2011

Kadonneiden sateenvarjojen hautausmaa


Koko päivän on satanut. Madot hukkuvat käytäviin, lapsi kahlaa lammikoissa, kengät kuivuvat sunnuntaiksi.
Koira on kuin majava, lapsi uitettu koira. Sillä on kuusi korua ranteissa, kolme kaulassa ja kaksi nilkoissa. Rengastettu.
Tytärkin on taas täällä. En väsy kuuntelemaan tarinoita kaukaisesta maasta.
Valparaison ränsistyneistä taloista, kuumista lähteistä ja meren huuhtomista simpukoista. Mapuche-intiaanien korut roikkuvat korvissa, kuuntelen Andien lauluja.
Jos nousen laivaan täällä, olen joku päivä siellä.
Sitten se kumma juttu: Miksi sateenvarjot aina katoavat? Jossain on kadonneiden sateenvarjojen hautausmaa.

21 kommenttia:

  1. Teillä tuntuu olevan sama korumuoti kuin meilläkin. Ja minäkin kuuntelisin mieluusti tarinoita Valparaisosta.

    Kadonneista sateenvarjoista mieleeni tuli Pasi Ilmari Jääskeläisen ihananihana Harjukaupungin salakäytävät. Siinä kustantaja Olli Suominen (!) kadottaa koko ajan sateenvarjojaan. Jotenkin runollista, mutta käytännössä aika keljua.

    VastaaPoista
  2. Multa ei huku sateenvarjot mutta siihen on ihan älyllinen syy: en koskaan muista ottaa sellaista mukaani.

    VastaaPoista
  3. Oi ihana kirjoitus! Se on kyllä kummallista se sateenvarjojen katoaminen. Toisaalta vähemmän runollisempaa on sukkien katoaminen pyykkikoneeseen. En ymmärrä, mihin ne sukat katoavat! Mustaan aukkoon? Meillä on miljoona paritonta sukkaa. On pakko olla hieman boheemi, ja käyttää joskus eri pari sukkia ;o).

    Leinikki

    VastaaPoista
  4. Yksi mahdollinen sateenvarjojen lepopaikka on tuossa lähellä merellä jonne ne lentävät sillalla kävelevien käsistä tuulen puuskien matkassa...andien laulut...sinä olet onnekas♥

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kuulla kaukaisista maista ja arvaan että nähdä hienoja kuvia myös?

    VastaaPoista
  6. Tuo laiva-lause on hieno ja herättää mielikuvitukseni.. ja ne sateenvarjot katoavat varmaan lähelle sitä paikkaa, missä ne lukemattomat parittomat sukat majailevat:)

    VastaaPoista
  7. Mä en muista kadottaneeni ainuttakaan? Mutta olenkin käyttänyt vain vähän sateenvarjoja. Nyt mua odottaa sellainen ihan mahtavan mallinen maijapoppas-varjo ystäväni luona. Sen jos kadotan niin itku pääsee, mutta ehkä se on sitten lentänyt poppastaivaaseen.

    VastaaPoista
  8. Ehkä jossain on sateenvarjosaari, sinne ne lentävät heti kun silmä välttää.

    Hienoa, että tyttäresi lensi takaisin tarinoiden kanssa.

    VastaaPoista
  9. Sulla on niinkuin toinen maa vierellä koko ajan täällä sateessa, kun on ne tarinat, korvakorut, se musiikki. Aika onnekasta!

    Poika lähti futistreeneihin (saa taas käydä, kun diagnosoitiin siitä polvivaivasta reuma ja lääkitys toimii) ja tuli aika pian, keskenkaiken, takaisin. Ihan uitettuna koirana, valui vettä vuolaasti matkalla kylppäriin.

