torstai 4. elokuuta 2011

Kauniit kadut, joita en ehdi katsoa


Naiselta puuttuu jalka, mies kävelee neljällä.
En saa painajaista mielestäni. Siinä tapahtui kaikista hirveimpiä asioita.
Illalla laukku painaa enemmän kuin aamulla.
Kävelen kahvimukin kanssa junaan. Olen taas pääkaupungissa, kauniit kadut, joita en ehdi katsoa.
Olen turhamainen, mutta en turha nainen.
Minulla oli joskus nalle, jonka nimi oli Bimbo-Ville.

20 kommenttia:

  1. Asia asiasta:
    Upea kuva jälleen kerran! Minä näen painajaisia tositosi harvoin, onneksi! Minulle käy melkein aina reissussa niin, että palaan täydempien laukkujen kanssa kuin lähdin. Mitä se kertoo?
    Et todellakaan ole mikään turhanainen! hyvä, että sulla on itsearvostus kohdallaan :)
    Huippu nimi tuo Bimbo-Ville!

    VastaaPoista
  2. Hieno kuva!! ..ja lohduttava teksti, se vaan kolahti kiitos.
    Ja kaunista päivää sinne piilotetuille kaduille ;-)

    VastaaPoista
  3. Naurahdin nallen nimelle!
    Mulla oli Pisumaski-nukke.

    Musta tuntuu välillä että olen sekä turhamainen että turha nainen.

    VastaaPoista
  4. Tuittu: Kiitos. Minäkin näen harvoin, mutta tämä oli tosi ikävä. Minullakin käy reissussa noin. Tällä kertaa vain raahaan samaa laukkua aamulla ja illalla, mutta kai sitä on illalla niin väsynyt, että se painaa enemmän. Minustakin tuo Bimbo-Ville on ihan ykkösnimi :)
    Maaritti: Kiitos ja ihanaa päivää sinullekin :)
    Liivia: Keksin tuon nimen samantien kun näin nallen. Olin siis noin 5-vuotias. Se vaan oli sen nimi :) Et sinä ole turha nainen!

    VastaaPoista
  5. Otan tuon käyttöön jos sallit"olen joskus turhamainen mutten turha nainen"-sopiiko?!
    Mietin että joskus ihan varmasti törmään sinuun rautatieasemalla...

    VastaaPoista
  6. Hauska nimi nallella :D Itse näen todella harvoin painajaisia. Yleensä näen unia jossa ei ole päätä eikä häntää.

    VastaaPoista
  7. Maria: Juu, ota toki käyttöön :) Ehkä törmätäänkin, tule sitten kiskomaan hihasta.

    VastaaPoista
  8. Bimbo-Ville - se on rehellisesti sanoen paras nallen nimi, jonka koskaan olen kuullut. Sellainen vähän repsahtanut, mutta silti hyväntahtoinen nalle.

    VastaaPoista
  9. Nyt rohkenen tietenkin kysyä, että kuinkas Bimbo-Villelle sitten kävi? Olettaen, ettei enää sinulla ole sitä ;)

    VastaaPoista
  10. Silloin kun näen painajaisia, ovat ne niin kauheita, että niistä kertominenkin nostattaa ihokarvat pystyyn. Sekä kertojalla että kuuntelijalla. Kunpa omaa mielikuvitustaan voisi halutessaan vähän rajoittaa.

    Nyt täytyy äkkiä lähteä tekemään jotain muuta, ennen kuin alan muistella noita kauhujaisiani! :)

    VastaaPoista
  11. Unista piti vielä kommentoida, että ehkä noin kerran vuodessa näen niin kauheaa unta, että itken unissani oikeastikin rajusti ja kun herään, koko seuraavan päivän on todella ahdistunut tunne ja on melkein vaikea uskoa, että uni oli vain unta. Juuri ne unet, missä menettää läheisiä jms, ovat kauheimpia.

    VastaaPoista
  12. Toivottavasti painajainen ei palaa!

