sunnuntai 21. elokuuta 2011

Vuohet näykkivät katoilla heinää

Aika pysähtyi.
On vuosi 1847, kaksikymmentä vuotta Turun palon jälkeen.
Nahkurin oppipoika hyppii ilkosillaan rasvasaavissa ja polkee nahkoja pehmeiksi.
Vuohet näykkivät katoilla heinää ja tupakka rehottaa.
Eläkkeellä oleva merikapteeni työntää laivan pulloon ja nostaa purjeet. Vielä unelmissaan seilaa Välimerelle. On syyskesä, puhallamme umpimähkään ja pajupilliin.





21 kommenttia:

  1. Voi miten kauniita kuvia ja tunnelmia. Rakastan paikkoja joissa on vanha säilytetty niin, että myös tunnelma on jäänyt. Kuten esimerkiksi Turussa se joen varressa oleva kahvila/museo, en nyt muista nimeä.
    Ekassa kuvassa on kiva tapetti.

    VastaaPoista
  2. Niin se vaan on, kuvat kertovat todellakin jo yksi enemmän kuin tuhat sanaa.

    VastaaPoista
  3. On taas niin hienoja kuvia että!
    Ja kaikkea kiinnostavaa niissä.
    Tänks!

    VastaaPoista
  4. Tuolla on aika pysähtynyt. Mahtavaa, että tuollaisia paikkoja on ja mahtavaa, että joku ottaa niistä mahtavia kuvia. Kiitos siitä ;)

    VastaaPoista
  5. I-ha-nia kuvia! Usein luulen, että asuisin mielummin vuodessa 1847. Talot ja pihapiirit olivat niin kauniita. Puhumattakaan käsitöistä ja tarve-esineistä. Ei ollut piuhasotkuja ja karseita muoviesineitä, ei McDonadsin lelukylkiäisiä, liian lähekkäin rakennettuja omakotitaloja ja persoonattomia steriilejä ympäristöjä. Elämä oli verkkaisempaa, eikä lapsia pitänyt komennella ruutujen äärestä oikeaan elämään.

    Oikeasti en suostuisi elämään ilman pyykki- ja astianpesukonetta, kannettavaani ja nettiä, sähkövatkainta, sisävessaa, kiertoilmauunia jne. jne. jne. Hävettää ihan.

    VastaaPoista
  6. Juuri tuolla kävin eilen, ja juuri samoja kuvia otin, paitsi etten kyllä noin hienoja. Eiliset turkutunnelmat tallella tänäänkin!

    VastaaPoista
  7. Voi että! Jos olit tuolla lauantaina, niin melkein nähtiin. Aikapulan ja lasten kinuamisen vuoksi päädyimme sitten linnaan, mutta olimme tosi kauan ihan kahden vaiheilla. :)

    Ihania tunnelmia.

    VastaaPoista
  8. Muistuu viime kesa mieleen, siella oli tosi mukavaa. Ensi kesana uudestaan, jos vaan ette ole jossain maailman aarissa. Toivottavasti kommentti menee lapi, sun blogi ei ilmeisesti tykkaan minusta, kun aina on taman kommentoinnin kanssa vaikeuksia. Ei taaskaan meinaa onnistua...

    t: Jaana rapakon takaa

    VastaaPoista
  9. Pysähtynyt tunnelma, onko tuo mies ihminen vai nukke?

    VastaaPoista
  10. Kiitos!

    Ei olla ehditty tuolla käymään, olen käynyt siellä joskus koululaisena. Näitä oli ilo katsella!

    VastaaPoista
  11. Oi, munkin piti mennä tuonne Käsityötaidon päiville, mutta sitten ymmärsin, että saattaa olla vaunujen kanssa hieman haastavaa. Ensi vuonna siis!

    VastaaPoista
  12. Ihania tunnelmia!
    Kierrettiin paikka heinäkuussa, puolijuoksua, lasten toimiessa oppaina :-)

    VastaaPoista
  13. Ihanat värit tuossa ensimmäisessä kuvassa. Edelliseen postaukseesi vielä: Mekin kävimme katsomassa siellä tungoksessa niitä. Erikoisia olivat. Mukavaa viikon alkua.

    VastaaPoista
  14. Olisipa meilläkin vuohi katolla, tai edes haikara. Voisinpa myös elää tuota aikaa tämän sijaan, tai ainakin niin, että viikko tuota ja viikko nykyistä. Ikionnellinen olisin.

    VastaaPoista
  15. Voi tykkään tykkään niin täällä kaikesta.Kiitos.Taas kerran.