    VastaaPoista
  10. Sul on kyl sana hallus! Täytyy myäntää :)

    Blogisi sanat ja lauseet ovat ihan mahtavia, en tiedä mistä näitä keksit, mutta toivottavasti keksit lisää. Näistä tulee niin hyvälle mielelle; juuri tuo laivalause hymyilytti muakin.
    Mun sateenvarjot eivät koskaan katoa, mutta menevät aina rikki.
    Ihania hetkiä kaukomatkalaisen, majavan ja uitetun koiran kanssa!

    VastaaPoista
  11. Oi, tyttäresi matka kuulostaa ihanalta! Pientä vihreyttä täällä...

    Minä en paljon sateenvarjoja hukkaile, kun on niin sadetakki-ihminen, että varjot eivät pysy perässä!

    VastaaPoista
  12. Ja hiuslenkit. Nekin tulevat imeytyneeksi sinne samaiseen mustaan aukkoon kadonneiden sateenvarjojen ja sukkien kanssa?

    Sateenvarjo on itse asiassa aika huono kapine. Kääntyy ja väääntyy tuulessa. Miksi ei voi tulla muotiin sellaiset oikeasti sateelta suojaavat, tarpeeksi pitkät, käyttömukavat ja kauniit sadetakit? Olen nimittäin äärityytyväinen tuohon kauniiden saappaiden esiinmarssiin. Niillä lompsuttelen tyytyväisenä lätäköstä toiseen ja säilyn kuivin jaloin. Sateenvarjon syystä olen kuitenkin märkä vähintään polvista saappaan varteen.

    VastaaPoista
  13. Ihanaa kun olet saanut tyttäresi taas takaisin :). Itse unohdan aina ottaa sateenvarjon mukaan kun lähden.

    VastaaPoista
  14. Minulta häviää aina mustalla musteella varustetut mustekynät. Niitä sinisiä on aina jossain mutta mihin ne mustat oikein menee? En oikein haluaisi kirjoittaa muilla.

    Olisi jännää nähdä tyttäresi tarinoiden maisemista myös kuvia..

    VastaaPoista
  15. Oi miten inspiroiva otsikko:-D jatkan siitä sanattomana tunteena itsessäni.
    Kiitos siitä.
    Tytär kotona; erillainen, muuttunut, aikuisempi (?) ja kuitenkin sama ihana lapsi ? Onko näin?
    Minusta itsenäisen matkansa jälkeen lapsi aina muuttuu luontelleen ominaisemmaksi, irrottautuu ja samalla tulee lähemmäksi, enemmän kuin ennen.
    Upea kuva.
    Minä olen tänään "hippi" löysin kirpparilta värejä joihin kääriytyä :-)
    Niin ne kadonneet sateenvarjot........