    Harmittaa myös nuo kadut, joita ei (muka)ehdi katsoa ;(

    VastaaPoista
  13. Minäkään en ennen ehtinyt katsoa katuja kun auton ratissa piti vahtia liikennettä. Kun sitten muutimme keskustaan, enkä enää tarvitse autoa vaan voin kävellä lähes kaikkialle, aloin katsoa, nähdä ja huomata, että kaunista katsottavaa on vaikka kuinka.
    Toivottavasti ehdit edes öisin katsella enimmäkseen kauniita unia!

    VastaaPoista
  14. Villasukka: Minä en yleensä muista uniani, mutta tämä jäi ikävä kyllä mieleen. Nyt se on jo hiukan pyyhkiytynyt...
    Katja: Siitä tuli tosi repsahtanut, koska rakastin sen ihan ruttuun. Se oli muuten iso nalle, varmaan melkein puoli metrinen.
    Susa: Ei ole ei. En edes muista missä elämän tuulissa se sitten lopulta katosi. Nyt hiukan harmittaakin se, jossain muutossa ehkä...ehkä se meni Pelastusarmeijaan ja on jossain edelleen.
    Ansku: Hui, sulla taitaa olla oikein kauhufilmejä, no oli tämäkin hiukkasen sellainen. Minäkin mieluusti unohdan ikävät unet saman tien, en niitä paljon halua muistella.
    Susa: Minullakin oli koko aamupäivän kurja olo. Vaikken edes muistanut kunnolla unen juonta, mutta muistin osan ja se ahdistava tunne jäi. Se on oikeastaan aika hurjaa, kuinka vaikuttavia unet ovat.
    Jaana: Toivottavasti ei! Niin, joskus kun pysähtyy sitten katsomaan huomaa, kuinka paljon mahtavan hienoa on ympärillä, mutta niitä ei rekisteröi. Siihen varmaan perustuu turisina olo, silloin on aikaa huomata kaikkea.
    Pirkko: Minä katselisin mielelläni, mutta välillä sitä paahtaa (kävelee) niin lujaa, ettei ehdi kuitenkaan nähdä mitään. Tai ajatukset ovat jossain ihan muualla, eikä siksi nää mitään. Juu, yleensä katselen vain suloisia unia, onneksi.

    VastaaPoista
  15. such an effective, emotive shot. beautiful

    VastaaPoista
  16. Eipä tähän oikein osaa sanoa, kuin kiitos! Aika uskomattoman hieno teksti ja kuva!terveisin romulyyli-riitta.

    VastaaPoista
  17. Minulla painajaissa esiintyy melkein aina karhu. Se on aina uhkaava hahmo taustalla, jossa se vaanii. En tiedä miksi. Ei ole mitään traumaattisia kohtaamisia karhun kanssa muuten ikinä ollut.

    Minun laukku on illalla samanpainoinen kuin aamulla, mutta olen itse vain nuutuneempi.

    VastaaPoista
  18. Melski: Thanks. It´s very special moment in evenings, when the sun is shining through the trees.
    Riitta Sinikka: Kiitos itsellesi, kun poikkesit käymään. Terveisiä sinnekin!
    Solen: Onpa jännittävää, oletko tutkinut jostain unien selitysoppaasta, mitä se mahtaisi tarkoittaa? Minä en kyllä oikein usko sellaisiin selitysoppaisiin...niin se minullakin aina on. Laukku on sama, mutta nainen nuupahtanut :)

    VastaaPoista
  19. Minulla on kumma tapa nähdä paljon unia, ikäviäkin. Monesti aamuisin herään väsyneenä siksi, kun olen unessa kulkenut paikasta toiseen. En ole koskaan unissa yksin vaan meitä on paljon, juhlin isossa joukossa , matkustan junalla isolla porukalla, hälinää, hyörinää ympärillä monet yöt.Tottuuhan tuohonkin, tietää jo heti aamulla että päivä on eri kuin yö.

    VastaaPoista
  20. Katariina: Tosi kurjaa, että näkee usein ikäviä unia. Mutta aika jänniä nuo sinun unesi, tuon jälkeen kaipaa varmaan rauhallisia päiviä, ei ihmisiä ollenkaan.

    VastaaPoista