sunnuntai 7. elokuuta 2011

Pienet kujat tyhjenevät naurusta

Taas siellä pienessä kaupungissa, jossa viihdyn parhaiten myöhään syksyllä. Kun kesäravintolat ovat jo sulkeneet ovensa ja laivat lähteneet satamasta.
En aina jaksa pirteää kesää, puuhakkaita ihmisiä, vilkkaita katuja.
Odotamme, kun aurinko tippuu metsän taakse.
Pienet kujat tyhjenevät naurusta ja askelista.
Pidän sokkeloista, siitä että voi eksyä, ettei ole aikataulua tai päämäärää. Yöstä, joka hyväilee eksyneitä.

17 kommenttia:

  1. Kuljetit uudella tavalla paikassa, jossa juuri viime viikolla askelsimme kuin kaksi nuorta rakastunutta me kaksi vanhaa:)
    Silloin se vilinä ja nauru vielä oli läsnä. Häiritsikin välillä.

    KAuniita kuvia. Tuota kaidetta vasten mahduin nyt nojaamaan ja sulkemaan silmät siinä tuokioksi:)

    VastaaPoista
  2. Uh, puuhakkaat ihmiset ylipäätään aiheuttavat allergian kaltaisen reaktion tällaisessa ei niin puuhakkaassa persoonassa.

    VastaaPoista
  3. Tinttarus: Mekin kaksi vanhaa siellä kuljimme :) Kyllä oli edelleen vilinää, vaikka saavuimmekin Naantaliin vasta seitsemän maissa illalla. Tykkään ylipäätään sesonkipaikoista sesongin ulkopuolella.
    Saga: Minäkin olen niin patalaiska ihminen, että taidan olla vain kateellinen puuhakkaille :)

    VastaaPoista
  4. Näissä yhdistyi monta ihanaa. Vesi. Veneet. Vanhat puutalot. Kesäillat. Ja kaikista ihanimmat ovat tuollaiset kapeat hiljaiset kadut.

    Mekin kävimme tuolla, mutta lasten ehdoilla. Se oli sitten Muumilaaksoa ja Väskin saarta. Vanhoja puutaloja katsoin kaihoten juostessamme autolle. Ehkä sitten joskus toisessa elämäntilanteessa mekin saamme eksyä pimenevään iltaan.

    VastaaPoista
  5. Niin...laivat lähtenet satamasta ja ne pienet kujat tyhjenevät...juuri niin. Minäkin pidän sellaisesta.

    VastaaPoista
  6. Juuri tänään ajattelin, että toivoisin kesän ja sen tuoman energiyden ympärillä jo vähän hellittävän ;) Kaipaan syksyä ja juurikin noita tyhjeneviä kujia, joissa saa vaeltaa vain omat ajatukset seuranaan.

    VastaaPoista
  7. Kesäihmiset käyvät tuollaisissa paikoissa vähän näyttäytymässäkin. Mietin, millaiselta paikka näyttää syksyllä tai talvella.

    VastaaPoista
  8. "Kesään voi jo väsyäkkin" sanoi mun pienin,joka ilmeisesti odottaa(vaikkei halua suoraan sanoa) koulua ja ystävien tapaamista siellä.Täällä meilläpäin on Suomenlinna juuri tuollainen paikka johon on ihanaa mennä joskus talvella ja syyskuun jälkeen kun turistit ovat kadonneet sieltä.Olen kerran ollut Naantalissa-mietin ovatko kuvasi sieltä...

    VastaaPoista
  9. Ihania kujia. Minulle tulee mieleen aika kun asuin Pispalassa.

    VastaaPoista
  10. Kaikki oli kuin minun suustani, paitsi ettei suuni osaa sanoa mitään noin hienosti.

    Kesässä parasta on se ettei tarvitse palella, ja siitä luopuminen on vaikeaa. Kaikesta siitä "eletään kuin viimeistä päivää"-asenteesta luovun ilomielin, koko ajan pitäisi olla jossain riennoissa, muka, ja jollei huvita pidetään hankalana.