    VastaaPoista
  16. Katja: Totta, Ollihan kadotti koko ajan sateenvarjonsa. Minä olen Ollin naispuolinen vastine siis, tiedä mihin salakäytäviin vielä eksyn. Joo, koruja pitää tytöllä olla paljon, minä olen vähän maltillisempi.
    Piilomaja: Tuo onkin hyvä vinkki :)
    Leinikki: Yksi ystäväni ostaa miehellee tai mies ostaa itselleen aina samanlaisia, samanmerkkisiä mustia sukkia. Ei haittaa jos pari häviää, kun joukosta löytyy varmasti joku toinenkin pariton.
    Maria: Niin, ehkä ne tosiaan lentävät mereen. Täälläkin on ollut tosi kovia tuulia.
    RvaReipas: Juu, katselimme yhteen asti yöllä upeita kuvia. Tyttö kuvasi tällä kertaa vain filmille, niissä oli oma tunnelmansa kyllä.
    Leena: Kiitos. Niin ehkä ne sateenvarjot ja sukat pitää siellä seuraa toisilleen :)
    Minja: Olisi ihanaa päästä poppastaivaaseen. Kun minulta joskus kysyttiin yhtä korttia varten, mitä satuolentoa muistutan, vastasin Maija Poppasta. Minusta tehtiin sitten sellainen kuva, siitä tuli hieno. Minäkin tykkään enemmän sadetakeista.
    Merruli: Sateenvarjosaarikin olisi aika makea, siellä varjojen alla voisi olla aika nastaa.
    Satu: Ai teillä olikin sitten sellainen ikävä polvivaiva, no voi, mutta hyvä, että poika pääsee treenaamaan. Mun kengät oli vielä aamulla ihan litimärät, mutta tänään onkin jo aurinko paistanut, ihanaa.
    Annakaisa: Kiitos, kiitos sinä taitava näyttelijätär! Näytelmä oli tosi hyvä, harmi etten siitä ehtinyt postata, kun seuraavana päivänä tuli tyttö ja menin vähän sekaisin :) On ihanaa, kun koko perhe on taas monen kuukauden jälkeen kasassa.
    Nonna: Minustakin sadetakit ovat oikeasti paljon kivempia, mutta töissä sellainen pikkuinen sateenvarjo kulkee kätevästi laukussa varmuuden vuoksi. Matka oli hänellä kyllä ihana.
    Mine: Totta, sadetakkeja voisi kehitellä vähän lisää. Mulla on sellainen vihreä maastomalli ja vaikka sekin on melkein polviin, olen aina litimärkä siitä saappaanvarteen. Mutta sadetakit on paljon hauskempia kuin sateenvarjot. Paitsi juuri Istanbulista ostimme sellaiset läpinäkyvät, kun tuli rankkasade. Ne on hauskoja.
    Villasukka: Niin onkin, siis ihanaa :) Minultakin se sateenvarjo unohtuu joko kotiin tai sitten hukkaan sen matkalle.
    Martta: Se on sitten taas uusi katomisen muoto. Minulta tuppaa häviämään kaikki kynät, mutta onneksi niin ei käy. Mutta se johtuu siitä, että niitä on mulla kymmenittäin, aina joku löytyy. Tytöllä on oma blogi, ettaenlaluna.blogspot.com :)
    Maaritti: Kiitos. Kyllä tuollainen matka muuttaa ihan varmasti ja kyllä minä sen näenkin. Sinä kuvailet hienosti tuota muutosta, juuri tuollaista se on. Ominaisempi, irrottautuu ja tulee lähemmäksi. Ihan mahtavasti kuvailit!

    VastaaPoista
  17. Ja missä on kaikki kadonneet kynät...
    Kadehdin sitä, että saat kuunnella tyttäresi juttuja, meillä vielä tilanne sellainen, ettei äidille puhuta..jospa se muuttuisi..

    VastaaPoista
  18. mä kadotin sateenvarjoni teidän luokse! ei ole omena kauas puusta pudonnut :)

    VastaaPoista
  19. Onpas kivaa, että olette saaneet taas koko perheen samaan kaupunkiin!

    Ja juu, tuo sateenvarjojuttu, se on mielenkiintoinen. Ja lisäksi on vielä niinkin, että ne sateenvarjot, jotka eivät ole kadoksissa, ovat nekin aina väärässä paikassa. Kuten eilen, kun tajusin, että se vaunuissa mukana kulkeva sateenvarjo olikin kulkeutunut niihin maalla oleviin vaunuihin. Siellä ei kuulemma edes satanut ennen kuin vasta illalla.

    VastaaPoista
  20. Katariina: Niinpä! Minustakin on suuri kunnia ja aivan ihanaa, että saan kuunnella ja että minulle kerrotaan. Se on suuri etuoikeus.
    Etta: Se minua naurattikin! Olet ihan kuin äitisi! Tervetuloa hakemaan :)
    Laura: Niin on. Totta, ne ovat joko kadoksissa tai väärässä paikassa, mitään muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Tänään olikin ihana ilma.

    VastaaPoista
  21. Meidän eteinen on sateenvarjojen hautausmaa. Juhlat saavat ne unohtumaan.

    VastaaPoista