    VastaaPoista
  16. Solen: Minäkin nautin sellaisista paikoista, jotka ovat aitoja. Ihan kuin joku olisi vain poistunut paikalta sata vuotta sitten. Tarkoitat varmaan Apteekkimuseota eli Qwenselin taloa? Sieltä tulossa kuvia...
    Susa: Totta, vaikka joskus se harmittaa minua. Että miksei sanoilla muka voisi kertoa yhtä hyvin kuin kuvilla, mutta monesti se on kyllä noin.
    Liivia: Ollos hyvä. Käsityöläismuseossa olin jo kerran tänä kesänä, mutta oli vieraita. Ja siellähän voi kyllä aina käydä.
    Jaana: Käsityöläismuseo on kyllä yksi suosikkimuseoistani täällä. Nyt siellä oli oikein käsityöläisten päivät ja paikalla oli noin 40 vanhaa käsityötaidon taitajaa.
    Mine: Oi voi, minulla ihan samat ajatukset. Tuolla aina ajattelen, että olisi mahtavaa yksinkertaistaa elämää niin, että olisi vain ihan vähän tavaraa. Mutta enpäs sitten tiedä, taitaisin kaivata sähköjä yms. yms.
    Pirkko: Toivottavasti teillä oli kivaa :) Me olimme vieraani kanssa siellä sunnuntaina. Ja paljon oli väkeä.
    Katja: Olimme kyllä vasta sunnuntaina, mutta melkein kohtasimme siis :) Lauantaina vähän risteiltiin joella, joten ehkä näin sinut paatista käsin.
    Jaana: Kamalaa, jos minun blogini hylkii sinua.Luulen, että olemme ensi kesänä ainakin enimmäkseen täällä, joten varmasti ihan varmasti kohdataan :)
    RvaReipas: Kyllä se mies oli. Teki puusta saunakiuluja, tosi upeita.
    Minja: Kannattaa käydä, nyt oli käsityöläisten päivätkin, joten oli paljon työnäytöksiä, mutta on se muutenkin kiva. Myös talvella.
    Laura: Ensi vuonna sitten :) Ei siellä tosiaan vaunuilla pärjäisi.
    RvaVaaksanheimo: Meillä taas meni nyt tosi kauan aikaa, kun tutkimme paikkoja ja juttelimme käsityöläisten kanssa.
    Villasukka: Niin olivat, hassuja palloja. Kaikkea sitä ihminen keksii :)
    Ansku: Viikko siellä täällä voisikin olla hyvä järjestely. Voisi tulla vaikka pesemään pyykit tänne pesukoneella.
    Maria: Kiitos sinulle :)

    VastaaPoista
  17. Tuolla oli hauska käydä lapsuuden kesinä ja vähän muutenkin. Pitsit ovat jääneet mieleen ja paperitötteröissä myytävät piparminttukarkit <3

    VastaaPoista
  18. Vilppumaan Erika: Varmasti :) Meidänkin tyttö tykkää niistä piparminttukarkeista. Ja minä tykkään pitseistä.

    VastaaPoista
  19. Aivan upeita kuvia taas :).

    Minulla on outo viehtymys nypläykseen! En ole koskaan nyplännyt, mutta kun olin kerran Rauman Mustan Pitsin pitsin yössä, niin seurasin mestarinyplääjän työskentelyä. Se oli vaikuttavaa. Hän heitteli pompuloita sinne tänne ja pisteli nypläysalustaa neuloilla sikin sokin, ja pitsihän eteni ja kasvoi! Minä olen luvannut itsellen opettelevani tämän nypläystaidon vielä joskus! Tuossa nypläysaiheisessa kuvassakin on jotain... suurta hartautta lähes tulkoon... Hieno kuva!

    Leinikki

    VastaaPoista
  20. Voi miten viehättävää.
    Olen nähnyt Belgiassa pitsinnyplääjän ja ostin tekeleensä, pikkuruisen pyöreän pitsinpalan jota säilytän kuin aarretta.
    Pitseistä tykkään. Ne on aina minun kirpputorilta listassa.
    Mistä noita sabluunoja saisin?
    Voisin kyllä elää aika alkeellisesti...vaikka kaikesta nykytekniikasta en
    kyllä luopuisi. On tässä eletty kerran vuosi ilman uuniakin, no piti ystäviin turvautua silloin.
    -Anne

    VastaaPoista
  21. Leinikki: Kiitos kovasti. Minusta ei ikinä tulisi nyplääjää, olen niin suurpiirteinen ja lyhytpinnainen ihminen. Mutta tuokin nyplääjä suorastaan heitteli niitä neuloja pitkin poikin, enhän minä ehtinyt edes tajuta, mitä siinä tapahtui. Mutta mahtavaa, että jotkut osaavat ja jaksavat, joten siitä vaan :)
    Anne: Belgialainen pitsihän on maailmankuulua, eikös olekin? Minäkin tykkään kyllä pitseistä. Jaa, enpäs osaa sanoa, olisiko tuolla noita sabluunoita myynnissä, en ainakaan nähnyt. Kauhian vähällä sitä tulee toimeen, kun vaan päättää/haluaa. Minäkin haluaisin joskus johonkin erämökkiin asumaan, mutta...ehkä joskus.

    VastaaPoista