    VastaaPoista
  11. todella kauniita kuvia! jotenkin haikeankauniita..! tykkään :)

    VastaaPoista
  12. Mine: Minä olen käynyt niin niin monta kertaa Muumimaailmassa, en enää pariin vuoteen tosin. Tykkäsin Muumimaailmasta eniten silloin ihan alussa, kun se oli vielä pieni ja ihmisiä oli vähemmän. Tuntui, että siellä muumitkin olisivat voineet oikeasti viihtyä.
    Satu: Täytyy vielä odottaa kuukausi pari, sitten sielläkin on sellaista, autiota ja hiljaista.
    Susa: Totta. Minä nautin kanssa sellaisesta vähän melankolisesta ajasta, mutta en valita. Kesä on ihana. On mahtavaa, kun on neljä vuodenaikaa.
    IlonaH: Naantalissa on tosi paljon veneilijöitä ja tietysti muitakin matkailijoita. Se on kesällä kaunis,mutta eniten minun mieleeni syksyllä tai talvellakin.
    Maria: Ovat kuvat Naantalista, kyllä. Minun tekisi mieli Suomenlinnaan nyt, vaikka tiedänkin että siellä on nyt kamalasti ihmisiä ja kova hulina. Kun ihmisiä on vähemmän, paikkojen luonne näkyy jotenkin selvemmin. Tai no, en tiedä.
    RvaReipas: Pispala onkin varmaan vähän kuin Naantali. Olen joskus käynyt, mutta siitä on ihan liikaa aikaa.
    Liivia: Oi oi, enpä usko :) Minulla ihan sama tunne. Nautin hirveästi kesästä, mutta haluaisin olla jossain saaressa ihan yksin ja vain välillä piipahtaa johonkin rientoihin. Mutta lomat on lomittu ja kiire on tullut takaisin. Onneksi on viikonloput.
    Aleksandra: Kiitos kovasti :) Ehkä siinä illassa oli jotain hiukan haikeaa.

    VastaaPoista
  13. Semmoinen teksti, että nyökyttelin sisäisesti koko ajan.
    Minäkään en aina jaksa pirteitä ihmisiä. Pirteyspakko onneksi helpottaa loppukesästä, ainakin osittain.

    VastaaPoista
  14. Pirkko: Joo, loppukesästä voi taas vaipua tuttuun melankoliaan :) Se passaa minulle, vaikka taidankin olla usein itse aika pirteä.

    VastaaPoista
  15. ne pimeät lempeät lämpimät elokuun yöt..

    kesän ensimmäiset aurinkoiset päivät jaksan juoksennella villisti ympäriinsä ja hihkua huraa! sitten jossain vaiheessa väsyn siihen että "kyllä nyt pitäisi mennä ulos kun on niin kaunis ilmakin". eilen huomasin ensimmäistä kertaa hieman toivovani että olisi sateista ja harmaata eikä tarvitsisi mennä minnekään eikä tehdä mitään;)

    VastaaPoista
  16. Samanlaisissa ajatuksissa..olen aina odottanut kiihkeästi kesää ja ehkä elänytkin samalla lailla kesän ja siksi syksyn tulo, pimenevät illat ja rytmin rauhoittuminen on ollut erityisen ihanaa. Joskus en saa päätetyksi kummasta pidän enemään kesästä vai syksystä.... väliäkö tuolla.
    Harmittavan vähän olen saanut tutustua Naantaliin, pienissä kujissa on jotain kumman viehättävää.

    VastaaPoista
  17. Outi: Ne ovatkin ihania :) Minäkin huomaan väsyväni siihen oloon, että nyt pitää olla ulkona, kun on nätti ilma. Mikä ihmeen luterilainen huono omatunto pitää siitäkin kehittää?
    Katariina: Minulla ihan sama, mutta minä pidän varmaan ihan yhtä paljon kaikista vuodenajoista. En kestäisi, jollei olisi vuodenaikoja, jotka vaihtuvat :)

    VastaaPoista