sunnuntai 14. elokuuta 2011

Maantiekiitäjäkin rauhoittuu


Noustaan taas laivaan ja seilataan saareen.
Etsitään pilvistä lohikäärmeitä.
Täällä punaiset piileskelivät, samoissa luolissa ja halkeamissa.
Aika uurtaa koloja meihin.
Kun maataan kalliolla, tiedetään miltä letuista pannussa tuntuu. Mutta vesi on viilentynyt, kesä hyvästelee hellävaroen.
Maantiekiitäjäkin rauhoittuu. Unohtaa kaiken sen mitä pitäisi tehdä.

23 kommenttia:

  1. Letut pannussa :)

    Minäpä olen nähnyt oikein maantiekiitäjän, haa!

    VastaaPoista
  2. Merja: Kallio oli huisin kuuma, melkein nahka tirisi. Oi, ihan totta?? Olen vähän kateellinen :)

    VastaaPoista
  3. Loppukesä, syyskesä kuten hiljattain lukemassani ihanassa kirjassa, on rauhoittumisen aikaa. Toisaalta monen uuden aikaa. Minulla on keltaisten lehtien ja sammalaisen metsän kaipuu. Mieli alkaa askaroida syksyssä, vaikka samalla pidän kiinni viimeisistä kesäpäivistä. :)

    VastaaPoista
  4. Sanojesi kautta pääsee aina pienelle matkalle. Punaisten piileskelyyn ja lettukesteihin, saaristoon, ja kohta surrealistisessa päässä tarkoillaan ihmispannukakkua punaisella marjahillolla.

    VastaaPoista
  5. Aika ihania tunnelmia! Kyllä minäkin tuolla mieluusti rauhoittuisin!

    VastaaPoista
  6. Voi mitä maisemia! Letut pannussa hymyilyttää.
    Tänään tuntui ensimmäistä kertaa, että kesä lähenee loppuaan. Ehkä se tuli vain siitä, kun koulut alkavat.

    VastaaPoista
  7. Lättyjä on tehnyt koko päivän mieli, eikä edes tuo sun vertaus saanut lättykuumeen otetta heltiämään! Paisteluun on kait ryhdyttävä.

    VastaaPoista
  8. Katja: Minullakin on sellainen vähän salainen syksykaipuu. Olen kyllä jo nauttinut tästä, kun aamut ovat viileitä, että voi laittaa villatakin. Mutta sellainen syyskesä on juuri parasta, kun aurinko vielä polttelee.
    Olina: Kiitos. Minäkin mietin siellä sisällissotaa, miten kaikki on ollut ihan toisin. Mutta että ihmispannukakku :) Se se vasta olisikin jotakin.
    Nonna: Minäkin olisin mieluusti jäänyt tuonne. Mutta laiva lähti kaupunkiin...
    Leena: Kallio oli polttavan kuuma. Minullakin on ollut vähän tuollainen kesä kääntyy syksyyn olo, vaikka on ollu tosi lämmintä.
    Maijja: Letut on aina hyviä. Ne vaan sopii suuhun suloisesti. Minä en nyt ehdi paistaa, lähden tästä joogaan :)

    VastaaPoista
  9. Eikö ole ihanaa, että viikonloppuisin voi palata vielä kesälomatunnelmiin!

    VastaaPoista
  10. Kyllä on sinivalkoista elämää sielläpäin Suomea. Kaunista. Toivon silti, että lehdet edes hieman ehtisi punastua tai kellertyä ennen lähtöämme. Jos vielä joskus saisi kokea kunnon ruskan.

    Villasukat olen kaivannut esiin. Ihan tarpeeseen. En siis tiedä miltä letusta tuntuu pannussa. Ehkä sekin kokemu vielä tulee?

    VastaaPoista
  11. "Kesä hyvästelee hellävaroen", miten kauniisti sanottu! Juuri siltä tuntuu nyt täälläkin:)

    VastaaPoista
  12. Ajattelin mennä huomenna uimaan, illalla. Mahdanko enää uskaltaa, jos jo kylmää.

    VastaaPoista
  13. Rvreipas: On ihan mahtavaa, että kesä jatkuu ja jatkuu, vaikka onkin nyt jo erilainen.
    Mine: Te olettekin kauan ollut Suomessa? Tai ehkä minusta vain tuntuu siltä. Aika on niin suhteellinen käsite, ei oikein aina tiedä, onko sitä kulunut paljon vai vähän. Minä näin jossain pohjoisessa jo keltaisia lehtiä.
    Katriina: Kiitos, minusta tämä on tosiaan tällainen kaunis loppusoitto, tai epilogi. Sellainen tosi hellä.

    VastaaPoista
  14. Satu: Olihan se vähän kylmennyt. Taisi olla +19, mutta minulle ihan sopivaa. Iltauinnit ja aamu-uinnit ovat parhaita.

    VastaaPoista
  15. Niin hyväätekevä teksti! Sekin, että voi unohtaa sen, mitä pitäisi tehdä. Parasta siinä se, että usein ei niin pidäkään, eikä mitään kummaa tapahdu vaikka unohtaa.

    VastaaPoista
  16. Jep, olemme olleet tosi kauan Suomessa (lue:muiden nurkissa. Argh.) Miehen työasioiden vuoksi tulimme toukokuun alussa ja lähdemme ajamaan takaisin syyskuun alussa. Sen puoleen luulisi, että kotiin olisi jo kirkuva ikävä:). Eipä sen puoleen, olemme käyneet Suomessa viimeisen kolmen vuoden aikana vain pikaisesti yhtenä jouluna, joten tekee hyvää koettaa Suomettua edes hiukan. Meille kaikille, mutta etenkin lapsille. Nyt tuntuu, että se on onnistunut vähän liiankin hyvin. Mutta tiedän, että Istanbul vie taas mukanaan, kunhan sen kamaralle saavutaan.

    VastaaPoista
  17. Pirkko: Kiitos. On tosissaan ihanaa, jos unohtaa hetkeksi kaikki pitäisi-jutut. Tänään ne tuli taas mieleen.
    Mine: Niin minä ajattelinkin. Mutta on varmaan tosiaan hiukan raskasta nukkua muiden nurkissa, vaikka olisi kuinka tervetullut ja rakas. Mutta ette te täällä tosiaan ole paljon sitten käyneet aiemmin. Voivoi, Istanbul varmasti vie mukanaan :)

    VastaaPoista
  18. Kuvasi ovat kuin runo.
    Jos ei löytynyt lohikäärmettä, niin ainakin pusutteleva mies siellä on.
    Loppukesä, sanon minä, ei vielä hyvästejä.

    VastaaPoista
  19. Ikävää, että kesä loppuu...varovasti tosiaan on irroittautumassa..vaikka päivät on kuumia, tuulessa huomaa syksyä täälläkin..Kesän hepeneet saa pian unohtaa ja kääntää ajatukset lämpimään villaan...kroppa viestii että pitää rauhoittua, mutta mieli haluiasi vielä jatkaa rilluttelua

    VastaaPoista
  20. eka ja vika, vau!

    mullekin maistuisi meri- ja saarielämä!

    VastaaPoista
  21. Elämäni matkat: Kiitos. Vai että pusutteleva mies, missä ihmeessä?
    Katariina: Tänään satoi niin kaatamalla vettä koko päivän, että huhuh. Jalat olivat litilitimärät, kun pääsin kotiin.
    Minja: Kiitos. Tänään olisin halunnut olla saaressa, sateessa ja myrskyssä.
    Ritva: Niin, totta, sitä on ilmassa.

    VastaaPoista